Pakkoajatukset

Väsymys ja stressi pahentaa oireita. Itselläni auttaa raskaan puoleinen liikuntasuoritus. Todella nollaa kierroksilla käyvän pään ja jotenkin sammuttaa ajatusten kakofonian ja jankkaamisen kehän.

Hei ap!

Kärsin myös OCDsta. Olen sairastanut 9-vuotiaasta asti, diagnoosin sain vasta 24-vuotiaana. Nyt olen 31.

OCD on muuttanut muotoaan vuosien varrella. Nykyään ikävimpiä oireita ovat yliajattelu ja ahdistavat pakkoajatukset. Pyöritän asioita päässäni niin kauan, että en enää tiedä lopulta mikä on totta ja mikä ei. S

e on todella rankkaa, koska välillä mietin juurikin, että olenko esim. satuttanut tai loukannut jotain ihmistä tai tehnyt jotain sairasta tai rikollista.

Omaan päähän ei voi juuri luottaa. Sisimmässään tietää asioiden oikean laidan, mutta aina tulee mieleen uudestaan ja uudestaan "mitä jos sittenkin... oletko aivan varma tästä?"

Facebookissa on hyviä vertaistukiryhmiä. Tervetuloa sinne!

Ne on vaan pelkoja, äärimmäisen kovilla olevan mielen pelkoja hallinnan täydellisestä menettämisestä. Ei ne ole ap tosia, etkä ole sekoamassa. Kaikki järjestyy vielä ihan varmasti. Voimia maailman eniten, kyllä sinä pärjäät!

Kiitos kaikille tsempeistä jotain hyötyä tästä ahdistuksesta on, sain siivottua kodin, kun pakko oli jotain puuhata, että nuppi jäähtyy.

Melkein itkettää, tänään kävin lääkärissä. En saanut lähetettä minnekään, ohjeeksi, tyyliin, annat vaan ajatusten mennä ja ahdistukseen lääkkeet. Ei nyt ihan noin kärjistetysti mutta pettymys oli kova. Tällä hetkellä ei bole rahaa lähteä yksityiselle, joten yritetään olla ajattelematta.

Tuntuu että pää käy kierroksilla, stressaan jopa kymmenen vuotta vanhoja asioita, että entäs entäs entäs jos. Melkein tipuin polvilleni, kun pääsin kotiin.

Pelkään sekoavani mutta lääkärin mielestä nähtävästi siisti ulkoinen olemus, työpaikka, perhe ja muut ns. Ulkoiset puitteet tekevät päästäni selvän.

Pääni sisällä on kärpänen

Pakkoajatukset on stressin tai ahdistuksen aiheuttamia. Ihmisen mieli kanavoi ahdistuksen erilaisiksi ajatuksiksi, vaikka ajatukset olisivat ihan hulluja. On päästävä jotenkin irti ahdistuksesta, vain siten myös nuo ajatukset hellittävät.

Vierailija kirjoitti:

Melkein itkettää, tänään kävin lääkärissä. En saanut lähetettä minnekään, ohjeeksi, tyyliin, annat vaan ajatusten mennä ja ahdistukseen lääkkeet. Ei nyt ihan noin kärjistetysti mutta pettymys oli kova. Tällä hetkellä ei bole rahaa lähteä yksityiselle, joten yritetään olla ajattelematta.

Tuntuu että pää käy kierroksilla, stressaan jopa kymmenen vuotta vanhoja asioita, että entäs entäs entäs jos. Melkein tipuin polvilleni, kun pääsin kotiin.

Pelkään sekoavani mutta lääkärin mielestä nähtävästi siisti ulkoinen olemus, työpaikka, perhe ja muut ns. Ulkoiset puitteet tekevät päästäni selvän.

Sä menet toiselle lääkärille ja olet siellä avoimen ahdistunut. Ne ei näe sun ongelmaa, jos sä et ilmaise sitä riittävän selvästi! Olet selvästikin esittänyt terveempää kuin olet. Nyt voit vähän syyttää itseäsi. Mutta tämä ongelma on helppo korjata toisen lääkärin kanssa.

Lisäksi, ja ehkä vieläpä ennen kaikkea:

sinä tilaat ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle ja juttelet hänen kanssaan.

Eikä mitään mutinaa siitä, että kun psyk. sairaanhoitaja on vaan sairaanhoitaja. Tulet hyötymään siitä ja useimmilla paikkakunnilla se on ilmaista.

Minulla on todella rikkonainen lapsuus ja nuoruus. Se on kasvattanut minusta liian kiltin, en usko itseeni, pelkään tosi paljon mokaavani. Koulussa piti aina saada täydet pisteet, mieluummin lisä plussalla. Mun puoliso sanoo, että mua käytetään hyväksi, koska olen liian kiltti.

Mutta puoliso ei tiedä, että kaiken tämän takana on paljon pahempia asioita, minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena. Olen miettinyt, että siksikö pelkään olevani itsekkin paha. Siitäkö osittain nämä pakkoajatukset tulevat.

