Lue keskustelun säännöt.
Mikä harmittaa nyt?
Kommentit (165)
En ole nähnyt kaipaamaani henkilöä pitkään aikaan eikä mun suunnitelma hänen saamiseks ole edenny yhtään.
Miten tää voi olla niin vaikeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt kaipaamaani henkilöä pitkään aikaan eikä mun suunnitelma hänen saamiseks ole edenny yhtään.
Miten tää voi olla niin vaikeeta.
Oletko sä ollut itse aktiivinen ja kiinnostunut? Lähestymään, ehdottamaan tapaamisia, kauniita ja helliä viestejä ym? (sivukommentointia)
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt kaipaamaani henkilöä pitkään aikaan eikä mun suunnitelma hänen saamiseks ole edenny yhtään.
Miten tää voi olla niin vaikeeta.
Miten selkeästi / epäselvästi olet asioita ilmaisut? Kysyn vaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt kaipaamaani henkilöä pitkään aikaan eikä mun suunnitelma hänen saamiseks ole edenny yhtään.
Miten tää voi olla niin vaikeeta.
Onko hän voinut käsittää asioita väärin? Niitä mitä sä olet kertonut, tai tuonut esille, oot sä laittanut jotain viestejä?
En tarkenna yksityiskohtia, mutta harmittaa kun mun frendi on piikitelly mua jostain jutuista pitkään ja julistaa mulle omaa uskomustaan tekojen seuraamuksista. En ole reagoinut siihen mitenkään. Joku aika sit hänelle tapahtu vähä samaa ku mulle ja vetäsin vastapalloon häntä hänen omilla opeillaan.
Kappas ku sit ei asia enää ollukaan niin. Hän suuttu mulle ja haukkui mua pitkin ja poikin ku olin kuullemma ilkeä.
Siis what. Hän sanoi itse ihan samaa mulle.
Nyt kolahti omaan nilkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa ku ystävä petti luottamukseni.
Mä luulin et mulla oli sellanen ystävä jonka kanssa voi jakaa kaiken, jolle voi olla raadollisen rehellinen, sanoa kipeitäkin asioita niiden oikeilla nimillä, eikä tarvitse pidätellä / sievistellä sanojaan jos joskus asia elämässä keittää yli.
Oli itse elämää nähnyt ja kolhuja kokenut, empaattinen, luulin että olisi ymmärrystä aidosta elämästä kaikkine moninaisuuksineen.
Oletin että häneen voi luottaa ja hänelle saa olla rehellisesti oma itsensä, niinkuin minäkin annoin hänen olla (tottakai).
Tajusin vasta vuosien päästä että näin ei ole ollutkaan. Hän vaan esitti ymmärtävää ja myöhemmin paljastui ihan erilainen persoona.
Ehkä merkit oli havaittavissa mutta koska luotin hänen olevan se mitä esittää, en osannut tulkita merkkejä varoituksena.
Olisi pitänyt vaan vetää jotain teatteria hänenkin kanssaan ja esittää että "kaikki on loistavasti".
En tosin ole ollut enää vuoteen häneen yhteydessä, välttelen tai vastaan viesteissä miten hyvin asiat ovat nyt ja toivotan hänelle vaan hyvää lomaa.
Tuli petetty olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt kaipaamaani henkilöä pitkään aikaan eikä mun suunnitelma hänen saamiseks ole edenny yhtään.
Miten tää voi olla niin vaikeeta.Oletko sä ollut itse aktiivinen ja kiinnostunut? Lähestymään, ehdottamaan tapaamisia, kauniita ja helliä viestejä ym? (sivukommentointia)
No ei se nyt ihan noin vain hoidu näin keski-iässä ja eteenkin kun toinen on varattu. Hän on nuoruudenrakkauteni.
Mutta 1. "ihan vahingossa" tapaaminen hoidettu 😉.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua myös harmittaa tällä hetkellä kaikki ja jostain syystä ollut koko päivän myös tosi äreä olo ja sekin harmittaa v ielä lisää.
