Naapurin lapsi on alkanut muodostua ongelmaksi

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin tuolla ykkössivulla jo vastaavasta ongelmasta naapurin 3 ja 5 vuotiaiden kanssa, jotka kertoivat vanhempien pukevan lapset aamuvarhaisella ja menevän itse vielä takaisin nukkumaan, kun lapset on saatu pihalle.

Tässäkin tapauksessa sitten jälkikäteen selvisi, että kaikki muut naapurit olivat antaneet jo sisaruksille kiellon, että viikonloppuna ei saa enne kymmentä tulla soittamaan ovikelloa. Me uusina asukkaina emme tienneet tästä.

Kyseiset lapset tunsivat varmasti olonsa turvattomiksi, kun tulivat meille (kun olimme ainoa paikka mihin voi mennä). Omat lapsemme olivat tuolloin vajaa kaksi vuotta ja ihan vauva, joten heistä ei edes ollut vielä miksikään leikkikavereiksi, vaan ihan selvästi hakivat vain paikkaa missä voisi olla.

No soittiko kukaan mihinkään tuuliajolla olevista lapsista!

Aikoinaan eräillä pihoilla pyöri pikku tyttö ison koiran kanssa...joku sitten soitti...lapsi pääsi lastenkotiin/päiväkotiin ja aikuisen linnaan..."bisneksistä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.

Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.

Mistään kalsareista tai "puuhailuista" ei kenekään tarvitse naapureilleen selittää. Kukaan ei ole tilivelvollinen naapureilleen. Sen sijaan jokaiselle kuuluu kotirauha.

Kuten sanoin, voi ilmaista asian tyylikkäämmin. Mutta yleensä kun saa ihmisen päässään ajattelemaan, miltä itsestä tuntuisi, kun istuu aamulla sohvalla aamupukeissa ja kello alkaa soimaan ja joku änkeää sisään, tajuaa, miten inhottavalta se itsestäkin tuntuisi, joten ei kehtaa enää antaa lapsensa tehdä samaa jollekulle muulle.

Ja puuhailulla tarkoitin esimerkiksi sitä, että on hankalaa vaikkapa aloittaa sotkuinen vaatteiden ompeluprojekti, kun vieras tai vaikka omakin lapsi pyörii jaloissa. Se, että sinä selvästikin ajattelit termin likaisimman kautta, kertoo paljon, todella paljon, sinusta. Et olisi toivottu vieras minun talouteeni, hyi.

Mitä oikein räkytät? Sinä et tiedä mitä minä tai muutkaan ajattelee.

Olisi suotavaa opetella edes keskustelupalstojen perussäännöt. Täällä keskustellaan ketjun aiheesta, ei muista kirjoittajista.

Et ole tainnut kauaa palstailla? Täällä keskustellaan juuri siitä, mistä keskustelijat haluavat keskustella ja asiat lähtevät haarautumaan ihan mihin tahansa. Lähdithän sinäkin kommentoimaan minun kommenettiani, ja negatiiviseen sävyyn. Sitä niittää ,mitä kylvää...

sinänsä ap:n aloitukseen takaisin: en lähtisi tekemään lasuja. Ja ymmärrän sen, että käytännössä on todella vaikea sanoa ihmisille ns. suoraan asioita, mitä ikinä suoraan sanominen tarkoittaakin. Ihmiset loukkaantuvat helposti, ja oman lapsen huono käytös voi herättää voimakasta häpeää, joka puolestaan johtaa suuttumiseen ja asian kieltämiseen. Täällä on helppo neuvoa mutta suurin osa meistäkin käytännön tositilanteessa yrittäisi niin pitkään kuin mahdollista kertoa asian mahdollisimman hienovaraisesti.

