Jos imetys ei onnistunut, miksi ei? (siis oma arviosi syystä)

Kunnollinen lepo, stresittömyys ja uni kahden vuorokauden pungertamisen ja viikkokausien huonon unen jälkeen on ihan älyttömän tärkeää maidon nousemiselle. Vaikka vierihoito onkin tärkeää, niin se ei saisi käydä liikaa äidin voimille. Nykyajan vierihoito onkin aika ekstremeä monella tavalla; ihan perinteisesti nainen ei ole ollut yksin siinä vauvanhoidossa ensi päivien aikana vaan siinä on ollut suku ja perhe ympärillä vauvaa kanniskelemassa. Tämä pätee vieläkin näissä paljon ihannoiduissa luonnonkansoissa, naiset tukevat toisiaan ja vaikka vauva nukkuukin äidin vieressä, niin äiti lepää ja muut naiset hoitavat vauvaa.

Vierailija:

Kritisoinkin pikkuisen intohimoista suhtautumista vierihoitoon: minä ainakin olisin tarvinnut kunnon yöunet synnytyksen jälkeen, mutta vauva lykättiin väkisin viereeni.

Sama juttu kummankin lapsen kohdalla. Sain hyvää ja asiantuntevaa neuvontaa alusta asti, olen synnyttänyt kummatkin lapseni todella imetys- ja vauvamyönteisessä sairaalassa, kumpikaan lapsista ei ole saanut lisämaitoa kuin vasta siinä vaiheessa kun maito ei neljäntenä-viidentenä päivänäkään noussut lainkaan. Imetystukihenkilöt, sairaalassa ja kotona pumppaukset, maidoneritystä lisäävät lääkitykset, poppakonstit, aivan kaikki tuli kokeiltua sen lisäksi, että lapset asuivat rinnalla. Maitoa nousi loppujen lopuksi jonkin verran, ja osittaisimetin kumpaakin 2-7 kk, mutta koen kyllä epäonnistuneeni.

ekalle riitti ihan hyvin, jopa pakkaseen.

mutta toiselle sitä vaan ei tullut, enkä tiedä miksi...

1. Oma vakava " tapaturma" juuri ennen synnytystä - tunteet aivan sekaisin ja shokissa

2. Teholle joutui vauva heti synnyttyään - oppi siellä pullolle. Sain vasta 2vrk:n vanhaa opetella imettämään (ilmarintaepäily)



Maito nousi 4 pvänä, en saanut pumpulle sitä ennen mitään vaikka yritin. Olisin halunnut edes pullossa äidinmaitoa antaa vauvalle teholla.

Lapsi ei osannut imeä, oppi sitten rintakumille.

Neuvolassa huonoja neuvoja, 10vrk ikäisen paino oli muutaman 10g liian vähän joten piti alkaa imetyksen jälkeen antaa maitoa pullosta. Siitä ne määrät vaan kasvoivat, vaikka parhaani tein ja söin Metopramiakin 5kk. Täysimetykselle en päässyt koskaan , osittain imetin 6kk.

Mä käytin sitä kolme-neljä viikkoa, minkä jälkeen oli pakko lopettaa, koska mulla alkoi viiraamaan nupissa. Sain aivan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ja kummallisia ajatuksia. Lääkäri ei edes epäillyt mitään synnytyksen jälkeistä masennusta, vaan käski suoraan jättää metopranin pois ennenkuin asiasta edes keskustellaan. Kahden päivän päästä olin taas oma itseni.

Söin kuukausitolkulla vain kolmea ruokaainetta toisen lapseni allergioiden vuoksi. Väsyin liikaa ja oli huono olo.



Esikoinen lopetti itse rinnan syönnin 11kk iässä.



Minä olin aina kuvitellut että imetän lapsiani 2v asti. En onnistunut siinä. harmittaa jos saavat aikuisiällä diabeteksen, verenpainetaudin yms. joiden on todettu liittyvän liian lyhyeen imetysaikaan.

Lisämaitoa tunkivat sairaalassa melkein automaattisesti lapselle, kun en tajunnut kieltääkään, eli alku oli jo huono. No, maitoa tuli aivan tulvimalla loppujen lopuksi pari viikkoa, mutta en saanut mitään opastusta suihkurintatapauksessa, vauva hermostui, ei syönyt tai söi liikaa, sai vatsakipuja, äiti hermostuu, vauva hermostuu...kierrehän siitä seurasi. Ja neuvolassa tolkuttivat, että maito ei riitä kaikilla, oikein mantra. Siis bullshit. Ymmärrän kyllä, että jollakulla ei riitä, esim. tuollaissa tapauksissa kuin kakkonen (?) ja joku muukin, joilla ei lääkityksestä ja kunnon neuvonnasta ja avusta huolimatta nouse maito. Mutta mulla sitä tuli tulvimalla kuitenkin, en usko että se " niin vain loppuu." Mutta olin niin tietämätön ja stressaantunut loppujen lopuksi, että se neuvolan vanha kotka sai mut aivopestyä uskomaan omia juttujaa eikä kuuntelemaan omaa järjenääntäni...

