Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekoa haluaisit pyytää anteeksi ja keneltä?
21.06.2022 |
Jokin tekosi/sanasi on jäänyt kaivelemaan, mutta et uskalla suoraan lähestyä kohdettasi. Miksi muuten et?
Kommentit (56)
Haluan pyytää anteeksi että ghostasin erään ystäväni alkaessani seurustelemaan. Ei ollut tarkoitus mutta jotenkin niin vain pääsi käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miten voi antaa anteeksi ( oikeasti syvällä sisimmässä) jos toinen ei pyydä anteeksi tai edes ole pahoillaan tekemästään / sanomastaan.
Ainahan voi vaan yrittää unohtaa ja sivuuttaa ( ns viitata kintaalla) mutta vaikea kuvitella että monikaan kykenee antamaan anteeksi.
Ymmärrän mitä sanot, mutta ehkä tässä ajatellaan itseä?
Että vaikka sitä anteeksipyyntöä ei tule, niin se annetaan anteeksi ihan omaa itseään varten. Ettei elämä kulu katkeruuteen ja vihaan vaan siitä vapaudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miten voi antaa anteeksi ( oikeasti syvällä sisimmässä) jos toinen ei pyydä anteeksi tai edes ole pahoillaan tekemästään / sanomastaan.
Ainahan voi vaan yrittää unohtaa ja sivuuttaa ( ns viitata kintaalla) mutta vaikea kuvitella että monikaan kykenee antamaan anteeksi.
Ymmärrän mitä sanot, mutta ehkä tässä ajatellaan itseä?
Että vaikka sitä anteeksipyyntöä ei tule, niin se annetaan anteeksi ihan omaa itseään varten. Ettei elämä kulu katkeruuteen ja vihaan vaan siitä vapaudutaan.
Vihasta voi vapautua laittamalla sen sivuun, kun tapahtuneesta on kulunut tarpeeksi aikaa. Anteeksianto ei ole välttämätöntä eikä perusteltua. Toki voi antaa anteeksi, jos haluaa, mutta se ei ole tarpeellista toipumisen kannalta. Melkeinpä päin vastoin. On helpompi toipua, kun hyväksyy vihan ja antaa itselleen luvan olla antamatta anteeksi, vaikka jättääkin asian sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pyytää anteeksi miehiltä muiden palstanaisten puolesta. Tällä palstalla on paljon miesvihaa. N22
Oikeasti Pertti 40v.
Tulipa mieleen eräs minun nuoruusvuosieni ideologiaani sopiva lause
Tony Halmeelta:
Jumala armahtaa - minä en.
Vaikken jumalaan uskokaan, mutta näin sanoin minäkin, kun exäni pyyteli anteeksi kun oli pettänyt minua, petti minut ja jätti.
Ei elämä niin mene että toiselle voi tehdä mitä vaan ja sit kaikki on kuitattu anteeksipyynnöllä. Tyhmänäkö sä mua pidit, urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miten voi antaa anteeksi ( oikeasti syvällä sisimmässä) jos toinen ei pyydä anteeksi tai edes ole pahoillaan tekemästään / sanomastaan.
Ainahan voi vaan yrittää unohtaa ja sivuuttaa ( ns viitata kintaalla) mutta vaikea kuvitella että monikaan kykenee antamaan anteeksi.
Ymmärrän mitä sanot, mutta ehkä tässä ajatellaan itseä?
Että vaikka sitä anteeksipyyntöä ei tule, niin se annetaan anteeksi ihan omaa itseään varten. Ettei elämä kulu katkeruuteen ja vihaan vaan siitä vapaudutaan.Vihasta voi vapautua laittamalla sen sivuun, kun tapahtuneesta on kulunut tarpeeksi aikaa. Anteeksianto ei ole välttämätöntä eikä perusteltua. Toki voi antaa anteeksi, jos haluaa, mutta se ei ole tarpeellista toipumisen kannalta. Melkeinpä päin vastoin. On helpompi toipua, kun hyväksyy vihan ja antaa itselleen luvan olla antamatta anteeksi, vaikka jättääkin asian sivuun.
Kannattaa ihan perustaa ura hyvinvointivalmentajana ja maksusta toistella näitä kliseitä - not 🙄
Haluaisin pyytää anteeksi vanhalta itseltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi mieheltäni että olen ahminut työkaverini kullia joka ikisellä reiälläni jo useita kuukausia.
Kyllä miehesi varmasti ymmärtää ja voit jatkaa touhujasi ihan luvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miten voi antaa anteeksi ( oikeasti syvällä sisimmässä) jos toinen ei pyydä anteeksi tai edes ole pahoillaan tekemästään / sanomastaan.
Ainahan voi vaan yrittää unohtaa ja sivuuttaa ( ns viitata kintaalla) mutta vaikea kuvitella että monikaan kykenee antamaan anteeksi.
Ymmärrän mitä sanot, mutta ehkä tässä ajatellaan itseä?
Että vaikka sitä anteeksipyyntöä ei tule, niin se annetaan anteeksi ihan omaa itseään varten. Ettei elämä kulu katkeruuteen ja vihaan vaan siitä vapaudutaan.Vihasta voi vapautua laittamalla sen sivuun, kun tapahtuneesta on kulunut tarpeeksi aikaa. Anteeksianto ei ole välttämätöntä eikä perusteltua. Toki voi antaa anteeksi, jos haluaa, mutta se ei ole tarpeellista toipumisen kannalta. Melkeinpä päin vastoin. On helpompi toipua, kun hyväksyy vihan ja antaa itselleen luvan olla antamatta anteeksi, vaikka jättääkin asian sivuun.