Mutta jospa ei puhuisi vanhemmille ollenkaan vaan sille lapselle itselleen? Hänelle ehkä uskaltaisi olla tosi tiukka ja sanoa suoraan, että et saa enää tulla meille ja miten rumasti sen nyt sitten joutuukaan sanomaan, jotta ymmärtää. Pointti siis se, että lapsi ei välttämättä kehtaa vanhemmilleen kertoa saaneensa porttikiellon, joten vanhempien ei tarvitsisi tietää asiasta mitään. Ja jos lapsi kertoo, ja vanhempi tulee vihaisena pimputtamaan ovikelloa, on oikeutettu itsekin aika vihaisesti sanomaan päin näköä, miten ongelmallista lapsen käytös on ollut.

Lasun tekeminen olisi kyllä aikasmoinen sodanjulistus, sen jälkeen ei kyllä taitaisi olla hyvässä huudossa muidenkaan naapuruston vanhempien silmissä.

Lasin voi tehdä anonyymisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin tuolla ykkössivulla jo vastaavasta ongelmasta naapurin 3 ja 5 vuotiaiden kanssa, jotka kertoivat vanhempien pukevan lapset aamuvarhaisella ja menevän itse vielä takaisin nukkumaan, kun lapset on saatu pihalle.

Tässäkin tapauksessa sitten jälkikäteen selvisi, että kaikki muut naapurit olivat antaneet jo sisaruksille kiellon, että viikonloppuna ei saa enne kymmentä tulla soittamaan ovikelloa. Me uusina asukkaina emme tienneet tästä.

Kyseiset lapset tunsivat varmasti olonsa turvattomiksi, kun tulivat meille (kun olimme ainoa paikka mihin voi mennä). Omat lapsemme olivat tuolloin vajaa kaksi vuotta ja ihan vauva, joten heistä ei edes ollut vielä miksikään leikkikavereiksi, vaan ihan selvästi hakivat vain paikkaa missä voisi olla.

Ja kukaan ei tehnyt lasua koska??

Voi tulla sulle yllätyksenä, mutta ei ole mitään mihin puuttua lastensuojelun näkökulmasta.

Jospa lapsi on normaali ja te olette outoja, päättelen tämän siitä kun kirjoitat noin aika normaalista asiasta.

Tuo huoli-ilmoitus ja lastensuojeluilmoitus, sinne vaan, kyllä ne tutkitaan ja aikanaan saavat ratkaisunsa.

On se sitten aikuinen tai lapsi josta se huoli-ilmoitus tehdään!

Joku vanhus omakotitalossa..."juu pärjää se" kunnes eräänä kauniina päivänä eksyy tai lämmittää saunaa...liikaa.

Ei se ole paha asia tehdä ilmoitusta, vaan se on sen ihmisen hyväksi!

Vierailija kirjoitti:

Onko epämääräiset häätöyritykset (lapseen kohdistuvat) ja/tai vihjailut (lapsen vanhemmille) lisänneet lapsen tunkeilevuutta?

Aloituksesta ei ilmennyt, että kukaan olisi kertonut lapselle tarvitsevansa kotirauhaa - siis huom. huolehtinut omista "rajoistaan"!

Jos lapsi sanoi kaverille "en jaksa", se on yritys siirtää vastuuta itsestä toiselle. Ei mikään kehoitus, käsky tai ilmoitus. Kaveri voi ehkä ajatella: "harmi - mutta minä jaksan". Hän ei sinänsä ole vastuussa lapsesi jaksamisesta. Kun sinä et lapsesi jaksamisesta huolehdi, eikä lapsesikaan siihen kykene, vahvin voittaa.

Voisit unohtaa itsestäänselvyyksien latomisen: kaveri varmasti tietää, että VOISI lähteä JOS haluaisi.

Samaten voisit unohtaa aggressiivisuuden kaveria kohtaan: ei ole kaverin vika, että teillä ei kyetä omaa rauhaa puolustamaan. Kotirauhan tarvetta ei tarvitse hävetä... Siksi ei myöskään tarvitse olla aggressiivinen.

