Nelivuotiaan taantuma pikkusisaren synnyttyä
Kertokaahan kokemuksianne isomman sisaren reagoinnista pikkusisaren syntymään ja miten pitkään oireet jatkuivat ja miten niistä päästiin yli. Meillä nelivuotias isosisko näytti ensin suhtautuvan hyvin asiaan, mutta nyt vauvan synnyttyä hän on taantunut erityisesti sosiaalisella puolella: ei halua mennä mihinkään mihin äiti ei tule mukaan, ei edes naapurin tytön syntymäpäiville ilman äitiä. Perhepäivähoidossa hän kyllä käy ja on siellä ok, vaikka välillä sinnekin mennään nyt itkun kanssa. Ymmärrän vielä sen, että häntä pitää syöttää ja pukea kuten vauvaa, mutta sosiaalinen arkuus huolettaa ja mietin miten siihen tulisi suhtautua. Pitääkö odottaa että aika auttaa ja tyttö rohkaistuu itsestään vai pitäisikö häntä tuuppia pihalle leikkimään kavereiden kanssa ja viedä harrastuksiin?
Kommentit (2)
esikoisen ollessa poissa kotoa. Lapsi siis ei halua mennä minnekkään jotta voi vahtia etti uusi tulokas saa enempää huomiota ja vanhemman aikaa kuin hänkään. Meillä ei tällaista ole ollut mutta lapset onkin kaikki olleet kotona kun minäkin olen ollut. Alkuun ei esikoinen halunnut kerhoonkaan mennä mutta myöhemmin ihan mielellään. Pienimmän synnyttyä esikoinen oli jo niin iso että osasi itse sanoa että haluaa mieluummin olla kotona äidin kanssa kuin esim. hoidossa ja että hän haluaa tietää mitä äiti vauvan kanssa tekee päivisin ja auttaa hoitamisessa. Kun sai olla kotona alkoi pian kysellä jo josko saisi mennä kovereille ja harrastamaan. Tosin hän oli jo 4v.
Kotona siis 3 v 8 kk ikäinen poika ja 3-kuinen vauva. Alkuun kaikki meni loistavasti. Poika jäi hienosti kerhoihin ja vanhalle perhepäivähoitajalle. Noin kuukausi sitten iski jonkinlainen eroahdistus. Ei haluaisi jäädä kerhoon ja päivähoitoonkin jää itkien ja aamuisin jää itkemään isän perään. Ei haluaisi, että isä lähtee lainkaan töihin. Minä en pidä tätä minään sosiaalisena arkuutena, sillä poika on varsin reipas muiden lasten joukossa. Lähinnä tuo vaikuttaa eroahdistukselta. Meillä tämä on nyt hieman helpottanut, kun kerhosta ja päivähoidosta on keskustelut positiiviseen sävyyn. Otimme myös pahimpana aikana lahjonnan käyttöön. Tyyliin, " jos olet tällä viikolla oikein reipas, voimme käydä viikonloppuna lelukaupassa" . Tästäkin on ollut apua.