Lue keskustelun säännöt.
Työnhaku ja jatkuva häpeä itsestä
20.06.2022 |
En tiedä, onko tämä joku suomalaistyypillinen juttu mutta ai kamala, miten voi tuntea itsestään häpeää näin syvästi. Haen töitä todella todella pitkästä aikaa ja olen ollut parissa haastattelussakin jo. Tunnen jostain syystä ihan hirveää häpeää, ehkä jotenkin itseni tyrkyttämisen tai kehumisen vuoksi. On sellainen olo, että olen jotenkin säälittävä hakija, muut ovat parempia ja mitä mä nyt oikein itsestäni kuvittelen. Ehkä joku ymmärtää. Perjantaina olin haastattelussa ja sen jälkeen teki mieli ryömiä johonkin kivenkoloon, kun hävetti niin paljon. Ei ole mitään konkreettista mokaa, vaan ylipäätään sellainen oman itsen esille tuominen ahdistaa. Miten tästä pääsee eroon? Jokaisen työhakemuksen lähettämisen jälkeenkin on hävettänyt. Muuten olen kyllä uhan normaali, heh. En vain pidä yhtään itseni korostamisesta ja alttiiksi ja haavoittuvaksi (kun muut analysoi ja arvostelee, kelpaanko johonkin tehtävään) laittamisesta, mikä on aina jotenkin pakollista työnhaussa.
Kommentit (6)
No mua hävettää olla työtön, en mene enää minnekään juhliin, tuttujen, sukulaisten lapsien, kummilapsien syntymäpäiville tai muualle missä olisi tuttuja ja sukua kun ne kyselee kuitenkin aina töistä ja ei, ei ole töitä! Hävettää niin kovin! Olen huonompi kun muut! En ole tahallaan työtön, en vaan kovista yrityksistä huolimatta näköjään kelpaa mihinkään töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Lisäksi en pystynyt häpeän vuoksi liittymään LinkedIniin. En myöskään kertomaan tutuilleni "osaamisestani" ja työnhaustani vaikka pitäisi kuuluttaa koko maailmalle että etsii töitä.
Kuulostaapa tutulta.
Tosin se että häpeää työttömyyttään on eri asia kuin tuo työnhakemisen, itsensä korostamisen, esilletuomisen ja kehumisen häpeä.
Ei siinä auta muu kuin jotenkin ulkoistaa tilanne itsestään.
Jotenkinhan sinun on tuotava esille se missä olisit hyvä. Voisitko sanoa haastattelussa suoraan että itsesi kehuminen ei ole sinun vahvin puolesi ja annat suosittelijoiden hoitaa sen. Jos suosittelijoita löytyy.
Itse olen aikoinaan rekrytoinut työntekijöitä ja ottasin heti töihin henkilön joka sanoo ettei ole itsensä kehuja tyyppi, jos muuten on pätevä. Niitä itsensä kehujia ja jopa ylikorostajia kyllä riittää vaivoiksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Lisäksi en pystynyt häpeän vuoksi liittymään LinkedIniin. En myöskään kertomaan tutuilleni "osaamisestani" ja työnhaustani vaikka pitäisi kuuluttaa koko maailmalle että etsii töitä.
Sama täällä.
En voi tehdä Linkkikseen profilia josta joku näkee että olen työtön. Muutenkin minulla on aina ollut voimakas yksityisyyden suojan tarve joten en halua avata koko koulutus ja työhistoriaani koko maailmalle.
En ole ollut työtön sitten v 93 valmistumiseni jälkeen, silloinkin pienissä pätkissä 2 viikosta 2 kuukauteen vain vuoden ajan.
En edes käytä työtyömien etuisuuksia esim uimahalliin tms kun en halua tunnustaa sitä muille.
Hävettää.
Lainattu ap:sta:
"ylipäätään sellainen oman itsen esille tuominen ahdistaa. Miten tästä pääsee eroon? Jokaisen työhakemuksen lähettämisen jälkeenkin on hävettänyt. Muuten olen kyllä uhan normaali, heh. En vain pidä yhtään itseni korostamisesta ja alttiiksi ja haavoittuvaksi (kun muut analysoi ja arvostelee, kelpaanko johonkin"
>> Niimpä. Tietämättä minkä ikäinen olet mutta jotenkin tekstistä oletan että olet jo aikuinen ehkä keski-ikäinenkin. Tällä ikäluokalla (jota itse edustan) on jo kasvatuksesta tuleva tyyli / luonteenlaatu olla korostamatta tai kehumatta itseään. Emme ole oppineet sellaisern. Siksi se on vaikeaa jopa työnhaussa ja aiheuttaa häpeän tunteita.
Sama pätee monilla patisuhderintamallakin, monien meille on vaikeaa lähteä treffeille koska se on arviointitilaisuus vaikka kuinka yrittää työntää sitä ajatusta pois.
Niin työtä hakiessa kuin treffeilläkin se että toistamiseen ja toistamiseen "ei tärpännyt" on lamaannuttavaa ja johtaa siihen ettei kohta uskalla edes yrittää kun häpeää itsensä esilletuomista ja tyrkyttämistä.
Mulla sama :/