Mikä harmittaa nyt?

Että huomenna pitää mennä töihin.

Että laitoin eräälle lapsuudenaikaiselle ystävälle, josta olen tykännyt aina, jouluntoivotuksen mutta hän ei vastannut. 

Suomalaisten mäkihyppääjien surkea taso.

Ettei palstalla ole positiivisia keskustelijoita niin paljon. Aika kylmiä ja osa haukkuu ihmisiä.

Se että työkykyisten ihmisten annetaan maata kotona jokainen omassa yksityisasunnossaan yhteiskunnan kustannuksella samaan aikaan kun me muut raadetaan, maksetaan silmittömästi veroja ja ostovoima pienenee koko ajan. 

Se, että väsyttää eikä jaksa tehdä mitään hyödyllistä.

Se että ihan kivan oloinen match ghostasi. 

Että noin klo 13 maissa myöhästyin 10 sekuntia siitä mitä olisin halunnut tapahtuvan.....

Pakkasten jatkuminen🥶

Ulkona ei voi olla just lainkaan...

Ja se, että jotkut vinkuvat;

"Pukeutumiskysymys", aaarrrggg!!

Esim. villaa ei pysty käyttämään/ kutiaa, ahdistaa yms.

Ei ole sitä parkkinahkaa, mikä joillain suomalaisilla vaikuttaa olevan😬

Vierailija kirjoitti:

Se että työkykyisten ihmisten annetaan maata kotona jokainen omassa yksityisasunnossaan yhteiskunnan kustannuksella samaan aikaan kun me muut raadetaan, maksetaan silmittömästi veroja ja ostovoima pienenee koko ajan. 

Ei niitä töitä ole kaikille, vaikka haluaiskin!

Juu, harmittaa tällaiset jotka luulee tietävänsä toisten tilanteen🙄

Oli ihana aurinkoinen päivä, mutta nyt tulee jo pimeä. Olispa kesä.

Vauva kolautti mua päällä leukaan, hampaat voimalla yhteen ja mulla sattuu nyt hampaaseen. 

Erään minulle rakkaan henkilön ylimielinen käytös minua kohtaan. En oikein tiedä mistä tämä muutos käyttäytymisessä minua kohtaan johtuu (voin vain arvailla). Hän ei edes tervehdi enää, on kun ei huomaisikaan. Pelkäämpä, että en oikeasti kestäisi kuulla totuutta. Haluan säilyttää illuusion siitä että hänelläkin olisi edes jotain lämpimiä muistoja ja tunteita minua kohtaan....edes jossain kulissin takana.

Vierailija kirjoitti:

Se että työkykyisten ihmisten annetaan maata kotona jokainen omassa yksityisasunnossaan yhteiskunnan kustannuksella samaan aikaan kun me muut raadetaan, maksetaan silmittömästi veroja ja ostovoima pienenee koko ajan. 

0/5 itkuvuodatus

Mä olen töissä firmassa jossa joka toisella on ihan omat säännöt, käytänteet ja jotkut vaannkeksii omia sääntöjä vaikka laki sanoisi muuta. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista ja sama henkilö sanoo nyt tätä ja ensi viikolla ko asiassa toimii itse aivan toisin. Yksi puhuu kokoajan muiden päälle kuin joku sivistymätön moukka. Porukka johtotasoa myöten haukkuu muita ja oikein näkee miten intoutuuvat kun pääsevät arvostelemaan jotain henkilöä negatiivisesti.                    Hitto mitä porukkaa. 

Harmittaa kun ei oikein oo mitään tekemistä. 

Viikonloppu meni töitä tehdessä ja tänään vieläkin koneella. Ei tää helpota yhtään, koskaan. Hyvä tietty yrittäjänä, että töitä on, mutta ottaa päähän, kun vaikka kuinka teet, niin aina joku toinen vinkuu, että miten se hänen asiansa edistyy.... No ei edisty nyt, kun yritän tehdä tätä toista....

Plääh.

Minulla on ollut jo syksystä 2018  strategia erään asian saavuttamisesta, olen päässyt pitkälle, joutunut tekemään isojakin päätöksiä ja elämänmuutosta, rahaa on palanut. Nyt strategia on ottanut takapakkia, oletin virheellisesti strategian avainhenkilön toimivan aivan toisin ja nyt vaikuttaa siltä että strategia on menossa ihan väärään suuntaan ja pelkäämpä että en saavuta päämäärää ikinä ja olen menettämässä senkin vähän hyvän mitä strategian alkupuolella näytti tapahtuvan. 

Olen surullinen!

Se harmittaa että olen sanan varsinaisessa merkityksessä menneisyyden vanki. Jäin kiinni erääseen henkilöön jonka olin koko nuoruuteni halunnut, oli vain yksi ja ainoa, ei muits. Hän on tavalla tai toisella pyörinyt elämässäni koko ajan henkisellä tasolla. Ollaan erottu vuosikymmenet sitten. Hän särki sydämeni, rikkoi sieluni, teki pahaa jälkeä, enkä ole onnistut häntä unohtamaan eikä kukaan ole hänen paikkaansa sydämessäni saanut.

En aktiivisesti mieti häntä, mutta jotain häneen liittyvää tulee nyt vastaan yllättävän monessa kohtaa, liian usein, joten hän ja kaikki muistoni, niin hyvät kuin erityisesti huonot, nousevat taas pintaan. 

Nuoruudessani kävin ennustajalla ja hän tiesi tämän kuvion.... on tapahtunut juuri kuten se vanha harmaa mies ennusti.....

Hitto kun taas avasinkaan suuni duunipaikan palaverissa asiasta jonka eräs organisaatiossa ylemmällä tasolla olevat henkilö oli tehnyt ja asiakkaalle esittänyt. Minä sain asiakkaalta moitteen asiasta eikä sen asian ja esityksen tekijä sanonut ko palaverissa sanaakaan, että esim se xxxx asia oli hänen perustelujensa mukaan sen esityksen mukainen. Voi hemmetti, hän pelasti oman nahkansa ja minä sain kaikkien kuullen moitteen ja nyt muutkin luulee että minä tein esityksen. Olin kuitenkin korrekti enkä jatkanut keskustelua enkä yrittänyt puolustautua tai sysätä syytä sille joka mokan oikeasti teki. Mut hitto että sieppaa....