Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pieneltä lapselta pitää ottaa apurattaat pois?
26.06.2022 |
Siis sellaiselta, joka ei vielä osaa seurata kovassa vauhdissa liikennettä ja esimerkiksi pyörä kääntyy ojaa kohti, kun sinne päin vain katsoo. Okei, olen itse lapseton, en ymmärrä mistään potkupyöristä tai lapsen motorisesta kehityksestä, mutta turvallisuudesta jotain tajuan.
Tänään näin, kuinka n. 3-4-vuotias lapsi pyöräili äitinsä edellä täysillä pyörätiellä ja kaatui kovassa vauhdissa autotien puolelle, kun kääntyi katsomaan ajaessaan jotain sieltä. Äiti pyöräili perässä hitaampaa ja vaaratilanne oli selkeä. Ohikulkija auttoi onneksi lapsen ylös nopeasti. Eikä edes ollut ainoa vaaratilanne mitä näen nykyään pienillä lapsilla pyörien, potkupyörien ja potkulautojen kanssa. Nykyään näkee yhä pienempiä lapsia ilman apurattaita ja väkisinkin sitä miettii, että onko tämä joku hölmö trendi, jossa halutaan että oman lapsen motoriikka kehittyy hurjan aikaisin ja ei vaan voida odottaa, että lapsi olisi myös vaarantajultaan riittävän kypsä tiettyihin virstanpylväisiin? Pyöräteollisuus kiittää, kun vauvasta asti ostetaan kaikenlaisia menopelejä lapsille.
Omassa lapsuudessa apurattaat otettiin pois, kun lapsi ymmärsi olla pyöräilemättä liian kovaa taitoihinsa nähden. Se oli myös tietynlainen virstanpylväs, jota osattiin odottaa ja osa isommaksi kasvua. Vanhempia myös toteltiin pyöräretkillä ja niillä käytiin, vasta kun pystyttiin tottelemaan Nykyään jo taaperon annetaan potkupyöräillä hurjilla vauhdilla ja anteeksi vain - minä en usko, että yksikään 2-vuotias ymmärtää oikeasti ne autotien vaarat ja kykenee huomioimaan ympäristönsä kun vetelee 20m vanhempia edellä kohti suojatietä. Varmasti ihan kiva ja kehittävä harrastus, mutta miksi nykyvanhemmille menee motorinen "taitavuus" turvallisuuden edelle?
Vaikeaa kuvitella, että tuo lopulta edes tekisi lapsesta jotenkin edistyneemmän. Siis ihan taitavia urheilijoita ym. meidänkin ikäpolvista nousi esiin, vaikka 3-vuotiaana alla oli vain kolmipyörä. Ehkä tuohon ikään oikeasti kuuluisi aivan toisenlaiset harjoittelut kuin oppia pyöräilemään ilman apurattaita?
Olenko ainoa joka tuota nykymenoa kauhistelee kaduilla?
-kukkahattutäti
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen apurattaat?
Minäkin ihmettelin otsikkoa, mieleen tuli vain sellaisia rattaita, joissa lasta työnnetään. Polkupyörän apupyöristä tässä taitaa kuitenkin olla kysymys.
Jotkut on tuollaisia huuli pyöreänä ihmettelijöitä. Ei ymmärretä oiken mitään, ja se halutaan tuoda esiin kaikelle kansalle. Melko noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apupyörät on käytössä Etelä- ja länsi-Suomessa, aourattaat Pohjoisessa, Oulusta ylöspäin.
Itä-Suomesta en tiedä, ehkä sielläkin puhutaan apurattaista.
Minä olen Oulussa syntynyt, nykyään asun Etelä-Suomessa. En edes ole ajatellut tuota murrekysymyksenä ennen.
Ihan hyviä pointteja täällä monessa viestissä. Olen itse sitä mieltä, että lapsen kehitys ei siitä kärsi, jos hän joutuu odottamaan esimerkiksi pyörän käyttöä ilman apurattaita/-pyöriä. Jos kärsisi, niin olisimme me aikuiset kaikki motorisesti aika tumpeloita.
Minun mielestäni tiettyjä asioita pitää joutua odottamaan, kunnes niihin on myös älyllisesti kypsä. Ymmärrän kyllä, että kirjoitus varmaan loukkaa monia, jotka ovat innoissaan siitä kun oma lapsi oppii aikaisin asioita ja heille haluaa sellaista toimintaa tarjota. Sellainen on ihan ok omalla kotipihalla, mutta kyllä vanhempien tulisi tiedostaa, että vaikka lapsi oppii teknisesti pyöräilyn, niin hän ei silti ole välttämättä kypsä käyttämään pyörää ilman tiivistä valvontaa.
