Ahdistelukohuista: jos joku semitunnettu setämies olisi ahdistellut sinua, olisitko puhunut poliisille ja lehtiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää se, että nämä ahdistellut itse vielä myöhemmin ottavat yhteyttä ahdistelijaansa ja haluavat tavata yms. Mitä sillä oikein tavoitellaan? Kuinka ahdistava se kokemus on voinut olla, jos oma-aloitteisesti hakeudutaan uudestaan samaan tilanteeseen?

Moni varmaan haluaa aikuisena kertoa ahdistelijalle, että ei ole unohtanut tapausta. Haluaa myös kuulla ahdistelijan selityksen nyt kun kykenee keskustelemaan kuin kaksi aikuista.

Yrität ilmeisesti sanoa, että uhreille ahdistelu voi olla ok. Alaikäisen ahdistelu on kuitenkin aina rikos, myös silloin vaikka uhri jostain syystä kokisi asian olevan ok. 

En yritä. En vain ole koskaan kuullut järkeenkäypää selitystä sille, miksi ahdistelun uhrit hakeutuvat uudelleen ahdistelijansa seuraan. Myöskään tässä hesarin jutussa haastatelleet eivät osaneet sille antaa mitään selitystä, paitsi jotain typeriä "hän oli suurimman osan ajasta kohtelias ja mukava". 

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää se, että nämä ahdistellut itse vielä myöhemmin ottavat yhteyttä ahdistelijaansa ja haluavat tavata yms. Mitä sillä oikein tavoitellaan? Kuinka ahdistava se kokemus on voinut olla, jos oma-aloitteisesti hakeudutaan uudestaan samaan tilanteeseen?

Onpas logiikkaa. Jos uhri haluaa kohdata rikollisen, se johtuu siitä että uhrin mielestä mitään rikosta ei ollut. Mielenkiintoinen näkökulma joka kertoo sinusta paljon.

Vähintäänkin varoitukseksi muille lähipiirin ihmisille kertoisin. Jos ahdistelisi jatkuvasti, tallentaisin kaiken.

Miespoliitikkona tulee ymmärtää, että on pakko olla korrekti joka ikisessä tilanteessa. Lisäksi kannattaa välttää tilanteita, joissa jää yksin naisten seuraan ilman luotettavia todistajia. Mitä korkeammalla vallankahvassa, sitä enemmän yritetään viritellä myös ihan kunnollisia hunaja-ansoja. Toki toivoisi, että kaikki vallankahvassa olevat olisivat eettisesti korkeatasoisia ihmisiä luonnostaan, mutta kuten tiedämme, tilanne on usein täysin päin vastoin. 

Toki kertoisin ahdistelusta. Alaikäisenä olisin tuskin uskaltanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää se, että nämä ahdistellut itse vielä myöhemmin ottavat yhteyttä ahdistelijaansa ja haluavat tavata yms. Mitä sillä oikein tavoitellaan? Kuinka ahdistava se kokemus on voinut olla, jos oma-aloitteisesti hakeudutaan uudestaan samaan tilanteeseen?

Onpas logiikkaa. Jos uhri haluaa kohdata rikollisen, se johtuu siitä että uhrin mielestä mitään rikosta ei ollut. Mielenkiintoinen näkökulma joka kertoo sinusta paljon.

Yritän vääntää rautalangasta. Jos itse joutuisin rikoksen uhriksi, saattaisin kyllä haluta kohdata rikollisen. En kuitenkaan missään tapauksessa tekisi sitä siten, että loisin aivan samat olosuhteet kuin missä rikos tapahtui. Vaan tapaisin jossain julkisella paikalla, ottaisin kavereita mukaani tms. Jos siis esim. joku raiskaisi minut kotonaan, en missään tapauksessa menisi uudestaan yksin raiskaajan kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää se, että nämä ahdistellut itse vielä myöhemmin ottavat yhteyttä ahdistelijaansa ja haluavat tavata yms. Mitä sillä oikein tavoitellaan? Kuinka ahdistava se kokemus on voinut olla, jos oma-aloitteisesti hakeudutaan uudestaan samaan tilanteeseen?

Onpas logiikkaa. Jos uhri haluaa kohdata rikollisen, se johtuu siitä että uhrin mielestä mitään rikosta ei ollut. Mielenkiintoinen näkökulma joka kertoo sinusta paljon.

Yritän vääntää rautalangasta. Jos itse joutuisin rikoksen uhriksi, saattaisin kyllä haluta kohdata rikollisen. En kuitenkaan missään tapauksessa tekisi sitä siten, että loisin aivan samat olosuhteet kuin missä rikos tapahtui. Vaan tapaisin jossain julkisella paikalla, ottaisin kavereita mukaani tms. Jos siis esim. joku raiskaisi minut kotonaan, en missään tapauksessa menisi uudestaan yksin raiskaajan kotiin. 

