Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko minussa jotain vikaa, kun en halua toista lasta tässä tilanteessa?
25.06.2022 |
Taustaa: perheessämme on helmikuussa -21 syntynyt lapsi. Raskausaika oli todella rankka, olin 9 kk todella kipeänä. Lapsella oli useamman kuukauden kestänyt vaikea sairasteluvaihe, jonka takia alku vauvan kanssa oli todella raskas, eikä meillä juuri nukuttu. Noihin aikoihin puolisoni sairastui vaikeasti ja toipuminen kesti kuukausia. Sairastuin itse synnytyksen jälkeiseen masennukseen, josta toivuin myöhemmin. Lapsen sairaus helpotti vauvavuoden edetessä, nykyään lapsi on normaali, ikätasoisesti kehittyvä lapsi. Raskaudesta/synnytyksestä tulleilla fyysisillä vaurioilla kesti melkein vuoden parantua ja henkisesti olo alkoi olla normaali vasta vauvavuoden loputtua. Osa fyysisistä vaurioista jäi pysyviksi. Lapsi on todella toivottu ja rakas meille molemmille vanhemmille.
Olen jo pitkään saanut kyselyjä siitä, että koskas toinen tulee ja ulkopuolisten ihmettelyä, miksi vitkuttelen asian kanssa. Osa on jopa painostanut, että pitää tehdä toinen pienellä ikäerolla, ettei lapsi jää ilman sisaruksia. Töissä katsellaan vatsan seutua ja uumoillaan, että jään varmaan taas äitiyslomalle jossain vaiheessa, kun olen jo yhden lapsen saanut. Todella moni samoihin aikoihin kanssani lapsen saanut on kertonut, että heille syntyy jo tänä vuonna seuraava lapsi. Koen, että meidän perheessä kummallakaan vanhemmalla ei ole nyt lainkaan jaksamista toista lasta varten. Olen vieläkin poikki siitä, miten vaikea raskaus ja vauvavuoden alku oli, etten nyt jaksaisi samaa tilannetta uudestaan. Yhden lapsen kanssa pärjäämme mainiosti ja huolehdimme hänen tarpeistaan, luetaan, leikitään, liikutaan yms paljon ja lapsi on tyytyväinen. Joskus aikoinaan ennen raskautta ajattelimme puolisoni kanssa, että haluaisimme kaksi lasta. Enää kumpikaan meistä ei tiedä, jaksammeko enää toista vaikeaa raskautta ja vauvavuotta. Lapsiluku voi hyvinkin jäädä yhteen tai sitten harkitsemme toisen lapsen yrittämistä vasta vuosien päästä.
Kun joka paikassa tyrkytetään toista lasta niin mietin, onko minussa jotain vikaa, kun en jaksa toista lasta (nyt)? Kiinnostaisi kuulla kokemuksia erityisesti heiltä, joilla lapsiluku on jäänyt yhteen siksi, ettei ole jaksanut enempää lapsia/uutta raskautta?
Kommentit (55)
Ootte vaan viisaita, jos ette tee toista lasta tuohon tilanteeseen, jos jaksaminen on valmiiksi kortilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tahditonta porukkaa ap:n lähipiirissä. Lapsiluku on kunkin henkilökohtainen ja joskus kipeäkin asia.
Ikinä en menisi kyselemään, tuleeko jollekin (toista) lasta. Saattaa olla lapseton tai käynyt joku komplikaatio synnytyksen yhteydessä. Ei välttämättä edes voisi saada lasta.
Sano että kohtu jouduttiin poistamaan ensimmäisen synnytyksen yhteydessä. Loppuu ne kyselyt.
hirveesti jaksoi panostaa aloituksen selittelypuoleen, mutta yhtään kommenttia ei sitten enää jaksa vääntää ketjuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ajateltiin etukäteen, että haluttaisiin useampia lapsia. Esikoisemme vauva-aikana ei ollut mitään kummempia ongelmia eikä vauvavuosi ollut mitenkään väsyttävä. Silti meistä alkoi pikku hiljaa tuntua, että tämä yksi lapsi riittää meille ja meidän lapsiluku jäi yhteen.
Ikinä ei ole harmittanut eikä kaduttanut. Meille sopi hyvin tuo, että lapsia on vain yksi. Introverttejä ollaan kaikki kolme.
Minua nuo pienet ikäerot hieman vaivaavat, koska ajattelen, että jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus saada olla se pienin riittävän pitkään. Ei tunnu reilulta, että vuoden tai kahden ikäinen joutuu isosisarukseksi ja työnnetyksi enemmän tai vähemmän syrjään vauvan tieltä, vaikka itsekin on vielä pieni ja kovasti hoivaa vailla.
Eikä ne pienellä ikäerolla tehdyt sisarukset välttämättä mitään sydänystäviä ole. Yhtä hyvin voivat tapella jatkuvasti.
Voitte ihan hyvin rauhassa miettiä asiaa vaikka useamman vuoden! Isommillakin ikäeroilla olevat sisarukset voivat myöhemmin olla läheisiä, vaikka lapsena leikit eivät sopisikaan yhteen. Ja jos ette halua toista lasta, sekin on ihan ok! Yhdessä lapsessa on omat hyvät puolensa, joita ei usein tule sanottua ääneen, etteivät useamman lapsen vanhemmat pahastu.
