Ihmissuhdetyön ammattilaisten taustat
Tulipa tuossa luokkakokouksen jälkeen mieleen, että onko se enempi sääntö kuin poikkeus, että sosiaali - ym alojen ihmiset on usein itse ongelmataustoista lähtöisin.
Luokkakaveri 1, muistan et sen kotona isänsä ryyppäsi rankasti. Seurusteli itse teininä tuplasti ikäisensä "daddyn" kanssa, joka oli myös päihdeongelmainen. Me "normaalit" teinit kauhisteltiin. Luokkakaveri on nyt töissä turvakodilla.
Luokkakaveri 2. Myös teininä seurusteli vanhan miehen kanssa. On nyt psykologi. Puhuu paljon groomauksen vaaroista.
Kommentit (4)
Ymmärtää asiakaskuntaa aika paljon syvällisemmin kun ei ole ns. kultalusikkalapsuus. Koulutus toki sitten rankka, mutta palkitseva, kun pitää omat haavat repiä auki ja käsitellä että voi sitten ammattimaisesti käsitellä niitä töissä :)
Itse en esim. rajattomana lapsena kuitenkaan kokenut soveltuvani kovinkaan hyvin lastensuojeluun, koska koin tiukan struktuurin ja rajat liioitelluiksi.
Itse näen huonona motiivina sen, että lähdetään ihmissuhdetyöhön oli sitten sossu tai psykologi tai vaikkapa pappi korjaamaan omia haavojaan. Kyllä ne mahdolliset omat traumat tulee olla huolella käsitelty, että kykenee näkemään asiakkaan tilannetta objektiivisesti. Parempi tietenkin, jos itsellä olisi käsitys siitä millaista hyvä ihmis- ja perhe-elämä on oikeasti.
Ovat oikein kunnon j ä n n ä tyttöjä, eivät mitään kotona hissutelleita kilttiksiä
Valtaosalla ihmisistä on esim.alkoholisteja lähipiirissään. Valtaosa teineistä joskus sekoilee. Mutta voihan toki olla, että ihmistyöt vaativat tiettyä näkemyksellisyyttä ja avointa mieltä. Ei jäykkäkatseisen normittajan kannata sille tielle lähteäkään.