Yksinäisyys ja pyhien vietto

En vietä oikeastaan mitenkään. Ei ole ketään ketä kutsua kylään, eikä minua sinkkua lapsetonta myöskään kutsuta mihinkään. Mies lähti pari vuotta sitten toisen matkaan, tuntuu että oma elämäni junnaa täysin paikallaan, Ei miestä, ei ystäviä, ei mitään. Jostain syystä juhannus nimenomaan tuntuu hirveältä.

Nyt tuli kirjoitettua todella negatiivinen teksti, mutta tällä hetkellä tuntuu aika paskalta.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä eli töissä olen koko juhannuksen

Oispa töitä! Nyt sitten tuhlaan aikaa ja elämääni esim tähän palstailuun koska ulkona on niin turkasen kuuma ettei sinne tee mieli mennä ollenkaan. Etenkään kun ei ole mitään paikkaa minne mennä tai mitään mitä siellä tehdä. Lenkillä kävin jo aikaisin aamusta ja illalla saatan käydä toisen kerran mikäli lämpötila laskee jotenkin siedettäväksi, mutta ennusteet ei sellaista anna kyllä odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Koiran kanssa käyn kävelyllä, sit syön uusia perunoita, savukalaa ym kesäruokaa. Ei muuta erikoista.

Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta niin kyllä se vaan vähän kirpasee ku ei ole ketään kenen kanssa jakais tän keskikesän juhlan, tulee haikea olo ja eteenki kun on näin upeat kelit.

Välillä kirpaisee, joskus. Harvemmin enää.

Olisin mä voinu kaverin luo lähteä, mutta ei huvita. Sama homma Jouluna, ei kiinnosta mikään.

Voisin mäkin jonkun kanssa jakaa noi kuha-ja ahvenfileet, mutta ei ketään kiinnosta.

Onneks kämpässä ei ole vielä hirveän kuuma. Pitää syödä hyvin ja juoda muutama olut.

Ajoissa nukkumaan ja huomenna herätys joskus 05.00 ja lähden järvelle. YKSIN.

Tässähän tämä menee telkkaria tuijottaessa niinkuin muutkin päivät. Mitään katsomisenarvoista ei tosin tule.

Vierailija kirjoitti:

On paljo ihmisiä, joita ei haittaa olla yksin. Mä en kuulu niihin vaan mua tää yksinäisyys syö. Tulee varmasti viemään ennen aikaiseen hautaan.

Mä ainakin kaipaisin sitä tunnetta, että on haluttua seuraa, että joku ajattelee sua ja haluaa viettää aikaa sun kanssa. Miettii, että onpa kiva X kanssa viettää juhannusta.

Kesä on mun mielestä hirveä senkin takia, että näkee ystäväporukoita tekemässä ihan arkisia juttuja ja se ainaki itsellä aiheuttaa aina sellaisen ajatusjankkauksen päähän, että miks mulla ei ole ketään kelle soittaa, että mennäänkö bisselle tai jäätelölle yms.

Hyvää juhannusta kaikille!

Ap

Minulla on aivan samat fiilikset. Onneksi en ole enää edes somessa, ei tarvitse katsella niitä kuvia ja lukea hehkutuksia. Hyvää juhannusta sinulle ap.

Missä sä asut ap? Samoja fiiliksiä täällä. Olis kiva jos olisi joku kenen kanssa käydä jäätelöllä tai terassilla.

Päivä muiden joukossa. Tosin kannattaa välttää keskustoissa liikkumista kun on muita ihmisiä niin korostuu se juhlapäivä ja on väkivaltavaara kun on humalaisia ihmisiä. Jos ei asu lähellä keskustaa niin silloin ei ole tätä vaaraa. Voi helposti jaloitella. Humalaisissa on se riski että tulevat porukalla päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kun on yksin ei todellakaan huvita mennä minnekään missä on muita ihmisiä.

