Miten yksinäiset pysytte järjissänne?

En dokaa en tupakoi.Järjissäni pysyn kai siksi ulkoilen yksin paljon läpi vuoden ajat 3 kertaa päivässä kaikkina päivinä.

Ruokailen, masturboin, urheilen, pelailen, trollailen, nukun

Istp

Ei ole. Ahdistaa olla yksin koko ajan.

Oikein hyvon. Ei päihteitä.

Osaan etsiä elämässä iloa melko pienistäkin asioista.

Lisäksi lemmikki pitää rytmin hyvin kasassa.

"Mulla olisi muutama tyyppi, joihin voisin olla yhteydessä, mutta ei tee mieli."

"Silti nämä yksinäiset hetket (kun mikään puuhailu, rutiini tms ei toimi filtterinä/vie ajatuksia konkretiaan) jysähtävät välillä kipeästi."

Vähän ristiriitaista. Itket yksinäisyyttä mutta sitten aulla kuitenkin olisi ihmisiä joiden kanssa tehdä juttuja.

No järkihän multa meni sitten lopulta ja jouduin eläkkeelle masennuksesta. Yksinäisyyteen olen jo tottunut ja nykyään haluankin olla rauhassa. Kuitenkin pysyn hengissä kun saan ulkoilla luonnossa, lueskella ihmisten juttuja netissä, ja katsella elokuvia ja sarjoja. Päihdeongelmia ei onneksi ole.

Pakko pitää yhteyttä ihmisiin vaikka kävelemällä kaupungilla, yksin kotona sitä tulee jonkin verran mökkihöperöksi. Kirjastoissa on muitakin yksinäisiä. Tehtävälista pitää kiireisenä kotonakin ettei vaan jämähdä sohvalle ja ala miettimään asioita liikaa. Kaikenlainen taustaääni on suotavaa, TV, radio, äänikirjat, musiikki tms. Mulla on tiiviit rutiinit ma-pe mutta havahduin että la-su elän vähän niin ja näin vähän pellossa kun en ole suunnitellut tekemisiäni kunnolla. Alkon voi yrittää siirtää mahdollisimman myöhään iltaan, ettei sitä mene niin paljon kun sitä kuitenkin tahtoo nukahtaa n. klo 23.

Lasten takia pakko sinnitellä.

M42

En minä pysy. Itkenyt vain olen koko juhannuksen, kun yksin tämänkin juhlan joutuu viettämään.

Alkoholia en juo, kun se vain pahentaa oloa.

Moro. Olen lähes kuusikymppinen ukkeli ja pysynyt järjissäni koko ikäni yksin asuen. Rutiineista ei ole ainakaan haittaa ja lemmikkikin on ihan kiva yksinasujalle. Joutuu vain järjestämään hoidon esimerkiksi lomamatkan ajalle.

Tietysti joskus (varsinkin nuorempana) on tullut ajatelleeksi että elämä olisi voinut sujua toisinkin mutta niillä mennään mitä on jaossa saatu.

m58

Ap mikä on sinulle tärkeää? Ihmisoikeudet, liuonto, eläimet? Minkä asian haluaisit muuttaa ja mitä parantaa? Ala työskennellä arvojesi eteen.

Taitaa olla aika yksilöllistä "yksinäisyys" ei haittaa itseäni kovinkaan paljon, mutta tiedän ihmisiä jotka eivät osaa olla yhtään hetkeä yksin, todella ahdistavia tyyppejä.

Mulla on päiviä, kun olen onnellinen yksinäni enkä vaihtaisi sitä enää parisuhteeseen. Olen tosiaan täysi erakko, ei parisuhdetta, ei ystäviä, ei sukulaisia. Totaalinen ihmistyhjiö siis. Ja silti, tämän tyhjiön sisällä, koen itseni onnelliseksi. Vain rahaa haluaisin enemmän, ja totta kai välillä on kaameita ahdistuksia, mutta ne eivät johdu yksinäisyydestä vaan siitä, että on työtön ja tulevaisuus pelottaa.

Älä suotta itke. Kokeile pientä mielenhallinta - hetkeä. Sulje kaikki taustamelu. Istut hiljaa ja kuuntelet omaa kehoasi. Hengitä syvään pari kertaa, uloshengitys aina pidempi kuin sisäänhengitys. Tämä rentouttaa vagushermon ja rauhoittaa parasympaattiseen tilaan. Luettele mielessäsi aivan perusasiat mistä voit olla kiitollinen elämässäsi just nyt. Ei ole väliä miten itsestäänselvyyksiä mietit. Yritä päästä tilaan, missä tunnet tuon kiitollisuuden. Saat huomata tätä harjoitusta tehdessäsi, että kiitollisuus lisää hyvänolon tunnetta.

Kaikki on juuri nyt ihan hyvin loppujen lopuksi. Joskus asiat vain saavat liian suuret mittasuhteet mielessä.

Hyvää ja levollista juhannuspäivän jatkoa kaikille.

Pärjään nyt paremmin henkisesti ja fyysisesti kuin parisuhteessa ollessani. Minusta on kiva lähteä töihin ja tulla kotiin kun tiedän ettei täällä ole kukaan mököttämässä, kännissä, huutamassa ja haukkumassa. 10 vuotta erosta, enkä ole miestä elämääni kaivannut.

Ei ahdista yksinolo niin kauan kun on lukemattomia kirjoja ja tekemättömiä käsitöitä.

Minä olen ruvennut juttelemaan itselleni.

En pysy.

Vierailija kirjoitti:

Moro. Olen lähes kuusikymppinen ukkeli ja pysynyt järjissäni koko ikäni yksin asuen. Rutiineista ei ole ainakaan haittaa ja lemmikkikin on ihan kiva yksinasujalle. Joutuu vain järjestämään hoidon esimerkiksi lomamatkan ajalle.

Tietysti joskus (varsinkin nuorempana) on tullut ajatelleeksi että elämä olisi voinut sujua toisinkin mutta niillä mennään mitä on jaossa saatu.

m58

Joskus siihen "jakoon" voi vaikuttaa myös itse. Eri asia on jos ei edes halua.

Hei no pitämällä huolen itsestä. En polta, en juo, en juo kahvia ja syön mahdollisimman terveellisesti sekä pidän painon hallinnassa sekä lihaskunnosta huolta. Muutenkin yritän vain kehittää itseäni että joku päivä voisikin olla paremmat mahdollisuudet sitten saada seuraa. Tällä hetkellä sanoisin että tosi hyvässä kunnossa mutta suurimman osan ajasta yksin.