Onko minussa jotain vikaa, kun en halua toista lasta tässä tilanteessa?

Hyvä ratkaisu, ap. Älkää muiden mieliksi tehkö toista lasta, jos se ei teistä hyvältä tunnu.

T. Yhden tyytyväinen äiti <3

Up

Mä en edes miettinyt toista lasta ennen kuin esikoinen oli 3-4v. Toinen tuli kun esikoinen oli 4v7kk ikäinen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä ihmisiä jotka haluavat lapset pienellä ikäerolla ja sitten valittavat miten rankkaa on, tai laittavat pienen (jopa alle 2-vuotiaan) päiviksi päiväkotiin kun ovat itse vauvan kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että kohtu jouduttiin poistamaan ensimmäisen synnytyksen yhteydessä. Loppuu ne kyselyt.

Tuo olisi hyvä näpäytys urkkijoille. Joillain ei ole mitään rajaa sen suhteen, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ihan oikein jos joutuisivat tuota kautta miettimään, että kaikkea ei kannata sanoa ääneen. 

Ja jos päätyy yrittämään toista lasta myöhemmin onnistuen, voi näpäyttää toisen kerran kun ihmettelevät että eikö sinulla ollutkaan kohtua poistettu, sanomalla että valehtelit asiasta vain hiljentääksesi törkeän painostuksen asiassa, joka ei ulkopuolisille kuulu lainkaan.

Vaihtoehtoisesti voi aina alkaa kyselemään takaisin, miksi kyselijä ei tehnyt useampaa lasta, kyllä nyt olisi pitänyt olla ainakin kaksi lasta enemmän hänellä. Jos selittää jotain lapsiluvun täyttymisestä tai vauva-arjen rankkuudesta, niin ihan samoin ohittaa ne ja jatkaa painostusta, niin niin, mutta kyllä sinun olisi pitänyt tehdä useampi lapsi. 

- Eri

Hei! Täällä erittäin onnellinen "vain" yhden lapsen äiti. Minulla oli myös erittäin raskas odotus ja siihen päälle synnytyksen jälkeinen masennus. Päätin että toinen lapsi saa tulla vasta sitten kun alan "vauvakuumeilla". Vaan kappas ei sitä toista vauvakuumetta tullut koskaan. Meillä on ollut tosi ihanaa 3 hengen perheenä ja alkuaikojen kyselyt kuittasimme sanomalla "lapsia saadaan, ei tehdä" jolloin ihmiset olettivat hedelmöittymisessä olevan vaikeuksia ja lopettivat kyselyt :). Tyttäremme on nyt 16 ja hän on todella empaattinen ja on saanut aina ystäviä helposti koska "valmista seuraa" ei ole kotona ollut. Hän ei ole myöskään itse sisaruksia kaivannut (olen kysynyt useaankin kertaan).

Tuntuu että mietit nyt ihan liikaa mitä muut ajattelevat. Päätös on yksin teidän. Meillä on esikoinen 4v ja kohta syntyy toinen, ja tätä pienempää ikäeroa me ei tod olisi haluttu eikä jaksettu. Älä mieti muiden mielipiteitä!

Meillä 3 lasta ikäero vanhimman ja keskimmäisen välillä 3, 5 vuotta ja keskimmäisen ja nuorimman välillä 4,5 vuotta. Ja ovat kyllä kaikki toistensa bestiksiä. Ikäero ei ole haitannut.

Meillä vaikea raskausaika + haastava vauvavuosi (ja vähän pidempäänkin) = yksi lapsi

Ei todellakaan ole outoa ettet vielä koe olevasi valmis toiseen lapseen. Eiväthän kaikki hanki toista lasta lainkaan.

Meillä lasten ikäero on 7 vuotta. Syynä lapsettomuushoidot, vaikeat raskaudet ja ihan vaan pikkuvauva-arjen väsyttävyys. Varsinkin esikoinen oli todella raskas vauva koliikkeineen ja allergioineen, meni aika kauan ennen kuin uskalsimme altistaa itsemme uuteen rääkkiin. Nyt molemmat lapset ovat saaneet virkeät vanhemmat joilla riittää toimintakykyä, parin vuoden välein syntyneet lapset eivät meidän perheessä sitä olisi saaneet. Ihan jo siksi että pelkästään raskauden takia olen sängynpohjalla oksentamassa 8kk.

Tehkää oma ratkaisunne, tämä asia ei kuulu kenellekään muulle kuin teille :).

Kuule palstahullu. Kyllä sinussa on vikana se, että kirjoittelet pitkiä ja tylsiä aloituksia toistuvin teemoin tälle palstalle.

En lähtisi kenellekään selittelemään yhtään mitään, en täydestä lapsiluvusta, kohdunpoistosta, mistään, törkeille utelijoille. Sanoisin selkeästi, ettei asia mitenkään kuulu perheen ulkopuolisille, ja sellaisena pidän kyselijää. En lähtisi haastamaan omilla kysymyksilläni, koska yhtä vähän, kuin minun kohtuni sisältö kuuluu kenelläkään, yhtä vähän minun tarvitsee tietää kenenkään muun kohdunsisällöstä tai aikataulutuksista. Katsoisin vaan vähän hitaasti ja kääntäisin selkäni. Enkä varmasti miettisi, olenko jotenkin viallinen, kun pidän yksityisyyteni rajoista kiinni.

Mietipä toisia vartenko te sen toisen lapsen vastoin omaa tahtoanne hankkisitte?  Heitä varten? Onko tässä mitään järkeä? Vain koska ympäristö vaatii ja kyselee? Kenen elämästä kyse?

Se on teidän perhe, teidän voimavaranne, teidän elämänne. Anna louskuttaa, tee selväsksi että päätös on teidän ja vain teidän. Muut tyytykööt siihen.

Kyllä sen sisimmässään tietää jaksaako yhden vai useamman lapsen kanssa. Älä tee lapsia muiden mieliksi ja muiden oletusten mukaan.

Minäkin olen toisenkin lapsen suosittelija, mutta ei siinä mitään kiirettä ole. Lapsesi on vielä ihan pieni joten hyvä vaan että tarkkailette jaksamistanne ja tahtoanne, sekä etenette tai olette etenemättä omilla ehdoillanne.

Aina olen ihmetellyt suomalaisten tapaa hankkia lapset "kerralla". On varmasti rankkaa. Ilmankos se lapsiluku niin monilla jää niin pieneksi että maan syntyvyystilastot piiputtaa.

Meillä maaliskuussa tänä keväänä syntynyt vauva ja tiedän kyllä varmaksi sanoa että ainokaiseksi jää. Raskausaika oli vaivojen täyteinen, synnytys rankka kokemus. Vauva-aika on ihan oma lukunsa. Keskityn kasvattamaan tuosta ainokaisesta kunnollisen, enempään ei mun voimavarat ikinä riittäisi. Tärkeintä on tunnistaa mihin omat voimat riittää. Kukaan muu kuin sinä itse ja mahd. isä ei sitä lasta kasvata. Muiden on helppo huudella että koskas seuraavaa jne, kun eipä ole omalla kontolla kaikki raskaimmatkin ajat.