Kerroin neuvolassa olevani masentunut

Kannattaa ottaa vastaan se apu minkä saa. Onko sun ehkäisy kunnossa? Siinä neuvola ainakin voi auttaa ja selvästi kaipaat petrausta siinä asiassa. Kahden ihan pienen kanssa on varmasti rankkaa, vaihdella vaippoja ja rynniä taaperon perässä, kun toinen taas yöherättelee ja roikkuu rinnassa. Ettet vaan olisi taas tulossa raskaaksi?

Siksi pitäisi toimia heti, kun äiti valittaa masennusta eli lapset samantien päivystävään sijaisperheeseen, äidille aika ohi kaikkien jonojen mielenterveyspalveluihin ja lääkityksen aloitus, avohuollosta oma hoitaja soittamaan kerran viikossa ja tapaamaan tilanteen mukaan. Lapset jäävät tietenkin sijoitukseen siihen asti, että lääkäri toteaa äidin parantuneen ja siihen voi mennä vuosia, mutta huoli on otettu todesta ja apua annettu.

Ei mitään voivottelua ja kuuntelua, toimiin samantien ja jos kerran ne lapset rasittavat, niin ensimmäisenähän niistä on kauas päästävä omaa päätään selkiyttämään.

Meidän neuvolassa taas kysellään jatkuvasti masennusoireista tai yleensä jaksamisesta ja tarjotaan jotain numeroita mihin soittaa jos haluaa psykologille tai muuta apua.

Vierailija kirjoitti:

Siksi pitäisi toimia heti, kun äiti valittaa masennusta eli lapset samantien päivystävään sijaisperheeseen, äidille aika ohi kaikkien jonojen mielenterveyspalveluihin ja lääkityksen aloitus, avohuollosta oma hoitaja soittamaan kerran viikossa ja tapaamaan tilanteen mukaan. Lapset jäävät tietenkin sijoitukseen siihen asti, että lääkäri toteaa äidin parantuneen ja siihen voi mennä vuosia, mutta huoli on otettu todesta ja apua annettu.

Ei mitään voivottelua ja kuuntelua, toimiin samantien ja jos kerran ne lapset rasittavat, niin ensimmäisenähän niistä on kauas päästävä omaa päätään selkiyttämään.

Just joo. Eihän kukaan uskaltaisi sanoa mitään, kun heti lapset vietäisiin.

Pahassa lykyssä tuosta ilmoitetaan lastensuojeluun. Neuvolassa ei kannata puhua näistä asioista. Parempi puhua terkkarin lääkärin kanssa. Voimia sulle. Jaksa lastesi vuoksi. Toivottavasti sulla on joku jolle puhua.

Eikö neuvolan ja lääkärin antamat tiedot kirjata samaan paikkaan. Jos kertoo terveydenhoitajalle, että loistavasti menee ja seinän takana olevalle lääkärille toista, se vasta herättää epäilyjä. Eiköhän lasulla ole nykyään kädet täynnä töitä, eikä äidin uupuessa lasta heti kuskata sijaishoitoon.

Miten sait yksinhuoltajuuden, vai onko ollut koko ajan?

Neuvolassa ei hoideta masennusta, sieltä vain ohjataan tarvittavalle ammattilaisille.

Kolmas sektori.

Äidin pitäisi saada apua kotiin.

Pienistä lapsista erottaminen poikii uusia ongelmia.

Vapaaehtoisjärjestöiltä voisi kysyä varamummo-apua. Pienikin tuki oikealta ihmiseltä auttaa paljon.

Voi v***** taas tätä palstaa. Täynnä järkyttäviä empatiakyvyttömiä trolleja, painukaa h****. Ap en osaa auttaa tai lohduttaa mutta toivon sinulle parempaa oloa! Itselläkin todella paha olo tälläkin hetkellä niin ymmärrän sinua. Ja joku sanoi "saithan sinä apua, kuukauden päähän lääkäriajan tms" niin valitettavasti se apu on kaikkialla julkisessa terveydenhuollossa sitä että lääkkeet melkeen pakotetaan siihen kouraan ja ulos. Että aika huonosti menee... Ymmärränhän minä että resurssit ei riitä mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi pitäisi toimia heti, kun äiti valittaa masennusta eli lapset samantien päivystävään sijaisperheeseen, äidille aika ohi kaikkien jonojen mielenterveyspalveluihin ja lääkityksen aloitus, avohuollosta oma hoitaja soittamaan kerran viikossa ja tapaamaan tilanteen mukaan. Lapset jäävät tietenkin sijoitukseen siihen asti, että lääkäri toteaa äidin parantuneen ja siihen voi mennä vuosia, mutta huoli on otettu todesta ja apua annettu.