Silloin yksinäisyyden tunne vaan korostuu.

Tulee myös sellanen säälittävä olo, että muutkin rekisteröi yksinolemiseni ja siitä se vasta alemmuuskompleksi syntyykin.

Juu, varmasti on muitakin yksin liikkeellä syystä tai toisesta, mutta minä en ole sellainen että voisin mennä jonnekin ihmismassaan yksin.

Eikä minulla nyt onneksi enää keski ikäisenä ole mitään tarvettakaan pyöriä jossain karnevaalitunnelmissa tai suorittaa mitään tiettyjä rituaaleja (siis olla polttamassa kokkoa tms).

Kunhan pahin kuumuus hellittää menen kävelylle ja uitan vähän varpaitani jossain rantakivillä. En sen kummempaa.

Sama juttu tosin sillä erotuksella, että itse olen mennyt yksin katsomaan kokkoa ja käynyt joskus terassillakin juomassa oluen.

Ajatuksena, että ei sitä kukaan kotoakaan tule hakemaan vaan pitää mennä ihmisten ilmoille ja toiveajatuksena, että saa juttuseuraa.

Ei saa. Ihmiset on omissa porukoissaan eikä sellaiseen ainakaan itsellä riitä pokka mennä änkeytymään mukaan toisten ilonpitoon. Osa on pariskuntana liikenteessä eikä siihenkään huvita yrittää kolmanneksi pyöräksi höpisemään tai seuraamaan näiden päihtynyttä eripuraa (se säksätys kuuluu hyvin hieman etäämmällekin). Ja sitten on niitä yksinoleviakin, mutta nämä on oikeastaan poikkeuksetta hyvin tukevassa humalassa olevia miehiä jotka ei meinaa enää jaloillaan pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin että uskaltasko käydä uimassa jo.

Menen tässä iltapäivästä yksin yhdelle tutulle kalliolle järven rantaan, otan iltapäivälehden, vesipullon ja karkkipussin mukaan.

Lojun siellä ehkä tunnin pari ja ajan takas yksin tyhjään kotiin ja tirautan varmaan muutamat kyyneleet, että olin taas yhden juhannuksen (ja ylipäätään juhlapyhän) yksin.

Ihan kuin minun päivä. Ajatteli käydä tuossa kaupungin rannalla vähän aikaa istuskelemassa ja vaikka jäätelöllä. Että Ihan samalla kaavalla täällä mennään. Olisi kiva kun olisi joku juttu kaveri kenen kanssa vaikka mennä ulos istuskelemaan. Ulkona käyn yksinäni ja tulen yksin asuntooni. Ja tätä samaa on kyllä joka päivä, ei vaan pyhinä. Työtkin loppui vuosi sitten ja uutta en ole saanut. Siinä meni nekin vähän sosiaaliset kontaktit.

Mikä ihmeen joulu tämä juhannus on niin että hävettää olla yksin. Meille tämä on yksi tavallinen viikonloppu vain jolloinka saadaan vain levätä työn ja arjen härdellistä kotioloissa ihan omassa rauhassa.

Ei se hävetä, mukava vaan olisi jonkun kanssa aikaa viettää. Osalla ei ole töitä lainkaan ja joka päivä tätä yksinäisyyttä.

Kohta lähden kruisaamaan päivän toiselle pyörälenkille. Menee muutama tunti haahuillessa. Kohtuulliseen aikaan nukkumaan viimeistään klo 23 mennessä, koska kolmelta on herätys katsomaan viidettä, mahdollisesti ratkaisevaa Stanley Cup -finaalia.

Katon tv 1 Akallinen mies. Yksin olen, en puhunut kenenkään kanssa koko päivänä.