En voinut uskoa sitä! Miten vauva ei OSAA imeä?

Mehän oltais kuoltu sukupuuttoon muinoin ennen jos

vauvat eivät automaattisesti osaisi imeä. Vieläkin

harmittaa, kun ei niin ei. Itketti ja masensi ja stressasi

kun en voinut mitenkään keskittyä opetteluun sataprosenttisesti,

kun toinen itki vieressä vaati samaan aikaan ruokaa. Ja huuto

vain yltyi jos yrittikin tarjota rintaa, jota eivät osanneet imeä.

Yritettiin kätilöiden kanssa eri virityksiä jne ja kotonakin mutta

asia vain pahentui ja oma olo synkkeni.

Lapsi oli kaksi viikkoa tarkkailussa ennenkuin pääsimme yhdessä osastolle. Yritin pari kuukautta lypsää ja lypsää ja lypsää mutta ei siitä tullut mitään, en jaksanut ilmeisesti heräillä yöllä tarpeeksi usein kun muutenkin olin jo ihan raatona.

Vai halusitko toisille saada huonoa omaa tuntoa?



6, kyllä nuppi kesti ihan hyvin. En edes tiennyt tuollaisesta mahdollisuudesta.. Onneksi!

Lääkäri ei vaan enää suositellut Metopramin syöntiä tuon pidempää aikaa ja imetys, se vähäinenkin, loppui sitten aika pian. Tuli heti vähemmän maitoa ja lapsi huomasi että pullosta saa helpommin ja heti. Käytti minua enää tuttina vikat pari viikkoa.

Syitä olen pohtinut, mutta mitään selkeää selitystä en keksi. Synnytys oli ihan normaali, mutta pitkä ja todella väsyttävä, ja jouduin valvomaan aika monta vuorokautta lähes putkeen muutaman tunnin välitirsoja lukuunottamatta. Uskoisin, että tuo väsymys aiheutti sen, että maito ei koskaan noussut kunnolla. Kritisoinkin pikkuisen intohimoista suhtautumista vierihoitoon: minä ainakin olisin tarvinnut kunnon yöunet synnytyksen jälkeen, mutta vauva lykättiin väkisin viereeni.

Ja kyllä, yritin kaikkeni. Pumppasin, join enkä stressannut. Tarjosin vauvalle aina ensimmäiseksi rintaa ja sitten vasta korviketta. Maito ei koskaan noussut kunnolla rintoihin eli mun rinnat eivät olleet ollenkaan kireet tai kipeät eikä ne paisuneet mitenkään synnytyksen jälkeen. Jos olin useamman tunnin imettämättä niissä tuntui pientä pingottamista, mutta ei mitään sellaista, mitä täällä kuulee kerrottavan. Tämä on sukuvika: mummolla oli neljä lasta eikä tullut yhdenkään kohdalla maitoa, äidilläni sama juttu ja mullekaan ei siis tullut maitoa. Osittaisimetin 2,5 kk, mutta en sen kummemmin koe epäonnistuneeni. Tämä ei ollut mulle mitenkään tärkeä asia.

Voi, kyllä tekisin asiat täysin toisin jos vielä joskus saisin kokea raskauden ja vauva-ajan. :´(

Maitoa ei tullut alussa tarpeeksi. Nousi hitaasti, vasta 5:ntenä päivänä alkoi tulla edes vähän ja ehti korvikkeen kulutus kasvaa niin isoksi, että ei sitten ikinä äidinmaito päässyt sille tasolle. Lisäksi suihkutissit + rintaraivareita, ja kivut, rintatulehdukset x 2kpl.

Imetin silti osittain 4kk.

lastenosastolla. Loppuaikana muuten aivan ok, mutta ei oikein vielä jaksanut imeä tarpeeksi, joten kotiin päästessä lääkäri kielsi imettämisen kokonaan tarvittavan ravinnonsaamisen turvaamiseksi (imetin syöttäessä aina ensin, maitoa tuli tosi vähän koska ei noussut kunnolla, tarkistettiin imetyspunnituksilla. Sen jälkeen pullo, ei jaksanut enää imeä, koska energia meni tissille, vaikkei sieltä juuri mitään saanutkaan). Söin myös metopramia, pumppasin jne, mutta ei auttanut, rinnat eivät missään vaiheessa muuttuneet miksikään, eli maito ei noussut. Pumppasin kotona muutaman viikon ja kun tiheissä punnituksissa huomattiin, että paino nousee korvikkeella, otin osittaisimetyksen taas kuvioihin lääkäriltä lupaa kysymättä.

Harmitta kovasti, koska lapsi osasi oikean imuotteen luonnostaan, olin todella motivoitunut imettämään jne, mutta kun ei niin ei. Epäonnistuneeni en tunne, mutta toivon kovasti, että mahdollisen kakkosen kohdalla imetys onnistuisi!

En tiedä itsekään syytä maidon vähyyteen. Tosin olen hyvin pienirintainen ja olen miettinyt, onko asialla jotain tekoa tämän kanssa. Epäilen, että rauhaskudosta on minulla vain vähän.