Rikollinen on se joka luo olosuhteet rikokselle. Hän nimittäin päättää missä ja milloin rikos tapahtuu koska hän sen rikoksen tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää se, että nämä ahdistellut itse vielä myöhemmin ottavat yhteyttä ahdistelijaansa ja haluavat tavata yms. Mitä sillä oikein tavoitellaan? Kuinka ahdistava se kokemus on voinut olla, jos oma-aloitteisesti hakeudutaan uudestaan samaan tilanteeseen?

Onpas logiikkaa. Jos uhri haluaa kohdata rikollisen, se johtuu siitä että uhrin mielestä mitään rikosta ei ollut. Mielenkiintoinen näkökulma joka kertoo sinusta paljon.

Yritän vääntää rautalangasta. Jos itse joutuisin rikoksen uhriksi, saattaisin kyllä haluta kohdata rikollisen. En kuitenkaan missään tapauksessa tekisi sitä siten, että loisin aivan samat olosuhteet kuin missä rikos tapahtui. Vaan tapaisin jossain julkisella paikalla, ottaisin kavereita mukaani tms. Jos siis esim. joku raiskaisi minut kotonaan, en missään tapauksessa menisi uudestaan yksin raiskaajan kotiin. 

Tällaiseen on monia syitä, eikä rikoksen uhriksi joutumaton usein osaakaan kuvitella miten uhrin mieli toimii. Se on ihan yleistä.

Varsinkin jos rikos on tapahtunut alaikäisenä, saattaa taustalla olla groomingia ym. minkä vuoksi uhrin käsitys tilanteesta voi olla hyvinkin ristiriitainen ja sekava. Moni uhreista syyttää itseään ja mieli yrittää vähätellä ikäviä asioita. Voi myös hyvin olla, että tekijä on ollut hyvinkin mukava osan aikaa. Uhri voi ajatella, että tapahtunut oli omaa syytä eikä enää sellaista tapahdu, jos hän tällä kertaa toimii eri tavalla tekijän seurassa. 

Ihmisellä on halu uskoa hyvään. Omassa ahdistelutapauksessani olin pitkään tekijän puolella. Minulla oli halu todistaa ettei tekijä "tarkoittanut" tai että olin itse käsittänyt kaiken väärin. Toivoin, että niin olisi ollut, koska en halunnut uskoa kenestäkään sitä minkä kuitenkin tiesin tapahtuneen. En myöskään halunnut uskoa että olin itse ollut niin tyhmä, että olin tyhmyyttäni tullut hyväksikäytetyksi. En tiennyt ettei hyväksikäytetyksi tuleminen johdu omasta tyhmyydestä. En mennyt ahdistelijaani tapaamaan, mutta pitkään minulla meni ennen kuin ymmärsin tapahtumien todellisen dynamiikan. Taustalla oli toki myös pitkään jatkunutta groomingia käytöksen normalisoimiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miespoliitikkona tulee ymmärtää, että on pakko olla korrekti joka ikisessä tilanteessa. Lisäksi kannattaa välttää tilanteita, joissa jää yksin naisten seuraan ilman luotettavia todistajia. Mitä korkeammalla vallankahvassa, sitä enemmän yritetään viritellä myös ihan kunnollisia hunaja-ansoja. Toki toivoisi, että kaikki vallankahvassa olevat olisivat eettisesti korkeatasoisia ihmisiä luonnostaan, mutta kuten tiedämme, tilanne on usein täysin päin vastoin. 

Toki kertoisin ahdistelusta. Alaikäisenä olisin tuskin uskaltanut.

NYTKÖ miespoliitikon pitää ymmärtää olla korrekti kaikissa tilanteissa? Ennen siis ei tarvinnut? Ja sittenkö ei taas tarvitse jos lehtijuttuja ei enää tehdä?

En varmaan. Olen liian nössö. Pelkäisin ikäviä seuraamuksia, mitä minulle siitä kaikesta koituisi. Tosin jos ahdistelu olisi todella törkeää ja sikamaista ja tietäisin sen kohdistuvan muihinkin kuin vain minuun, saattaisin kertoa suojellakseni toisia.

Poliisit on mukana siinä. Suojelevat tunnettuja lasten ja naisten raiskaajia. Täällä on "varjo" kaikki, varjo-oikeuslaitos, varjopoliisi, jne.

Vierailija kirjoitti:

Poliisit on mukana siinä. Suojelevat tunnettuja lasten ja naisten raiskaajia. Täällä on "varjo" kaikki, varjo-oikeuslaitos, varjopoliisi, jne.

Vapaamuurareita kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää se, että nämä ahdistellut itse vielä myöhemmin ottavat yhteyttä ahdistelijaansa ja haluavat tavata yms. Mitä sillä oikein tavoitellaan? Kuinka ahdistava se kokemus on voinut olla, jos oma-aloitteisesti hakeudutaan uudestaan samaan tilanteeseen?

Onpas logiikkaa. Jos uhri haluaa kohdata rikollisen, se johtuu siitä että uhrin mielestä mitään rikosta ei ollut. Mielenkiintoinen näkökulma joka kertoo sinusta paljon.