Minä kyllä näen hyvinkin usein vaarallisissa paikoissa näitä äitejä juoksemassa pienten lasten perässä, kun eivät vielä tottele eivätkä ymmärrä, miksi ei saa ajaa jonnekin tuntemattomaan paikkaan kovalla vauhdilla. Minä olenkin tällainen kyttäävä täti-ihminen, jolla on aikaa toki tarkkailla muita. En vain ymmärrä kovinkaan, miksi sen 3-vuotiaan pitää saada pyöräillä kovaa vauhtia kaukana vanhemmista. Miksi sellaiseen edes otetaan riski ja annetaan mahdollisuus, kun lapsi kyllä varmasti kehittyy normaalisti ilmankin tuollaista mahdollisuutta, kun on vuosituhansia kehittynyt.
Anteeksi vain, mutta tällaisen kyttäävän lapsettoman tädin silmään tuo vaikuttaa enemmän trendiltä, jossa pienelle lapselle halutaan opettaa mahdollisimman aikaisin isomman lapsen juttuja, jotta hänen aikaisesta kehityksestä voidaan olla ylpeitä.
Olkaa hyvä ja kivittäkää.
-kukkahattutäti
Linkvisti kirjoitti:
Apupyörät on käytössä Etelä- ja länsi-Suomessa, aourattaat Pohjoisessa, Oulusta ylöspäin.
Itä-Suomesta en tiedä, ehkä sielläkin puhutaan apurattaista.
Apurattaat minä vielä ymmärrän mutta aourattaat on jotenkin suomalaisen suuhun sopimaton sana.
En tajua kuka käyttää apurenkaita enää, potkupyörä on se jolla opetellaan. Apurenkailla ajamisessa ei ole mitään samaa kuin polkupyörällä, se on nelipyöräinen.
Vamman takia ymmärrän jos joku apuja käyttää ja se on ihan fiksua, pääsee liikkumaan!
Mutta vammattomalle lapselle ne apupyörät on ihan turhat.
Lukekaa instagramista tiliä @lapsipyorailee ,siellä on tosi huippuja neuvoja ja kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Hollannissa, tässä pyöräilyn mallimaassa. Täällä lapsilla näkee apupyöriä erittäin harvoin. Monet 3 vuotiaat osaavat ajaa pyörällä, mutta ei heitä liikenteeseen laiteta. Pyöräilevät omilla pihoillaan tai puistoissa. 4 vuotiaat osaavat jo sen verran kuunnella vanhempien ohjeita ja tarkkailla ympäristöä että heitä näkee liikenteessäkin vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Asun Hollannissa, tässä pyöräilyn mallimaassa. Täällä lapsilla näkee apupyöriä erittäin harvoin. Monet 3 vuotiaat osaavat ajaa pyörällä, mutta ei heitä liikenteeseen laiteta. Pyöräilevät omilla pihoillaan tai puistoissa. 4 vuotiaat osaavat jo sen verran kuunnella vanhempien ohjeita ja tarkkailla ympäristöä että heitä näkee liikenteessäkin vanhempien kanssa.
Noin se meni ainakin ennenvanhaan myös Suomessa. Pyörällä sai ajella ilman apupyöriä mutta tielle kiellettiin menemästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaa, että olen tuonut päivääsi virikkeitä, arvon kukkahattutäti.
Omasta puolestani voin kertoa, että harrastan juoksua ja olen muutenkin nopeasti pitkästyvä ihminen. Joten juoksen aivan mielihyvin potkupyöräilevän taaperon rinnalla, jos vaihtoehtona on painavalla kolmipyörällä tai apurattailla nyhräys. Ylämäessä se potkupyörä tai ultrakevyt lastenpyörä on helppo ottaa vaikka omaan kainaloon. Ja välillä mennään jopa pyörä kainalossa ja lapsi reppuselässä.
Maailmaan mahtuu liikkumistapoja, ja liikunnallinen elämäntapa on aina hyvä asia. Hyvä asia on mielestäni myös se, että lapsille löytyy sopivan kokoisia ja painoisia menopelejä, vieläpä käytettyinä oikein sopuhintaan. Vaikka asiat kukkahattutädin mielestä olivatkin ennen paremmin, ei kukaan taida haluta palata aikaan, jolloin pyörällä opittiin ajamaan miestenpyörän tangon välistä ilman kypärää.
Vierailija kirjoitti:
Kivaa, että olen tuonut päivääsi virikkeitä, arvon kukkahattutäti.
Omasta puolestani voin kertoa, että harrastan juoksua ja olen muutenkin nopeasti pitkästyvä ihminen. Joten juoksen aivan mielihyvin potkupyöräilevän taaperon rinnalla, jos vaihtoehtona on painavalla kolmipyörällä tai apurattailla nyhräys. Ylämäessä se potkupyörä tai ultrakevyt lastenpyörä on helppo ottaa vaikka omaan kainaloon. Ja välillä mennään jopa pyörä kainalossa ja lapsi reppuselässä.
