Olenko minä oikeasti ainoa joka ei halua elää vanhaksi

Et. Olen kohta 49, ja lapsesta saakka tiennyt haluavani kuolla nuorena. Elämä ja sairastaminen eivät ole ainakaan muuttaneet ajatuksia toiseen suuntaan. Eli kyllä: heti ilolla lähtisin kun noutaja vain tulisi!

En nyt ihan noin nuorena haluisi lähteä, olisin itse asiassa jo kuollut. Olen lähes 60-vuotias ja ihan hyvää elämää tässä vielä elellään. Mutta olen jo pitkään ajatellut että en koe mitään tarvetta elää yli 75-vuotiaaksi. Siinä on eläkettäkin koettu jo ihan tarpeeksi. Ja tuohonkin ikään vain jos terveyttä riittää.

Noin 60-70-vuotiaana haluaisin kuolla. En todellakaan halua vanhainkotiin asti elää. Eli 20-30 vuotta voisin vielä elää.

Et, mutta en noin nuorena sen verran hyvät elintavat enkä juo alkoa.

Sitten kun terveys pettää eikä voi enää tehdä asioita joita haluaa tapan itteni, en aio elää kivuissa tai vuodepotilaana kuten monet ei se ole mitään elämää.

Toivoisin pääseväni pois 74-vuotiaana. Olen nyt 65. Suvussani eletään yleensä noin 97-vuotiaiksi. Ei ole ihmisarvoista ja mukavaa, kun täytyy loppuvuodet käyttää vaippoja ja on kipuja sekä muistinmenetystä. Harva nauttii elämästä, kun 100 vuotta lähestyy.

Hoidan työkseni vanhuksia enkä todellakaan näkemieni vanhusten perusteella halua elää vanhaksi. Koko ajan jotain vaivaa ja kipua. Jos ei kuulo mene niin näkö menee. Tai liikuntakyky. Kaikista pahin on muistisairaus. Oikeastaan muistisairaus on liian kaunisteleva nimi sille, että ihmisestä tulee sairauden edetessä ja aivojen rappeutuessa täysin idiootti. Anteeksi vain, mutta tulee. Unohdellaan asioita, halutaan asua kotona, vaikkei siellä pärjätä, häiritään sukulaisia, karkaillaan, ei haluta olla hoivakodissa, jos sinne nyt pääsisikin. Moni sotkee eritteillään, kun ei enää ymmärrä. Hoivakoteihin pääsee sairauden edettyä jo pitkälle eikä niissäkään moni vanhus viihdy. Ovat aggressiivisia, kun vaippaa vaihdetaan, koska eivät ymmärrä, mitä tehdään ja varmasti jollakin traumaattisia kokemuksiakin. Jotkut pelkäävät toisia vanhuksia.

Haluan elää kohtuullisen elämän ja päästä pois, kun en enää pärjää ja nauti elämästä.

Mä haluun elää niin kauan että saan kissani hoidettua loppuun asti. Mutta en yli 70 vuotiaaksi.

Mä haluan elää vanhaksi, nähdä omien lapsien, heidän mahdollisten lasien kasvua. Haluan nähdä miten tämä maailma muuttuu mahdollisimman pitkälle. Mukava verrata menneeseen ja miten asiat kehittyvät. Pahasti raihnaisena ei varmaan kenenkään ole mukava elää ja jos ei ole keksinyt keinoja pysyä elämänmyönteisenä.

Mummoni puhui aina, että haluaa elää 100-vuotiaaksi. Asui omakotitalossa 92-vuotiaaksi lämmittäen talon itse puilla jne. SItten kaatui ja lonkka murtui. Ei kuntoutunut enää ja alkoi sairaalakierre tehden hänestä lopulta vuodepotilaan. Ei ollut tottunut vahvoihin lääkkeisiin, joita pakotettiin syömään, joten pääkin sekosi.  Hän kuoli 96-vuotiaana. Viimeiset vuodet olivat silkkaa kidutusta, vaikka hän pitkään pärjäsi itsekseen.

Olen 50v mies. Hyvin voisin lähteä pois. Elämää elänyt ja saanut nauttia siitä. Toivon lähteväni saappaat jalassa nopeasti.

Haluaisin suomeen eutanasian, jolloin he jotka parin lääkärin jne jälkeen todetaan tietävän mitä he haluavat, voisivat sen saada. Kaiken kattava eutanasia on uhka, mutta jos itse olisin esim diabeetikko jolta jalat viety, silmät sokeat ja kenties vaipoissa, täysin masentunut tms jne.  Haluaisin silloin viimeistään 70sänä lähteä.

No et ole. 

Haluaisin elää 60-70 vuotiaaksi. En halua vanhuuden vaivoja itselleni.

Jos kuolema tulisi minuutin päästä olisin todella onnellinen. En halua elää vanhaksi missään olosuhteissa. Kymmenen vuotta hyvää ja onnellista elämää huomisesta alkaen olisi ihannetilanne jos kerran pakko on elää vielä pidempään. En ole masentunut tai ahdistunut. Olen kyllästynyt elämään, olen jo nähnyt mitä elämä minun kohdallani on ja elämä ei miellytä minua. Olen pelannut niin hyvin kuin näillä korteilla pystyy pelaamaan ja lopputulos on tämä. 

Mulla on koko ikäni ollut fiilis, että kuolen nuorena. Olin väärässä, nimittäin nyt 58 ja jos kuolen huomenna, en ole enää nuori

Et. Voisin lähteä vaikka heti. En jaksa enää.

T. 33v

Elän elämääni niin, ettei haittaa vaikka huomenna tulis lähtö. Tarkoitan siis sitä, että nautin elämästä ja teen just niinku haluan asiat. En elä "sit ku" -elämää, koska ei ole takeita päivien määrästä. Nähty on; viime vuonna kun alle 60-vuotias läheinen kuoli hyvin äkillisesti.

Ikää mulla 25.

Et ole ainoa, itse haluaisin elää max 60 ja sitten olisi aika mennä.

Eläkeläisile pitäisi tarjota mahdollisuus eutanasiaan.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa, itse haluaisin elää max 60 ja sitten olisi aika mennä.

Eikä haittaisi sekään, että lähtö tulisi jo huomenna.