Pitääkö masentuneiden kanssa olla tekemisissä?

Ei masentunut välttämättä edes kaipaa ystävän tukea mitenkään tavallista enemmän. Eikä masennus välttämättä näy edes päällepäin eikä oireile aktiivisesti 24/7, tai vaikuta ystävyyssuhteeseen.

Miksi usein ajatellaan että kaikki masennusta sairastavat olisi aina jatkuvasti negatiivisia/surullisia/ärtynytäneitä/tukea ja ymmärrystä kaipaavia?

Masennusta on eritasoista ja erilaisia tyyppejä ja jokainen masentunut on myös oma yksilönsä.

Niin. Ihminen joka ei ole kokenut masennusta, voi ehkä huonosti samaistua masennuksesta kärsivien tilanteeseen. Mitäänhän ei ole pakko tehdä toisten hyväksi. Se täytyy kuitenkin muistaa että elämässä voi tapahtua mitä vaan, jopa itsekkin voi sairastua. Mitäs sitten?

taijan lähteä lätkimään lopullisesti palstalta-sen verran karseaa porukkaa osa kommenttiensa perusteella että tulee sairas olo. kuin hengailisi sarjamurhaajien keskustelussa. yyyööööökkk!

Masentunut ei välttämättä jaksa ylläpitää sosiaalisia suhteita. Muutamat ystäväni tietävät kyllä sairaudestani ja ymmärtävät, kun ajoittain erakoidun lähes täysin. Joskus ei  vaan jaksa olla kenenkään kanssa tekemisssä. Minulla liittyy pahimpiin masennuskausiin sellainen itsensä ulkopuolinen olo. Kuin suorittaisin omaa elämääni jostain sivusta ja olen oikeasti kaukana. Haluan myös pitää kaikki muut ihmiset  kaukana oikeista ajatuksistani ja tunteistani.