Lopeta myös outojen kommenttien sanominen kaverin vanhemmille, kuten joku "yksiin meno". Ota vastuu kotirauhasta, sen sijaan että odotat muiden sitä tahtovan.

Vastaus on tässä.

Näin samalla sivulla ap:n kirjoittaman lauseen:

"Lapsella saattaa hyvinkin olla joku diagnoosi ja on hyvin rasittava. Mutta kuuluisiko olla meidän ongelma?"  Sitä on turha miettiä, onko lapsella diagoosi tai pitäisikö olla. Vielä oudompaa on miettiä, kuuluisiko se olla ongelma omalle perheelle.

Eli ap, perspektiivin korjausta. Mentaliteetti on hajanainen, ryhdistäydy.

Keskittykää olennaiseen!

Jos ei tunnista ongelmaa, ei osaa toimia. Sitten syyttelee muita ja miettii ihan kummallisia... Ryhdistäytyminen on pyrkimystä olla rohkea ja ottaa vastuuta.

Ei tutkintapyyntöä lapsen olosuhteista tule tehdä sillä perusteella, että ei itse osaa huolehtia kotirauhastaan.

Miksi ovet ovat auki? Laittakaa ovet lukkoon älkääkä päästäkö sisälle. Ensin voisi kyllä lapselta kysellä kodin tilanteesta onko siellä joku ongelma? Miksi kotona ei voi olla? Korkea koulutus ei mitenkään kerro sitä etteikö kotona voisi olla ongelmia. Jos huolestuttavaa ilmenee, niin sitten pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. 

Meillä on hiukan vastaavanlainen tapaus lasten ollessa pieniä. Naapurin tyttö lähes asui meillä, mutta tyttö oli tosi kiva ja fiksu, kotona ongelmia isän takia, äiti sitten erosi ja muutti pois ja kontakti katosi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen perheessä on pakko olla jotain tekeillä.

Pihallamme oli kaksi pientä tyttöä isänsä kanssa, äiti hylkäsi tytöt.

Pienempi haki turvaa minusta.

Kun pojalleni tuli yövieras, vieraan tehtävä oli sitten kotona raportoida mitä minä olin tehnyt. Kun olin tietokoneella tekemässä töitä, yövieraan äiti laittoi viestin että dataa vaan siellä.

Noh meidän välit tulehtui ja kävi yksipuoliseks, vain minä muistin perheen lapsia saamatta edes kiitosta. Aina menin hoitamaan lapsia kun tarve oli, saamatta kiitostakaan.

Meille sai aina tulla lapsille ystäviä kylään, jos sattui ruoka niin sai tulla syömään. Leivon myös paljon ja taidan olla se pullantuoksuinen äiti.

Toinen lapseni tuli aina koulusta kaverinsa kanssa meille, hyvinhä hän viihtyikin.

Olen lapsirakas ja teen töitä lasten hyvinvoinnin kanssa, surettaahan nämä lapset jotka kärsivät, voihan olla ap että lapsi vain hakee turvaa luotanne.

Luulisi sun sit tietävän, että lapsia on erilaisia. Meidän tuttavapiirissä on lapsi, joka tulee heti syliin, halaa ja puhua pälättää vieraillekin aikuisille. Itkee kun meidän pitää lähteä tai heidän pitää lähteä meiltä, haluaisi jatkaa touhuja vielä. Perheessään on kaikki enemmän kuin hyvin, lapsi on vain luonteeltaan sellainen.

Ei lapsen toiminta aina (itseasiassa tuollainen käytös harvoin) tarkoita vanhempien ongelmia tai rajattomuutta. Sellainen lapsi vetäytyy ja on pelokas useammin kuin naapuria halaava ja perässä kävelevä kyselijä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ovet ovat auki? Laittakaa ovet lukkoon älkääkä päästäkö sisälle. Ensin voisi kyllä lapselta kysellä kodin tilanteesta onko siellä joku ongelma? Miksi kotona ei voi olla? Korkea koulutus ei mitenkään kerro sitä etteikö kotona voisi olla ongelmia. Jos huolestuttavaa ilmenee, niin sitten pitää tehdä lastensuojeluilmoitus.