Ehkä en uskalla laskea koko maskia edes lääkärin edessä mutta mielestäni kyllä kerroin hänelle aika hyvin. Mutta, kun olen aina pitänyt maskia naamalla on sitä vaikea laskea toisen edessä.

Tossa jo itse tosi hyvin osasit päätellä, mistä sun pakkoajatukset voisi johtua. On ihan selvää, että toi hyväk.si.käyttöhistoria on taustalla. Ja siitä pystyisit todella hedelmällisesti juttelemaan psyk. sairaanhoitajan kanssa ja hänhän voi sitten neuvoa sulle, miten voisit päästä eteenpäin, esim. autetaanko sek. hyv. käytön uhreja saamaan psykologista apua tms.

Kai muistit lääkärille kertoa tuosta? Koska jos et, kerro seuraavalle, niin se suhtautuu kokonaiskuvaan vakavammin.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Kerroin, ensimmäistä kertaa kerroin jollekin. En ole ikinä edes läheisilleni kertonut. Äiti ei kestäisi, hän on jotenkin herkkä kuin haava lehti, ja muille en ole vaan osannut, uskaltanut kertoa.

Joihinkin tarkistustarpeisiin voi auttaa, että ottaa kännykällä kuvan vaikka hellasta tai ovesta niiden sulkemisen jälkeen.

Onpä törkeää, että lääkäri ohitti kertomasi täysin. Sehän on mielipuolista. Kaikki lääkärit, etenkään yleislääkärit, eivät ole mitään tunneasioiden raketti-insinöörejä vaan voivat olla itse niin jumissa ja kiusaantuneita, että väistävät tuollaiset jutut liian vaivaannuttavina, mikä on huutavan väärin. Tilaa hei oikeasti aika psyk. sairaanhoitajalle. Tarvitset ihan totta apua, koska tuossa taustalla on hirmuinen vyyhti asioita. Ja jos uskallat, tilaa aika toiselle lääkärille. Seuraava varmasti jo suhtautuu asiallisesti ongelmiisi, niitä todella on ihan kokonainen läjä, ei vain tuo jäävuoren huippu eli pakkoajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Mun pakkoajatukset on usein negatiivisella tavalla seksuaalisia. Saatan ajatella/nähdä mielessäni naapurin mummon alasti enkä saa sitä pakkoajatusta pois päästäni. Ja ei muuten oo trolli. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tätä just puitiin että on melko yleistä että pakko-oireisessa on näitä tän kaltaisia ajatuksia. Tunnen itteni usein likaseks myös mieleltäni.

Ihminen ei pysty yleensäkään pakottamaan jotain ajatusta pois päästä. Mitä enemmän yrittää tehdä sillä tavalla, niin sitä sitkeämmin se ajatus tulee takaisin. Täytyy vain yrittää olla välittämättä siitä alastoman mummon kuvasta ja siirtää huomio johonkin muuhun.

Hei, tiesittekö, että pakko-oireet on erittäin yleisiä älykkäillä ja fiksuilla ihmisillä? Moni keksijä, tiedeihminen ym. omaa tämän ominaisuuden.

Itselläni ei ole pakko-oireita, mutta olen etityisherkkä, joka sekin on ominaisuus, ei sairaus, mutta aiheuttaa kaikenlaista säätämistä elämässä.

Mutta, nämä ominaisuudet eivät ole skitsofreniaa tai hulluutta. Näihin on saatavissa hyvää mm. kognitiivista terapiaa, jolla voi helpottaa paljon omia oireita.

Olkaa rohkeita, älkää antako ominaisuuden pysäyttää elämää, vaikka se jarruttaakin. Muistakaa, olette älykkäitä ja erityisiä ihmisiä, hyviä juuri tuollaisina kuin olette!🥰🌸🤗

Vierailija kirjoitti:

Kerroin, ensimmäistä kertaa kerroin jollekin. En ole ikinä edes läheisilleni kertonut. Äiti ei kestäisi, hän on jotenkin herkkä kuin haava lehti, ja muille en ole vaan osannut, uskaltanut kertoa.

Olet rohkea! Hienoa, että kerroit täällä. Olisi hyvä jos voisit mennä puhumaan asiantuntijan kanssa, jos olet opiskelija niin opiskelijaterveydenhuoltoon tai terveyskeskukseen, yksityiselle ym.

Myös tuolta edellä mainitusta mielenterveys-nettisivulta löytyy apua.

Vierailija kirjoitti:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Täältä löytyy tietoa!

Kiitos kaikille vastauksista, ehkä nuolen pari päivää haavoja ja ensiviikolla kohti uutta.

Jokainen ihminen tosiaan on erityinen omana itsenään, sitähän minä toistan toisille ihmisille, jokainen riittää omana itsenään. Miksi en sitten anna itseni riittää juuri tälläisena.