Tyttäreni petti luottamukseni. Olen pyytämättä anteeksi antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesä etenee
mä puuhastelen pikku kaksiossa niitä näitä.
Keksin viikkoon jotain diiba daabaa.
Ihan sama mikä päivä on, kaikki päivät on samanlaisia.
Minne ikinä menenkään, menen yksin.
Kuljen kaupungilla enkä edes viitsi mennä kahvilaan kun lähes kaikki muut on perheittäin tai pariskunnittain. Hävettää olla yksin.
Tuntuu että muilla on elämä, mulla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa perhetilanne. Haluaisin erota miehestä, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi se ei ole juuri nyt mahdollista tai järkevää. En voi sietää tuota ihmistä enää ja en tiedä miten tässä ikinä voi löytää mitään todellista sopua ja harmoniaa yhdessä.
20 vuotta kestänyt ystäväporukka on ilmeisesti sitten vissiin hajonnut. Yritän kuukausikaupalla saada porukalla tapaamista aikaiseksi. Ei vaan onnistu, kun muilla ei ilmeisesti ole mielenkiintoa enää nähdä. Tulee aina paska fiilis, että tässäkö nyt meni 20 vuotta kestänyt ystävyys. En vaan jaksa enää yrittää olla se, joka ehdottelee tapaamista, kun ei sitä kuitenkaan saa ikinä järjestettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pentujen huutaminen ja kiljuminen kerrostalon pihassa leikkipaikalla. Melu kaikuu talojen seinissä ja kantautuu sellaisenaan 8. krs saakka.
Olen yrittänyt rentoutua ja lukea lasitetulla parvekkeella, mutta olen räjähtämispisteessä ja kohta huudan noille " turvat tukkoon".
Miksi lasten pitää ylipäätään huutaa ja kiljua koko ajan. Järkkyä.
Harmittaa, panostin tänään erääseen asiaan ja näin jotain mitä en olisi halunnut nähdä.
Yksinäisyys..... päivästä toiseen kalvava, sisältä kumpuava yksinäisyys kun en ole saanut itselleni sitä kumppania kenet alunperin halusin enkä muitakaan ole huolinut TAI onnistunut pitämään.
Mietin usein miksi minulle kävi näin.
Se harmittaa.
Pitäisi elää eikä vatvoa yksin negatiiviasia asioita ja kaivata jotain jota en voi enää saada.
Työttömyys harmittaa ja pelottaa että saanko ikinä enää mäillä ikävuosilla mitään sellaista työtä mistä nauttisin ja mihin edes suurinpiirtein haluaisin.
Näin miehen, johon olen vähän ihastunut, kaupassa vaimonsa kanssa. Tuli jotenkin paha mieli, vaikka koko ajan olen tiennyt, että hän on perheellinen enkä häntä mitenkään ole vikitellyt sopimattomasti. Lisäksi osa kavereista on ilmeisesti huomenna kokoontumassa illanistujaisiin, mutta minua ei ole kutsuttu. Myös paras ystäväni on lähiaikoina paljastunut hieman kieroksi ja valehtelijaksi. Eli summa summarium jatkuva yksinäisyys harmittaa eniten koko ajan.
Harmittaa, ku
- jos olen iloinen jostain asiasta mitä minulle on tapahtunut tai kävi hyvä tuuri, kerron siitä kavereille ni joku pitää sitä itsensä kehumisena heti.
- sama jos sanon esim ostaneeni jotain uutta kotiin, olen itse iloinen siitä, jonkun mielestä olen rahoillani leuhkija. Ja joku oli miettinyt mistä mulla on siihen ollut rahaa.
- kun harmittelin kyynel silmäkulmassa elämäni kolhuja / kokemaani vääryyttä ja olen ollut allapäin, niin minua kuvattiin kuulemma uhriutujaksi joka ei ymmärrä miten hyvin mulla on asiat.
Ehken puhu jatkossa mitään, kuuntelen vaan ku muut puhuu. Harmittaa.