Surettaa ja vähän toivon että jostain päin tulisi ihmeen kaupalla viestiä juhannusjuhliin. En halua yksin liikkua ihmisten ilmoilla, jääkaappi on täynnä ruokaa joten ei tarvitse poistua kotoa. Harmi kun on niin kiva sääkin, mutta en halua törmätä iloisiin joukossa juhliviin. Oma asuntoni on onneksi viileä. Yritän pitää taukoa alkoholista, ei kiinnosta kalsarikännätä kun muut dokaavat porukassa niin tuntuisi entistä luuserimmalta.

Vierailija kirjoitti:

Koiran kanssa käyn kävelyllä, sit syön uusia perunoita, savukalaa ym kesäruokaa. Ei muuta erikoista.

Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta niin kyllä se vaan vähän kirpasee ku ei ole ketään kenen kanssa jakais tän keskikesän juhlan, tulee haikea olo ja eteenki kun on näin upeat kelit.

Koira on hyvää seuraa.

Ei näin kuumalla jaksa mitään.

Jos ei viihdy yksin niin sitten pitää toimia niin että saa niitä kavereita.

Itse olen hyvin introvertti ja en mitenkään erityisesti edes pidä ihmisistä ja silti saan halutessani kavereita ja ystäviä. Jotenkin en pysty tajuamaan miten se ei ole muille mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suosiolla istun kämpässä  yksin tällä helteellä, ei tämä eroa muista päivistä mitenkään.

Ei eroa niin kun on yksin eikä ole edes omaa pihaa tai mitään mihin mennä. En siis kaipaa yhtään jonkun uppo-oudon päihtyneen jankkaajan seuraa ja sellaisen saa kimppuunsa hyvin nopeasti jos menee johonkin puistoon tai vastaavaan yksin. Kokemusta on!

Nyt sitten selaan nettiä verhot ja ikkunat visusti kiinni jotta täällä sisällä olisi edes jotenkin siedettävä lämpötila.

Nyt olisi mainio sää olla vaikka mökillä tai veneillä. Tai ihan vaan omalla, suojaisalla pihalla jossa pääsisi halutessaan myös varjoon. Voisi vaikka nukkua päikkärit. Sekin olisi ihanaa jos ovesta pääsisi suunnilleen suoraan johonkin metsäiselle lenkkipolulle niin voisi vaikka käydä kävelyllä tälläkin helteellä. Ja talvella pääsisi hiihtämään..

Miten voikin olla oma elämä näin ei-omannäköistä ja ankeaa.

Mitä jos ensi vuonna vuokraisit hyvissä ajoin mökin tai airbnb'stä pienen asunnon, jossa on oma piha?

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki yksinäiset kanssatoverit. Täällä myös yksinäistä kesää viettävä nainen uudeltamaalta. Tein sähköpostin, eli jos kiinostaa voipi ottaa yhteyttä.

xxx1@gmail.com

Muistakaa AINA, että ette voi tietää, mikä Pervo-Pena tällaisen osoitteen takana todellisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei viihdy yksin niin sitten pitää toimia niin että saa niitä kavereita.

Itse olen hyvin introvertti ja en mitenkään erityisesti edes pidä ihmisistä ja silti saan halutessani kavereita ja ystäviä. Jotenkin en pysty tajuamaan miten se ei ole muille mahdollista.

Ei se enää 35+ ikäisenä ole niin helppoa. Kaikilla on omat kuviot eikä monikaan enää tuossa iässä tunnu kaipaavan uusia kavereita. Itse olen nykyään kaveriton siksi, että minun seuraa ei enää kaivattu koska olin kaveripiirin ainut lapseton sinkku.

Jos yksinäisyys ahdistaa, niin voihan sitä kehitellä jotain tekemistä, esimerkiksi matkustaa ulkomaille tai käydä vaellusreissulla kotimaassa. Varsinkin kaupungeissa on jotain yleisiä tapahtumia, niihinkin voi mennä yksin ja jos se yksinolo häiritsee, niin kehittelee jonkun taustatarinan, esim. kaverille tuli korona niin meni sen takia juhannussuunnitelmat uusiksi.