Maailmaan mahtuu liikkumistapoja, ja liikunnallinen elämäntapa on aina hyvä asia. Hyvä asia on mielestäni myös se, että lapsille löytyy sopivan kokoisia ja painoisia menopelejä, vieläpä käytettyinä oikein sopuhintaan. Vaikka asiat kukkahattutädin mielestä olivatkin ennen paremmin, ei kukaan taida haluta palata aikaan, jolloin pyörällä opittiin ajamaan miestenpyörän tangon välistä ilman kypärää.
Moni ei pysy potkupyöräilevän taaperon perässä varsinkaan alamäessä tai jos mukana on muitakin lapsia esim. rattaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivaa, että olen tuonut päivääsi virikkeitä, arvon kukkahattutäti.
Omasta puolestani voin kertoa, että harrastan juoksua ja olen muutenkin nopeasti pitkästyvä ihminen. Joten juoksen aivan mielihyvin potkupyöräilevän taaperon rinnalla, jos vaihtoehtona on painavalla kolmipyörällä tai apurattailla nyhräys. Ylämäessä se potkupyörä tai ultrakevyt lastenpyörä on helppo ottaa vaikka omaan kainaloon. Ja välillä mennään jopa pyörä kainalossa ja lapsi reppuselässä.
Maailmaan mahtuu liikkumistapoja, ja liikunnallinen elämäntapa on aina hyvä asia. Hyvä asia on mielestäni myös se, että lapsille löytyy sopivan kokoisia ja painoisia menopelejä, vieläpä käytettyinä oikein sopuhintaan. Vaikka asiat kukkahattutädin mielestä olivatkin ennen paremmin, ei kukaan taida haluta palata aikaan, jolloin pyörällä opittiin ajamaan miestenpyörän tangon välistä ilman kypärää.
Olet sekoittanut liikunnallisen ja lapsen turvallisuudesta välinpitämättömän ihmisen elämäntavan. Siellä pyörätiellä kun on muitakin ihmisiä erilaisilla kulkuvälineillä liikkumassa ja maassa kaikenlaisia esteitä, joita et itse huomaa, jos katseesi on vain edessäsi kiitävässä taaperossa. Sähköpotkulautoja, pyöräileviä ja skeittaavia teinejä, mopoja, autotiet vieressä jne.
Olen itse liikunnallisen lapsen liikunnallinen äiti, joka lisäksi valmentaa urheilulajia. Olen kyllä hieman samaa mieltä sen suhteen, että tässä on kyseessä enemmänkin trendi, jossa halutaan lapsen oppivan mahdollisimman aikaisin jotain, kuin ihan aito lapsen liikunnallinen kehittäminen. Tuon ikäisen lapsen perusliikuntataitoja kehitetään ihan muulla tavalla kuin pyöräilyllä.
Kaksivuotiaan tasapainoharjoituksiksi riittää jo ihan kivillä hyppely ja kaikki sellainen, mihin ei mitään välineitä tarvitse. En kyllä usko hetkeäkään, että lapsen normaali liikunnallinen kehitys vaatii pyöräilyä jo taaperona tai sitäkään, että apupyörät haittaavat millään tavalla normaalin lapsen kehitystä, sillä ne lapsen perus motoriset taidot eivät vaadi koko pyöräilyä kehittyäkseen. Toki pyörällä ajamisen oppii parhaiten alle kouluiässä.
Alue: Aihe vapaa
Meidän lapselle potkulautailu oli sellainen, että kun sen oppii niin todellakin jouduttiin rajoittamaan missä menee ja ihan kieltämäänkin, kun ei itse tajunnut ollenkaan mikä on sopiva vauhti, mitä on järkevää sillä yrittää ja ylipäätään että aikuista totellaan. Pyöräilyssä järki pysyi sentään paremmin päässä.
Ymmärrän kyllä mitä ap tarkoittaa. Jos lapsi ei itse ymmärrä luonnostaan kovan vauhdin riskejä, niin hänelle tuskin kannattaa antaa välinettä, jolla aikuinen ei pysty kontrolloimaan hänen vauhtiaan.
Pyöräilyssä kuten muussakaan välineurheilussa ei seurata vain motorista kypsyyttä vaan myös henkistä kypsyyttä. Mutta tämä onkin näitä asioita, jotka ymmärrettiin paremmin ennen kuin nykyään. Lapsen kuuluukin joutua odottamaan asioita kunnes on niihin riittävän kypsä. Se ei ole kehityksen jarruttamista vaan kasvatusta ja huolenpitoa.