Samaa mieltä.
Viha ja katkeruus ovat yksi terapiamuoto. Niitä kun jauhaa tarpeeksi kauan ja vapauttaa itselleen uutta elämää niin ne jäävät sivuun.
Se että pakkoanteeksiannetaan (vaikka kuinka adia vielä harmittaisi kuitenkin sisimmässä) on yhtä kuin se että hyväksyn itseeni kohdistuneen vääryyden.
Toki tässäkin on vähän eroa sillä mistä asiasta kyse. Pahoinpitelyn vert anopin kanssa raivohuutosyytösten anteksiannolla on vähän eri perspektiivi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna anteeksi. Varsinkaan, kun palstalla pyydätte. Hyi.
Lapsena tätini soitteli usein, hän asui siis ulkomailla mutta soitti usein kyselläkseen kuulumisia jne. Kaduttaa, että olin usein ärsyyntyneen ja kyllästyneen kuuloinen hänelle puhelimessa. Hän huomasikin tämän. Ei johtunut hänestä vaan muista mielenterveysongelmista ja kodin epäterveestä ilmapiiristä. Nyt täti on kuollut. Kaduttaa että en osannut tuolloin laittaa harmitusta ja ärsyyntymistä sivuun ja nauttia hetkestä ja olla kiitollinen niinä hetkinä kun täti soitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi mieheltäni että olen ahminut työkaverini kullia joka ikisellä reiälläni jo useita kuukausia.
Kyllä miehesi varmasti ymmärtää ja voit jatkaa touhujasi ihan luvan kanssa.
🤭 eikä edes tarvitse pyytää anteeksi, hän antaa anteeksi että hänellä itsellä on helpompi olla.
Haluaisin pyytää anteeksi entiseltä luokkakaverilta, jonka ghostasin.
Muistan hänen olleen kova kritisoimaan ja kommentoimaan toisia usein ivalliseen ja pilkalliseen sävyyn. Kohteeksi jouduin minä, luokkalaiseni kuin tuntemattomat henkilöt. Hän saattoi sanoa asiat vitsillä, mutta kipeää itselle se ainakin teki. Välillä hän nöyryytti minua kuin muita silloiseen kaveriporukkaan kuuluvia. Ujolle ja pienestä jännittävälle teinitytölle se teki omat kolauksensa silloin. Nykyään en enää muista suurinta osaa tapahtumista, mikä saa minut kyseenalaistamaan jospa minä vain olin yliherkkä ja kohtuuton.
Hän pompotteli meitä ja kysyi jatkuvasti vastauksia koulutehtäviin. Nautin kyllä auttamisesta, mutta jos vastaukseni olikin väärä, sain kuulla siitä naljailua. Käytin silloin paljon ilmaisua "En ole ihan varma", jotta en joutuisi pilkatuksi.
Miksi olin henkilön kanssa vasten tahtoani? Jotta en jäisi kiusatuksi hylkiöksi tai joutuisi draaman kohteeksi. Ne saivat minut jäämään.
Se oli päähänpisto. Sain viestin kesätyöpäivän jälkeen enkä yksinkertaisesti jaksanut enää, hän oli liian negatiivista ja henkisesti raskasta seuraa mielestäni. Niinpä lopetin hänen viesteihin vastaamisen. Hän lähetti uusia kuukausienkin jälkeen, hämmentyneenä. En vastannut. Pyöritin vain silmiäni ja suljin puhelimeni. Miksi en vastannut? Olin vakuuttunut siitä, että saisin vain pilkkaa niskaani. Olin pelkuri. En edes yrittänyt olla aikuismainen ja myötätuntoinen häntä kohtaan, miettiä mitä psykologisia seurauksia ghostaaminen voisi pahimmillaan tuoda. En antanut henkilölle, jonka tunsin kolme vuotta syytä, miksi en halua olla tekemisissä.
Uskoin myös henkilön hetken aikaa olevan narsisti. Nyt kun katsoo taaksepäin itseäni, vaikutin todella ylimieliseltä. Ei minun näkökulmani ole totuus. Pinnan alla saattaa kuitenkin olevan paljon jotain muuta. Ehkä hän oli vain epävarma yksilö, joka halusi hyväksyntää?
Haluan kuitenkin hänen menevän elämässään eteenpäin enkä halua vaikuttaa siltä, että haluaisin anteeksi häneltä, jotta oma kolkutuksen tunne katoaisi.
Olen tehnyt liian monia typeriä päätöksiä pelon ja pelkuruuden vuoksi. En ole ylpeä niistä.
Anteeksi A.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sellainen olisi niin pyytäisin anteeksi.
Pyydän anteeksi maailmalta, että synnyin
En mitään. En ole tehnyt mitään vakavaan rikokseen verrattavaa ja täten myös moraalisella puolella en ole tehnyt mitään niin kamalia, että pitäisi anteeksi pyydellä. Huonosti olen joskus käyttäytynyt ja jotain vääriä tekoja, mutta en ole kenellekään niistä anteeksipyyntöä velkaa sen enempää kuin muutkaan omistaan, pahemmista jutuistaan.
Pyydän anteeksi kaikkien vaihdevuosivaivojen kourissa kärvistelevien, stressaantuneiden, väsyneiden ja kiukkuisten keski-ikäisten naisten puolesta sitä että olemme kärttyisiä ja räjähtelemme milloin missäkin.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi että olen olemassa!!!
Ensimmäinen marttyyri löysi ketjun xD
Anteeksi luonto että tuli porsittua :((((
Anteeksi luonto että jätän taakseni ruskeaa vaahtoa. T. Lesta+16 lasta