Ystävätär ei kestänyt kun suunnittelin lähtöä pois

Miksi olette tekemisissä tuollaisten toksisten, huonoitsetuntoisten ihmisten kanssa?

Minun ex-kaverini parahti ensitöikseen minulle, että "No entäs minä sitten?? Miten MÄ sit pärjään??", kun 17 vuotta sitten kerroin, että ollaan miehen kanssa suunniteltu muuttavamme pois Helsingistä ja rakentaa ok-talo toiselle, pienemmälle paikkakunnalle. No, me rakennettiin talo ja muutettiin kuitenkin, eikä ole kaduttanut hetkeäkään. Itsekeskeinen ex-kaveri jäi sinne armaaseen Stadiinsa. Toivottavasti ei ole hapettunut omaan katkeruuteensa.

Oli tosi ristiriitainen olo. Enhän mä hylkää vaikka olen vähän aikaa muualla.

Toista kertaa en enää jaksa tuollaista.

Mua kysyttiin useampaan paikkaan.

Jos tapaa jonkun kaverin, tapaaminen kestää vaikka pari kolme tuntia. Sen jälkeen on täysin luonnollista lähteä seuraavaan tapaamiseen. Jos joku on niin läheisriippuvainen, että inisee, vaikka ollaa juuri juteltu kaksi tuntia, niin inisköön yksinään seuraavalla kerralla.

Siis oletko nyt lähdössä kesken tapaamisen jonnekin muualle? 

Miksi täällä on aina näin aggressiivinen meininki? Onhan tämäkin asia tilanteesta kiinni, ja siitä minkälaisia odotuksia on syntynyt ja millä perusteella, ja miten toiselle kerrotaan, että audienssi vaihtuu seuraavaan. Paljon ihan aiheellisia syitä loukkaantumiseen siinä missä aiheettomiakin, mistä me aloittajan ja hänen ystävänsä tilanne ja käytös tiedetään? 

Sen verran sanon näin vanhempana ihmisenä, että kovin ohuelta vaikuttaa monen ystävyys, ja vaatii toiselta täydellistä käytöstä joka hetki, vaikka oikeastaanhan silloin ei vielä edes olla ystäviä vaan tuttavia, jos pitää esiintyä edustavasti.. Enkä muista täältä lukeneeni keskusteluista, joita olisi käyty näissä ongelmatilanteissa niin, että asiat olisivat siitä parantuneet. Joko ihmiset eivät opi virheistään enää lainkaan tai käytös on niin häiriintynyttä että harva pystyy pitämään minkäänlaisia pidempiä ystävyyssuhteita hengissä. Ja yllättävän monesta se tuntuu olevan ok. Jossain toisessa maassa oltaisiin silti tekemisissä ison ihmisjoukon kanssa vaikkei lähimpiä ystäviä näistä olisi kuin pieni osa. Meillä asia tuntuu olevan kovin ehdoton. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on aina näin aggressiivinen meininki? Onhan tämäkin asia tilanteesta kiinni, ja siitä minkälaisia odotuksia on syntynyt ja millä perusteella, ja miten toiselle kerrotaan, että audienssi vaihtuu seuraavaan. Paljon ihan aiheellisia syitä loukkaantumiseen siinä missä aiheettomiakin, mistä me aloittajan ja hänen ystävänsä tilanne ja käytös tiedetään? 

Sen verran sanon näin vanhempana ihmisenä, että kovin ohuelta vaikuttaa monen ystävyys, ja vaatii toiselta täydellistä käytöstä joka hetki, vaikka oikeastaanhan silloin ei vielä edes olla ystäviä vaan tuttavia, jos pitää esiintyä edustavasti.. Enkä muista täältä lukeneeni keskusteluista, joita olisi käyty näissä ongelmatilanteissa niin, että asiat olisivat siitä parantuneet. Joko ihmiset eivät opi virheistään enää lainkaan tai käytös on niin häiriintynyttä että harva pystyy pitämään minkäänlaisia pidempiä ystävyyssuhteita hengissä. Ja yllättävän monesta se tuntuu olevan ok. Jossain toisessa maassa oltaisiin silti tekemisissä ison ihmisjoukon kanssa vaikkei lähimpiä ystäviä näistä olisi kuin pieni osa. Meillä asia tuntuu olevan kovin ehdoton. 