Ei olisi asiallista epäsuorasti väittää, että kotona ei VOI olla. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hiukan vastaavanlainen tapaus lasten ollessa pieniä. Naapurin tyttö lähes asui meillä, mutta tyttö oli tosi kiva ja fiksu, kotona ongelmia isän takia, äiti sitten erosi ja muutti pois ja kontakti katosi.

Sinuna pyytäisin isältä tytön yhteystiedot. Jos olette yhä naapureita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen perheessä on pakko olla jotain tekeillä.

Pihallamme oli kaksi pientä tyttöä isänsä kanssa, äiti hylkäsi tytöt.

Pienempi haki turvaa minusta.

Kun pojalleni tuli yövieras, vieraan tehtävä oli sitten kotona raportoida mitä minä olin tehnyt. Kun olin tietokoneella tekemässä töitä, yövieraan äiti laittoi viestin että dataa vaan siellä.

Noh meidän välit tulehtui ja kävi yksipuoliseks, vain minä muistin perheen lapsia saamatta edes kiitosta. Aina menin hoitamaan lapsia kun tarve oli, saamatta kiitostakaan.

Meille sai aina tulla lapsille ystäviä kylään, jos sattui ruoka niin sai tulla syömään. Leivon myös paljon ja taidan olla se pullantuoksuinen äiti.

Toinen lapseni tuli aina koulusta kaverinsa kanssa meille, hyvinhä hän viihtyikin.

Olen lapsirakas ja teen töitä lasten hyvinvoinnin kanssa, surettaahan nämä lapset jotka kärsivät, voihan olla ap että lapsi vain hakee turvaa luotanne.

Luulisi sun sit tietävän, että lapsia on erilaisia. Meidän tuttavapiirissä on lapsi, joka tulee heti syliin, halaa ja puhua pälättää vieraillekin aikuisille. Itkee kun meidän pitää lähteä tai heidän pitää lähteä meiltä, haluaisi jatkaa touhuja vielä. Perheessään on kaikki enemmän kuin hyvin, lapsi on vain luonteeltaan sellainen.

Toihan on sitä "jäsentymätöntä kiintymysmallia". Joka tapauksessa, ei ihanteellisinta käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen toiminta aina (itseasiassa tuollainen käytös harvoin) tarkoita vanhempien ongelmia tai rajattomuutta. Sellainen lapsi vetäytyy ja on pelokas useammin kuin naapuria halaava ja perässä kävelevä kyselijä.

Ap:n naapurin lapsen "rajoista" emme tiedä, ap:n "rajattomuudesta" tiedämme. 

Ihmiset tosiaan ovat erilaisia: yksi traumatisoitunut vetäytyy, toinen traumatisoitunut takertuu.

-eri

Ap kirjoitti, että ovat kesällä paljon ulkona ja lapsi tunkee pihalle. Pitäisikö ap:n siis lukkiutua koko kesäksi sisätiloihin?

Muutenkin jännä mentaliteetti, että kaikki on aina aloittajan vika. Ei osaa viestiä oikein tai olla aikuinen. Mielestäni hyvin suoraan ja selkeästi on yrittänyt asiaa hoitaa suoraan lapselle sanomalla ja vanhemmillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin lapsi jätetään porukasta, joka kertoo siitä, että sinun pentusi ovat koulukiusaaja.

Mikään ei pakota olemaan porukassa sellaisen kanssa jonka kanssa ei halua olla. Se ei ole kiusaamista. Naapuruus ei velvoita kaveeraamaan.

Onko vielä hullu sääntö, että lapsen tulee synttäreilleen kutsua kaikki tarhasta tai koululuokastaan, muuten on kiusaaaja tai rasisti. Onneksi rikokseni ovat vanhentuneet, ei meille olisi koko koululuokka mahtunutkaan. Jos omat lapsesi ovat pentuja, älä solvaa muiden lapsia.