Siis kysytkö tässä nyt oikeastaan sitä, että onko sinussa jotain vikaa kun et jaksa vielä toista lasta? Siihen voin vastata, että ei ole. Mielestäni liian vähän puhutaan siitä, miten rankkaa vauvan/ pienen lapsen kanssa voi olla. Pahimmillaan se on kuin loputonta työpäivää muutaman tunnin katkonaisilla unilla. Jos jossain valitat asiasta, todetaan vain että sellaista se on.
Ei äitiys tee miksikään yli-ihmiseksi, ettei tarvitsisi vaikkapa unta. Itsellä oli onneksi hyvin apua saatavilla ja toinen saatiin sillä parin vuoden ikäerolla, mutta ilman tukijoukkoja en olisi minäkään jaksanut toista heti perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli lapsille ikäeroksi 7 vuotta ja kolmatta ei tule. Myöskin vaikea raskaus ja vaikea synnytys teho-osaston kautta. Todella vaikea vauvavuosi. Toisen raskaus oli vielä vaikeampi, synnytys onneksi helpompi.
Vauvavuosi samaa paskaa.Isossa ikäerossa ollut vain hyviä puolia muutenkin.
Kiittelette vielä itseänne sitten kun ensimmäinen lapsi tulee teini-ikään! Vähemmällä pääsee, kun ei taloudessa ole samaan aikaan kahta kallista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Sano että kohtu jouduttiin poistamaan ensimmäisen synnytyksen yhteydessä. Loppuu ne kyselyt.
Tuo olisi hyvä näpäytys urkkijoille. Joillain ei ole mitään rajaa sen suhteen, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ihan oikein jos joutuisivat tuota kautta miettimään, että kaikkea ei kannata sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pikkusiskooni 6 vuoden ikäero. Olen aina ollut hyvin iloinen isosiskon roolistani, ei ole tarvinnut kilpailla mistään kun toinen oli selvästi jo iso ja toinen vauva. Ollaan aina oltu hyvin läheisiä pikkusiskon kanssa. Miehelläni taas on kaksi sisarusta, kaikki syntyneet alle 2 vuoden ikäerolla. Nämä sisarukset eivät ole ollenkaan tekemisissä keskenään enää ja lapsuus kuulemma oli pelkkää tappelua. Tässä vain pari esimerkkiä, mutta turha siis pyrkiä pieneen ikäeroon sillä ajatuksella että lapselle pitää saada kaveri! Kavereita varmasti löytyy muista perheistä :)
Ihmisiä on liikaa maailman jokaisessa maassa.
Suomalaiset porsivat lähes yhtä paljon kuin kiinalaiset: https://ourworldindata.org/grapher/children-per-woman-un?tab=table
Afrikka-korttia liikakansoituksesta puhuttaessa ei ole varaa heittää kenenkään suomalaisen, joka lisääntyy saman verran kuin afrikkalaiset (4 lasta). Suomessa on EU-maista eniten perheitä, joissa on vähintään 4 lasta: https://yle.fi/uutiset/3-10137838
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet panevat vaikka ilman kortsua vaikkeivat lasta halua ja naiset synnyttävät lisää ja lisää vaikka maapallo on jo täynnä...
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut apinalajit ovat uhanalaisia paitsi ihminen. Toivottavasti puhut niiden lisääntymisestä.
Köyhissä maissa omaa lisääntymistä puolustellaan länsimaiden ylikulutuksella ja länsimaissa omaa lisääntymistä puolustellaan köyhien maiden ihmismäärällä.
Kätevästi näin kukaan ei ole vastuussa ja voidaan jatkaa taas uusien lajimme edustajien synnyttämistä valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Katso utelijaa silmiin ja kysy häneltä: "Miten sinun suolesi toimii?" tai "Otatko mieheltäsi suihin?"
Asiatonta? Kyllä. Törkeää? Kyllä. Niin ovat nuo utelijatkin, joten anna takaisin samalla mitalla.
Tulipas taas asiallisia kommentteja ketjuun...
Vierailija kirjoitti:
Tulipas taas asiallisia kommentteja ketjuun...
No eipä nuo ap:n kuvaamat utelutkaan ole asiallisia. Niihin ei siis myöskään tarvitse vastata asiallisesti.
Siis sun lapsi on vasta vuoden! Ei todellakaan ole mikään ihme jos ei tässä vaiheessa vielä kiinnosta toisen lapsen teko. Minulla meni kaksi vuotta ennen kuin pystyin ajattelemaankaan uutta raskautta, eikä meillä ollut edes mitään erityisiä hankaluuksia. Monissa lähteissä jopa suositellaan että ikäeron olisi hyvä olla vähintään se kolmisen vuotta (vaikka on lyhyessäkin ikäerossa puolensa). Ja muutenkin, asia ei kuulu kenellekään muille eikä teidän todellakaan tarvitse tehdä toista lasta jos ette halua.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on 1v lapsi ja en voisi kuvitellakaan että tähän alkaisin seuraavaa tekemään. Ehkä mä oon sitten hidas, mutta nyt vasta vähitellen aivot alkaa tajuta että mä oon oikeasti ton lapsen äiti ja koko ajan vastuussa siitä :D vauvavuosi meni väsymyksessä ja sumussa.