Mitä maata tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla "jossain toisessa maassa"-kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Minun ex-kaverini parahti ensitöikseen minulle, että "No entäs minä sitten?? Miten MÄ sit pärjään??", kun 17 vuotta sitten kerroin, että ollaan miehen kanssa suunniteltu muuttavamme pois Helsingistä ja rakentaa ok-talo toiselle, pienemmälle paikkakunnalle. No, me rakennettiin talo ja muutettiin kuitenkin, eikä ole kaduttanut hetkeäkään. Itsekeskeinen ex-kaveri jäi sinne armaaseen Stadiinsa. Toivottavasti ei ole hapettunut omaan katkeruuteensa.

Eiköhän tolleen sanota ihan leikillään kaverille, jos toinen muuttaa pois. Otit turhan vakavasti asian mielestäni.

Te ootte niin loputtoman ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko nyt lähdössä kesken tapaamisen jonnekin muualle? 

Lähdin jo. Siksi se tuntuikin varmaan pahalle kun olin siellä ollut kauan ja vaihdoin kyläpaikkaa.

Loukkaantui ja otti itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on aina näin aggressiivinen meininki? Onhan tämäkin asia tilanteesta kiinni, ja siitä minkälaisia odotuksia on syntynyt ja millä perusteella, ja miten toiselle kerrotaan, että audienssi vaihtuu seuraavaan. Paljon ihan aiheellisia syitä loukkaantumiseen siinä missä aiheettomiakin, mistä me aloittajan ja hänen ystävänsä tilanne ja käytös tiedetään? 

Sen verran sanon näin vanhempana ihmisenä, että kovin ohuelta vaikuttaa monen ystävyys, ja vaatii toiselta täydellistä käytöstä joka hetki, vaikka oikeastaanhan silloin ei vielä edes olla ystäviä vaan tuttavia, jos pitää esiintyä edustavasti.. Enkä muista täältä lukeneeni keskusteluista, joita olisi käyty näissä ongelmatilanteissa niin, että asiat olisivat siitä parantuneet. Joko ihmiset eivät opi virheistään enää lainkaan tai käytös on niin häiriintynyttä että harva pystyy pitämään minkäänlaisia pidempiä ystävyyssuhteita hengissä. Ja yllättävän monesta se tuntuu olevan ok. Jossain toisessa maassa oltaisiin silti tekemisissä ison ihmisjoukon kanssa vaikkei lähimpiä ystäviä näistä olisi kuin pieni osa. Meillä asia tuntuu olevan kovin ehdoton. 

No siinä "jossain toisessa maassa" ei välttämättä kunnioiteta toisten yksityisyyttä laisinkaan ja porukan on tosiaan pakko seurustella "kaikkien" kanssa, vaikka kuinka veetuttaisi tai elämässä olisi paha tilanne. "Jossain toisessa maassa" tungetaan esimerkiksi vierailulle naapurin luo väen väkisin vaatien palvelua talon väeltä, jonka on pakko totella tahtoivatpa sitä sillä hetkellä tai eivät, koska muuten koko yhteisö suhtautuisi heihin vihamielisesti ja pitäisi kummajaisina.

Samoin "jossain toisessa maassa" saatetaan katsoa herkästi kieroon, jos joku haluaa olla omissa oloissaan eikä sosiaalinen ja pölöttävä kyljessä kyhnääjä suunnilleen vuorokauden ympäri.

Se mitä itse opin takaisin Suomeen muuttaessani oli, miten autuaallista on, että täällä saa itse valita oman seuransa, eikä ole vapaa-ajallaan pakotettu olemaan sosiaalisesti aktiivinen kaikenlaisten ihmisten seurassa ja sietämään esim. ylimielistä piilokettuilua milloin mistäkin, koska se mukamas kuuluu kulttuuriin ja on mukamas jotenkin sivistyneen älykästä toimintaa.

Suomessa aito ystävyys on todellakin aitoa ystävyyttä, eikä mitään pinnallista ja pakollista kanssakäymistä pelkän kanssakäymisen vuoksi. Täällä saa ihan itse valita vapaa-ajan seuransa, tai olla ypö yksin jos niin tahtoo, ilman että kukaan katselee sitä erityisemmin kieroon (muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta). Onneksi!