Yritän vääntää rautalangasta. Jos itse joutuisin rikoksen uhriksi, saattaisin kyllä haluta kohdata rikollisen. En kuitenkaan missään tapauksessa tekisi sitä siten, että loisin aivan samat olosuhteet kuin missä rikos tapahtui. Vaan tapaisin jossain julkisella paikalla, ottaisin kavereita mukaani tms. Jos siis esim. joku raiskaisi minut kotonaan, en missään tapauksessa menisi uudestaan yksin raiskaajan kotiin. 

Tällaiseen on monia syitä, eikä rikoksen uhriksi joutumaton usein osaakaan kuvitella miten uhrin mieli toimii. Se on ihan yleistä.

Varsinkin jos rikos on tapahtunut alaikäisenä, saattaa taustalla olla groomingia ym. minkä vuoksi uhrin käsitys tilanteesta voi olla hyvinkin ristiriitainen ja sekava. Moni uhreista syyttää itseään ja mieli yrittää vähätellä ikäviä asioita. Voi myös hyvin olla, että tekijä on ollut hyvinkin mukava osan aikaa. Uhri voi ajatella, että tapahtunut oli omaa syytä eikä enää sellaista tapahdu, jos hän tällä kertaa toimii eri tavalla tekijän seurassa. 

Ihmisellä on halu uskoa hyvään. Omassa ahdistelutapauksessani olin pitkään tekijän puolella. Minulla oli halu todistaa ettei tekijä "tarkoittanut" tai että olin itse käsittänyt kaiken väärin. Toivoin, että niin olisi ollut, koska en halunnut uskoa kenestäkään sitä minkä kuitenkin tiesin tapahtuneen. En myöskään halunnut uskoa että olin itse ollut niin tyhmä, että olin tyhmyyttäni tullut hyväksikäytetyksi. En tiennyt ettei hyväksikäytetyksi tuleminen johdu omasta tyhmyydestä. En mennyt ahdistelijaani tapaamaan, mutta pitkään minulla meni ennen kuin ymmärsin tapahtumien todellisen dynamiikan. Taustalla oli toki myös pitkään jatkunutta groomingia käytöksen normalisoimiseksi.

Niin, eli et toiminut kuvaamallani tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää se, että nämä ahdistellut itse vielä myöhemmin ottavat yhteyttä ahdistelijaansa ja haluavat tavata yms. Mitä sillä oikein tavoitellaan? Kuinka ahdistava se kokemus on voinut olla, jos oma-aloitteisesti hakeudutaan uudestaan samaan tilanteeseen?

Onpas logiikkaa. Jos uhri haluaa kohdata rikollisen, se johtuu siitä että uhrin mielestä mitään rikosta ei ollut. Mielenkiintoinen näkökulma joka kertoo sinusta paljon.

Yritän vääntää rautalangasta. Jos itse joutuisin rikoksen uhriksi, saattaisin kyllä haluta kohdata rikollisen. En kuitenkaan missään tapauksessa tekisi sitä siten, että loisin aivan samat olosuhteet kuin missä rikos tapahtui. Vaan tapaisin jossain julkisella paikalla, ottaisin kavereita mukaani tms. Jos siis esim. joku raiskaisi minut kotonaan, en missään tapauksessa menisi uudestaan yksin raiskaajan kotiin. 

Tällaiseen on monia syitä, eikä rikoksen uhriksi joutumaton usein osaakaan kuvitella miten uhrin mieli toimii. Se on ihan yleistä.

Varsinkin jos rikos on tapahtunut alaikäisenä, saattaa taustalla olla groomingia ym. minkä vuoksi uhrin käsitys tilanteesta voi olla hyvinkin ristiriitainen ja sekava. Moni uhreista syyttää itseään ja mieli yrittää vähätellä ikäviä asioita. Voi myös hyvin olla, että tekijä on ollut hyvinkin mukava osan aikaa. Uhri voi ajatella, että tapahtunut oli omaa syytä eikä enää sellaista tapahdu, jos hän tällä kertaa toimii eri tavalla tekijän seurassa. 

Ihmisellä on halu uskoa hyvään. Omassa ahdistelutapauksessani olin pitkään tekijän puolella. Minulla oli halu todistaa ettei tekijä "tarkoittanut" tai että olin itse käsittänyt kaiken väärin. Toivoin, että niin olisi ollut, koska en halunnut uskoa kenestäkään sitä minkä kuitenkin tiesin tapahtuneen. En myöskään halunnut uskoa että olin itse ollut niin tyhmä, että olin tyhmyyttäni tullut hyväksikäytetyksi. En tiennyt ettei hyväksikäytetyksi tuleminen johdu omasta tyhmyydestä. En mennyt ahdistelijaani tapaamaan, mutta pitkään minulla meni ennen kuin ymmärsin tapahtumien todellisen dynamiikan. Taustalla oli toki myös pitkään jatkunutta groomingia käytöksen normalisoimiseksi.

Niin, eli et toiminut kuvaamallani tavalla. 

Niin, minä en mennyt, mutta ymmärrän hyvin jos joku menee, ja yritin tuossa sinulle valottaa mahdollista ajatusmaailmaa sen takana jos joku menee.