Pakkoajatukset

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin tarkistustarpeisiin voi auttaa, että ottaa kännykällä kuvan vaikka hellasta tai ovesta niiden sulkemisen jälkeen.

Tämä ja esim. oven lukkoon laittamisen yhteydessä ääneen sanottuna lukossa tai kiinni tjn. Siitä jää kuulomuistiin jälki ja muistat sanoneesi ääneen tuon, kun laitoi oven lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin tarkistustarpeisiin voi auttaa, että ottaa kännykällä kuvan vaikka hellasta tai ovesta niiden sulkemisen jälkeen.

Pahassa vaiheessa ihan hyvä konsti, mutta toisaalta tuokin on vähän sitä "reassurence seekingiä", josta olisi pitemmän päälle hyvä irtautua.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista, ehkä nuolen pari päivää haavoja ja ensiviikolla kohti uutta.

Jokainen ihminen tosiaan on erityinen omana itsenään, sitähän minä toistan toisille ihmisille, jokainen riittää omana itsenään. Miksi en sitten anna itseni riittää juuri tälläisena.

Oletko nuori? Kun ikää tulee, sitä oppii hyvöksymään itsensä paremmin. Mutta sitähähön tämä nykyelämä on, pitäis olla joku instabeibe, julkkis tjn. ja olla kokoajan jotain muuta kuin oikeesti on.

Nykyaika on rankkaa myös monelle muulle vaikka ei olis pakko-oireita.

Sitä pitää vaan alkaa katselemaan ihmisiä uusin silmin että tuokin on tuollainen ja tuo tällainen, so what? Mä olen tällainen, so what?

Me olemme kuitenkin kaikki maailman ihmiset jo geenitasolla joka ikinen erilainen, paitsi tietty kaksoset, kolmoset ym.

Ja hyvä niin, eipä tuu tylsää täällä maailmassa!😊

Hakekaa apua, mitö aiemmin sen parempi. Saatte neuvoja, keinoja ja opitte taitoja, joilla selvitä arjessa. Ei nykyaikana enää onneksi tarvitse hävetä pakko-oireista ominaisuutta, jota ei ole itse mitenkään aiheuttanut. Pakko-oireisuus liityy mm. aivojen toimintaan, johon voidaan mm. hyvällä terapialla saada apua.

Tsemppiä ja rohkeutta!

En ole enää hirveän nuori plus 40 on ikää.

Olen yrittänyt pakottaa itseäni eri tilanteisiin vaikka yhtä hyvin tai mieluummin en esim. Kauppaan menisi. Tänäänkin pyörähdin töitten jälkeen ostoksilla. Heti autoon päästyä alkoi ajatukset kiertämään tuttua rataa. Mutta nyt onnellisesti kotona ja taidan jäätelön napata ja lähteä kuistille.

Hei kaikki, päässä on pari päivää ollut niin hiljaista, että välillä olen sitä hiljaisuutta jo "säikähtänyt" että nytkö se aivotoiminta loppui.

Ensiviikolla minulla on toisen sairauden takia lääkäri ja meinasin häneltä kysyä apua tilanteeseen. Hän on hoitanut minua vuosia, olen onnellinen, että olen saanut pitää saman lääkärin nämä vuodet. Tämä ei ehkä ole hänen alaansa mutta uskoisin edes neuvoja saavani.

Ap.

Ap päivittää. Olen tällä hetkellä sairaslomalla, katsoin parhaaksi hieman vetää happea. Hirveä syyllisyys painaa mutta yksinkertaisesti aloin olla aivan loppu näitten pakkoajatusten kanssa.

Nämä riivaavat niin, että häiritsevät ihan koko elämää.

Sain lääkkeitä siihen, että saan nukuttua. Ja hieman ehkä pää rauhoittuu mutta ei täysin.

Sovin, että aloitan psykologilla käynnit heti, kun toinen sairauteni saadaan hoidettua. Joudun loppuvuodesta isoon leikkaukseen. Joten sovittiin, että kaikkea tätä ei kannata yhtä aikaa ottaa harteilleen.

Onko teillä millainen lääkitys, ketkä olette saaneet diagnoosin?

Ap. Olen menossa vihdoin psykiatrin vastaan otolle. Jännittää ja pelottaa. Päätin kuitenkin, että nyt tämän pitää loppua. Olen antanut itseni kärsiä liian pitkään. En halua loppuelämääni kartella ihmisiä ja kierrellä seiniä pitkin pelkojeni takia. Toivottavasti kohti vapaampaa elämää. Joudun toki odottamaan melkein kuukauden ensimmäistä vastaanottoa mutta pelkkä varattu aika saa pienen toiveen nousemaan paremmasta tulevaisuudesta.

Ap.