Lue keskustelun säännöt.
MiKsi Alexandra, 18, ei saanut apua. (Juttu maksullinen, mutta linkistä selviää aihe.)
18.06.2022 |
Outoa tehdä tällaisesta maksullinen juttu. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0076c56e-a0bb-4764-ba59-92b7e9ee25f2
Kauhea taakka läheisille, kun oma rakas ei saa tarvitsemaansa apua. Tuossa tapauksessa henkilö olisi vielä itse halunnut apua. Usein ei edes halua.
Kaverini on paranoidisista psykooseista kärsivä. Hän ei halua hoitoon. On joka päivä taakkana vanhalle äidilleen.
Pakkohoitoon saa aina vaan vähäksi aikaa. Me kaverit ollaan laitettu välit poikki, kun hän uhkailee väkivallalla.
Toisaalta monia rikollisia vapautuu vankilasta, vaikka uusimisriski on suuri.
Miksei yhteiskunta suojaa paremmin vaan paapoo hankalia tyyppejä.
Mutta tuo jutun henkilö on täysin syytön, kun itse halusi hoitoon. Mietin vaan äitinsä tuskaa. Aivan kohtuuton taakka! Miksei päässyt hoitoon.
Kommentit (70)
Yhtä kamalaa varmaan narkkarin äidillä tai vaarallisen sekopään kanssa asuvan äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ahdistuvat nykyään ihan mitättömistä asioista.
Kuulema koronan vuoksi mielenterveys kärsii kun ei joka päivä ole päässyt baariin, ostarille notkumaan tai kavereita tapaamaan.
Mä näin yhtä kaveria viimeks kaksi vuotta ennen koronan alkua. Sen jälkeen ollut hiljaisempaa sillä rintamalla.
Eikä ahdistaa lähellekään niin kovin että tekis mieli rasvata köyttä.
Ihmiset tuntee eritavalla. Esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien tunne-elämää kuvaillaan palovammapotilaan vereslihalla oloon. Kaikki tuntuu niin voimakkaasti. Oletko täysin ymmärtämätön, luuletko että kaikki tuntevat kuten sinä?
Rauhoittava lääkettä pihtaillaan?
Eli mt-ongelmaiset kärsivät olostaan ja kaikki ympärillä kärsivät myös hänen olostaan.
Järkyttävää, mutta ennen vanhaan tuollaiset kahlittiin navetan seinään tai lähetettiin jonnekin Seilin saarelle.
Toisaalta perheillä ei ollut aikaa hoivata mt-ongelmaisia ja yhteiskunnalla ei ollut mitään hoitopaikkoja.
Tiesittekö, että kauan sitten ei ollut vankiloitakaan. Se oli häpeärangaistus, kepitys tai kuo leman tuomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ahdistuvat nykyään ihan mitättömistä asioista.
Kuulema koronan vuoksi mielenterveys kärsii kun ei joka päivä ole päässyt baariin, ostarille notkumaan tai kavereita tapaamaan.
Mä näin yhtä kaveria viimeks kaksi vuotta ennen koronan alkua. Sen jälkeen ollut hiljaisempaa sillä rintamalla.
Eikä ahdistaa lähellekään niin kovin että tekis mieli rasvata köyttä.
Ihmiset tuntee eritavalla. Esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien tunne-elämää kuvaillaan palovammapotilaan vereslihalla oloon. Kaikki tuntuu niin voimakkaasti. Oletko täysin ymmärtämätön, luuletko että kaikki tuntevat kuten sinä?
Miksi jostain tulee epävakaa.
Olisipa ikävää olla tuollaisen läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avohoito ei toimi. Moneen sairauteen kuuluu sairaudentunnottomuus, eikä sellainen henkilö suostu tapaamisiin. Pitäisi olla terve, että avohoito toimisi.
Omainen
Miten liittyy tähän kun kyseinen henkilö itse halusi hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan surullinen fakta että nää nykynuoret on aika heikkoa tekoa. Siihen päälle median harjoittama aivopesu ja ilmasto ahdistus ja syyllistäminen milloin mistäkin niin tässä on tulos.
Näinpä ja näitä uhriutujia on nelikymppisissä lumihiutaleissakin. Tai varmasti ovat omasta mielestään hyvinkin nuoria vielä. Mediasta löytää nämä "esikuvat" ulisemasta milloin mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän olisi tarvinnut hoivaa. Miksei päässyt johonkin tuettuun asumiseen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan surullinen fakta että nää nykynuoret on aika heikkoa tekoa. Siihen päälle median harjoittama aivopesu ja ilmasto ahdistus ja syyllistäminen milloin mistäkin niin tässä on tulos.
Oliko 90-luvulla heikkoja aikuisia, kun itsemurhat olivat huipussaan?
Näistä oli suurin osa aikuisia joilta meni lamassa koko omaisuus ja jotka päätyivät i-m silloin. Mielestäni he olivat pikemminkin typeriä/ahneita koska ei se materia ole kaikki kaikessa ja rahaa saa aina lisää mutta elämää ei niin vaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ahdistuvat nykyään ihan mitättömistä asioista.
Kuulema koronan vuoksi mielenterveys kärsii kun ei joka päivä ole päässyt baariin, ostarille notkumaan tai kavereita tapaamaan.
Mä näin yhtä kaveria viimeks kaksi vuotta ennen koronan alkua. Sen jälkeen ollut hiljaisempaa sillä rintamalla.
Eikä ahdistaa lähellekään niin kovin että tekis mieli rasvata köyttä.
Ihmiset tuntee eritavalla. Esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien tunne-elämää kuvaillaan palovammapotilaan vereslihalla oloon. Kaikki tuntuu niin voimakkaasti. Oletko täysin ymmärtämätön, luuletko että kaikki tuntevat kuten sinä?