Jos aiheesta poiketen ajateltaisiin asiaa ihan vain siltä kannalta, kuinka "normaali" pitää olla... Voisimme yhtä hyvin olla huolissamme ap:n lapsista, jotka eivät kykene hallitsemaan sosiaalista kanssakäymistä, eivät  tunnistamaan missä kohtaa jaksamisen raja on ylitetty, saati tekemään asialle jotain uskottavaa fiksusti. tarvitsevatko he suojelua ap:ltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen perheessä on pakko olla jotain tekeillä.

Pihallamme oli kaksi pientä tyttöä isänsä kanssa, äiti hylkäsi tytöt.

Pienempi haki turvaa minusta.

Kun pojalleni tuli yövieras, vieraan tehtävä oli sitten kotona raportoida mitä minä olin tehnyt. Kun olin tietokoneella tekemässä töitä, yövieraan äiti laittoi viestin että dataa vaan siellä.

Noh meidän välit tulehtui ja kävi yksipuoliseks, vain minä muistin perheen lapsia saamatta edes kiitosta. Aina menin hoitamaan lapsia kun tarve oli, saamatta kiitostakaan.

Meille sai aina tulla lapsille ystäviä kylään, jos sattui ruoka niin sai tulla syömään. Leivon myös paljon ja taidan olla se pullantuoksuinen äiti.

Toinen lapseni tuli aina koulusta kaverinsa kanssa meille, hyvinhä hän viihtyikin.

Olen lapsirakas ja teen töitä lasten hyvinvoinnin kanssa, surettaahan nämä lapset jotka kärsivät, voihan olla ap että lapsi vain hakee turvaa luotanne.

Minkä ihmeen takia vieraita kakaroita pitäisi hyysätä. Kyllä ihmisillä on omaakin tekemistä ja elämää. Meillä aina kun la.psilla on harrastuksia ja aikuisilla töitä ja harrastuksia niin ettei ennätetä muiden muksuja päivystää. Jos ei jossain perheessä huolehdita lapsista niin lasua perään vaan.

Tästäkö se tässä kympin maassa johtuukin, että lastensuojelu ja sijaiskodit toimivat äärirajoilla. Tietoa on saatavissa, mutta vaikuttaa siltä että vanhemmat ovat aivan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti, että ovat kesällä paljon ulkona ja lapsi tunkee pihalle. Pitäisikö ap:n siis lukkiutua koko kesäksi sisätiloihin?

Muutenkin jännä mentaliteetti, että kaikki on aina aloittajan vika. Ei osaa viestiä oikein tai olla aikuinen. Mielestäni hyvin suoraan ja selkeästi on yrittänyt asiaa hoitaa suoraan lapselle sanomalla ja vanhemmillekin.

Siis ap:llähän se ongelma on, ja siten myös hänen lapsillaan. Ap on se, joka ei kykene normaaliin avoimuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sanominen auta, minä tekisin lasun. Lapsi on selvästi heitteillä.

Ja mistä aiheesta? Joku tulee liikaa kylään? Haloo?

Meillä oli myös tuollainen naapurin lapsi. Ei sitä onneksi kauaa kestänyt, yhden kesän olisi aina ollut meillä, vanhempansa eivät osaa asettaa rajoja. En avannut välillä ovea ja otin ovikellon pois päältä, kun en jaksanut enää.

En pidä tästä lapsesta vieläkään, vaikkei enää onneksi meille tuppaudu.

Tiedän, että joissakin luonteissa avoimuus on kammo. Tuntuu, ettei omia vaatimuksia saisi olla, joten toivotaan että toinen maagisesti uskoisi vihjailut ja välittäisi. Kun näin ei ole, se harmittaa, ja mietitään mitä vikaa toisessa on.