Ei mitään voivottelua ja kuuntelua, toimiin samantien ja jos kerran ne lapset rasittavat, niin ensimmäisenähän niistä on kauas päästävä omaa päätään selkiyttämään.

Just joo. Eihän kukaan uskaltaisi sanoa mitään, kun heti lapset vietäisiin.

Mutta se olisi lapsille parasta! Jos äiti on masentunut, niin ei lapsia auta se, että äiti pääsee puhelimelle ja joku tulee ja siivoaa sillä aikaa. Ehei, lapsille parasta on sijaisperhe, jossa ei ole tuollaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Voi v***** taas tätä palstaa. Täynnä järkyttäviä empatiakyvyttömiä trolleja, painukaa h****. Ap en osaa auttaa tai lohduttaa mutta toivon sinulle parempaa oloa! Itselläkin todella paha olo tälläkin hetkellä niin ymmärrän sinua. Ja joku sanoi "saithan sinä apua, kuukauden päähän lääkäriajan tms" niin valitettavasti se apu on kaikkialla julkisessa terveydenhuollossa sitä että lääkkeet melkeen pakotetaan siihen kouraan ja ulos. Että aika huonosti menee... Ymmärränhän minä että resurssit ei riitä mutta silti.

Mitä sen avun tulisi olla? Maksuton kotiapulainen ja lastenhoitaja ja äidille omaa aikaa?

Pitääkö yhteiskunnan järjestää apua kaikenlaisiin tunnekokemuksiin? Eikö niitä voi itse käsitellä? Masennustunnekokemukset ovat normaali ihmiselämään kuuluva asia. Miten onnettomia ihmiset nykyään ovat kun ei itse osata edes tunteita ymmärtää ja käsitellä?

Aika jännää, mitenkähän sellaisia äitejä kohdellaan neuvolassa joilla on ollut aikaisempaa masennustaustaa?

Luulisi että olisivat lääkkeitä ainakin antaneet ap:lle. Terveyskeskuksissa on usein myös joku sairaanhoitaja jolle voi varata ajan jutteluun. Joka tapauksessa jos tulee kestämätön tilanne ennen sitä 1kk päässä olevaa lääkärin aikaa, kannattaa mennä päivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö yhteiskunnan järjestää apua kaikenlaisiin tunnekokemuksiin? Eikö niitä voi itse käsitellä? Masennustunnekokemukset ovat normaali ihmiselämään kuuluva asia. Miten onnettomia ihmiset nykyään ovat kun ei itse osata edes tunteita ymmärtää ja käsitellä?

Miksi esität kehitysvammaista? Etkö ymmärrä että ap tarvitsee apua, synnytyksen jälkeinen masennus on ihan oikea sairaus eikä mikään ohimenevä "tunnekokemus".

Mies voi kalppia tiehensä ja jättää noin pienet äidille yksin.

Kukaan ei näe tässä mitään väärää?

Tsemppiä, ap!

Kyllä asiat selviää, vaikka nyt on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö yhteiskunnan järjestää apua kaikenlaisiin tunnekokemuksiin? Eikö niitä voi itse käsitellä? Masennustunnekokemukset ovat normaali ihmiselämään kuuluva asia. Miten onnettomia ihmiset nykyään ovat kun ei itse osata edes tunteita ymmärtää ja käsitellä?

Miksi esität kehitysvammaista? Etkö ymmärrä että ap tarvitsee apua, synnytyksen jälkeinen masennus on ihan oikea sairaus eikä mikään ohimenevä "tunnekokemus".

Ei ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti. En usko sua. Apua saa jos on oikeasti tuollainen tilanne.

-No ei muuten saa.

Voimia ap

Jaksuhali sinulle Ap! Älä välitä näistä sekopäistä ja tunteettomista jotka täällä vastailee. Et ole syyllinen yhtikäs mihinkään. Mä en tiedä mutta voisikohan seurakunnasta saada jotain apua. Taikka pääsisittekö perheneuvolan kautta jonkun avun piiriin? Päivystykseen saa mennä jos on oikein paha olla. Ne laittaa sulle lähetteen polille josta saat apua. Voimia!