Miksi jostain tulee epävakaa.
Kotiolot lähes poikkeuksetta turvattomat, esim lastensuojenlun asiakkaat. Lapsi ei kykene kiintymään yhteenkään turvalliseen, ennustettavaan, myönteiseen aikuiseen ja kääntää pettymyksen/vihan itseensä. Toisaalta voivat myös raivota ja käyttäytyä holtittomasti. Tunteet muuttuvat nopeasti kun oma minuus on kovin repaleinen eikä sisäistä perusturvaa ole kyetty luomaan. Heillä kuitenkin ihan hyvä ennuste toipua nykytietämyksen mukaan, toki vie aikaa ja voi olla takapakkeja/jumeja, mutta eivät ole ns toivottomia tapauksia useinkaan. Usein toipumista haittaavat päihde tai toiminnalliset riippuvuudet.
Olisipa ikävää olla tuollaisen läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on ollut useasti pakkohoidossa.
Sanoo, ettei siellä mitään terapiaa koko ajan ole, vaan jotain kerran viikossa. Lähinnä siellä ollaan säilytyksessä ja kokeillaan lääkkeitä.
(Aina ensin tabletteina, mutta kaverini ei koskaan niitä niele, vaan piilottaa poskeensa. Sitten alkaa pistokset. Sitten olo paranee ja pääsee kotiin. Jättää lääkkeet heti, kun ei enää anneta pakkopistoksia ja homma jatkuu)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei voida pelastaa.
No esim navetan seinään kahlitsemalla henkilö ei pystynyt vahingoittamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielen sairaudet saattavat olla koko elämän pituisia. Aina ei löydy lääkettä.
Yleensä ei viitsitä tutkia mikä oikeasti vialla. Oma läheiseni oli samassa epätoivoisessa kierteessä, kunnes tuli yksi lääkäri joka halusi ottaa selvää mistä kaikki johtuu. Löytyi oikea lääkitys ja läheinen on aivan ihmeen kaupalla päässyt takaisin normaaliin elämään. Onneksi oli lääkäri joka oli sitä mieltä että ei ole oikein että nuori ihminen on sekaisin loppuelämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 1970-luvulla isoja mielisairaaloita, joissa potilaat oli parista viikosta kuukausiin turvassa itseltään. Sitten päätettiin siirtää väki avohoitoon, koska sairaalat rinnastettiin vankiloihin, mutta unohdettiin, että avohoidossa pitäisi olla hoitajiakin.
Muistan kyllä. Mun äiti oli tällaisessa b-mielisairaalassa töissä.
Eikös ne vaan lopetettu ja mitään ei tullut tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielen sairaudet saattavat olla koko elämän pituisia. Aina ei löydy lääkettä.
Yleensä ei viitsitä tutkia mikä oikeasti vialla. Oma läheiseni oli samassa epätoivoisessa kierteessä, kunnes tuli yksi lääkäri joka halusi ottaa selvää mistä kaikki johtuu. Löytyi oikea lääkitys ja läheinen on aivan ihmeen kaupalla päässyt takaisin normaaliin elämään. Onneksi oli lääkäri joka oli sitä mieltä että ei ole oikein että nuori ihminen on sekaisin loppuelämänsä.
Mieheni täti oli vuosikymmenet sekaisin. Mielisairaalassa ajoittain. Sitten löytyi lääke. Oli ihan normaali ainakin viimeiset 30 vuotta (se aika, jonka hänet tunsin)
Tosin kerran luuli voivansa lopettaa jo lääkityksen. Joutui mielisairaalaan, jossa aloitettiin uudelleen. Ymmärsi, ettei enää kokeile lopettaa.
Missä vaiheessa sekaisin olo alkaa. Huomaako jo alakouluikäisestä jotain merkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on ollut useasti pakkohoidossa.
Sanoo, ettei siellä mitään terapiaa koko ajan ole, vaan jotain kerran viikossa. Lähinnä siellä ollaan säilytyksessä ja kokeillaan lääkkeitä.
(Aina ensin tabletteina, mutta kaverini ei koskaan niitä niele, vaan piilottaa poskeensa. Sitten alkaa pistokset. Sitten olo paranee ja pääsee kotiin. Jättää lääkkeet heti, kun ei enää anneta pakkopistoksia ja homma jatkuu)
Eikö tässä ole ihminen, joka ei tule parantumaan? Terapia on iso juttu, mutta siinäkin olon pitää olla eka semmoinen, että sitä pystyy toteuttaa. Jos ihminen on jatkuvasti yrittämässä itsemurhaa, niin vaikea uskoa että sä pystyt mihinkään raskaaseen psykoterapiaan.
On myös hyvä muistaa, meillä on myös ihmisiä, jotka haluaa just hetkeksi osastolle ja lähtee Sieltä saman tien kun joku alkaa ärsyttää.
Pakkohoitoon on tiukat lait, sekin on hyvä muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei voida pelastaa.
No esim navetan seinään kahlitsemalla henkilö ei pystynyt vahingoittamaan itseään.
Navetan seinä oli kätevä. Pysyi siellä turvassa. Huudot ei kuuluneet ja oissat ja kakat pystyi tekemään siihen paikkaan.
Kamalaa, mutta toimivaa. Henkilö pysyi hengissä ja muut ei häiriintyneet sekavan käytöksestä.
Ihmiset tuntee eritavalla. Esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien tunne-elämää kuvaillaan palovammapotilaan vereslihalla oloon. Kaikki tuntuu niin voimakkaasti. Oletko täysin ymmärtämätön, luuletko että kaikki tuntevat kuten sinä?