MiKsi Alexandra, 18, ei saanut apua. (Juttu maksullinen, mutta linkistä selviää aihe.)

Syntymä on kuolemantuomio. Inhottavaa kun synnytetään aina vaan lisää ja lisää kärsimykseen vain omien tarpeiden tyydyttämiseksi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on ollut useasti pakkohoidossa.

Sanoo, ettei siellä mitään terapiaa koko ajan ole, vaan jotain kerran viikossa. Lähinnä siellä ollaan säilytyksessä ja kokeillaan lääkkeitä.

(Aina ensin tabletteina, mutta kaverini ei koskaan niitä niele, vaan piilottaa poskeensa. Sitten alkaa pistokset. Sitten olo paranee ja pääsee kotiin. Jättää lääkkeet heti, kun ei enää anneta pakkopistoksia ja homma jatkuu)

Eikö tässä ole ihminen, joka ei tule parantumaan? Terapia on iso juttu, mutta siinäkin olon pitää olla eka semmoinen, että sitä pystyy toteuttaa. Jos ihminen on jatkuvasti yrittämässä itsemurhaa, niin vaikea uskoa että sä pystyt mihinkään raskaaseen psykoterapiaan.

On myös hyvä muistaa, meillä on myös ihmisiä, jotka haluaa just hetkeksi osastolle ja lähtee Sieltä saman tien kun joku alkaa ärsyttää.

Pakkohoitoon on tiukat lait, sekin on hyvä muistaa.

Tämä kaverini ei yritä itsemurhaa.

Hän riehuu ympäriinsä psykoosissa. Hänellä on auto ja ajokortti. Aika pelottavaa, ettei niitä ole vaadittu pois.

Itse katson asiaa hoitajan näkökulmasta ja kyllä myös laitoksissa tehdään itsemurhia. Onko muuten elämää olla täysin laitostunut? Toki hengissä silloin ollaan. Ihminen haluaa olla vapaa? Mielenterveysongelmaiset laitostuvat helposti. Itse en haluaisi tehdä töitä heidän kanssaan, on hyvin raskasta, tiedän että sen puolen hoitoa joudutaan jatkuvasti alas ajamaan koska hoitajat eivät riitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa hoitajan näkökulmasta ja kyllä myös laitoksissa tehdään itsemurhia. Onko muuten elämää olla täysin laitostunut? Toki hengissä silloin ollaan. Ihminen haluaa olla vapaa? Mielenterveysongelmaiset laitostuvat helposti. Itse en haluaisi tehdä töitä heidän kanssaan, on hyvin raskasta, tiedän että sen puolen hoitoa joudutaan jatkuvasti alas ajamaan koska hoitajat eivät riitä.

Jos mt-ongelmaiset laitostuu helposti, niin eihän he sitten halua olla vapaita.

Aikamoiset kotiolot Aleksandralla on ollut, kun kaikki sisaruksensa ovat huostaanotettu. Ei ole mikään ihme, ettei hän tuollaisilla korteilla pärjännyt. Toki monet muutkin asiat vaikuttavat kuin pelkät kotiolot. Perusrakkaus ja välittäminen, joita yleensä vanhemmilta saadaan, ovat varmaankin puuttuneet. Ja niitä kun ei voi kaupasta ostaa.

Lehtijutun perusteella Aleksandra menestyi hyvin koulussa ja oli luonteeltaan auttavainen. Nämä ovat asioita, jotka mielestäni kertovat siitä, että Aleksandralla olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Miksi hänellä ei ollut yhtäkään välittävää ja turvallista aikuissuhdetta? Sellaisen järjestäminen on yhteiskunnan velvollisuus, vaan puolitiehen se usein vaikuttaa jäävän. Ja toki myöhemmässä vaiheessa myös oikeanlaista ja riittävää hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoiset kotiolot Aleksandralla on ollut, kun kaikki sisaruksensa ovat huostaanotettu. Ei ole mikään ihme, ettei hän tuollaisilla korteilla pärjännyt. Toki monet muutkin asiat vaikuttavat kuin pelkät kotiolot. Perusrakkaus ja välittäminen, joita yleensä vanhemmilta saadaan, ovat varmaankin puuttuneet. Ja niitä kun ei voi kaupasta ostaa.

Lehtijutun perusteella Aleksandra menestyi hyvin koulussa ja oli luonteeltaan auttavainen. Nämä ovat asioita, jotka mielestäni kertovat siitä, että Aleksandralla olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Miksi hänellä ei ollut yhtäkään välittävää ja turvallista aikuissuhdetta? Sellaisen järjestäminen on yhteiskunnan velvollisuus, vaan puolitiehen se usein vaikuttaa jäävän. Ja toki myöhemmässä vaiheessa myös oikeanlaista ja riittävää hoitoa.

Olen aivan samaa mieltä. Lapset tarvitsevat rakastavat vanhemmat jotka voivat järjestää turvallisen elinympäristön. Päihteiden käyttö ilman kontrollia ja lasten hylkääminen johtavat hyvin usein psyykkiseen oireiluun ja  viranomaisten puuttumiseen asiaan.

Nykyaikana resurssit eivät ole riittäviä ja vaikka moni nuorista löytää oman polkunsa niin sitten löytyy näitä Aleksandroja joille käy huonosti. Onko kyseessä persoonallisuushäiriö vai mikä mutta kaikille ei apua löydy vaikka tehtäisiin mitä. Viimeistään täysi-ikäisenä pitäisi ottaa vastuu omasta itsestä ja se taitaa monelle nuorelle olla liikaa asua yksin ilman aikuisten tukea ja turvaa.

Ei ne kotiolot takaa sitä, etteikö nuori ahdistuisi. Nuorten elintila on etenkin koronan aikana kaventunut nettiin. Tähän lisätään hektinen opiskelu-/työelämä vaatimuksineen, sekä terapian puute niin soppa on valmis. Nykynuoret eivät juurikaan käytä alkoa, millä ennen lääkittiin jos jonkinmoista paskaa oloa. Sitten kun nuori hakee apua, sitä ei saa. Ihan turha kuolema tämä Alexandran tapaus, häntä ei olisi saanut päästää pois osastolta :(

Lisää osastopaikkoja sekä etenkin sitä terapiaa lääkityksen rinnalle! Ei anneta nuorien luovuttaa vaan autetaan heitä.

65 jatkaa vielä... Piti sanomani, että varmasti Aleksandran äiti pyrki tukemaan tytärtään omien voimavarojensa puitteissa. Aina ne voimavarat eivät ehkä kovin suuret olleet, kuten äiti taisi itsekin jotain

sen kaltaista mainita jutussa. Kovin kiintynythän Aleksandra kaikesta huolimatta vaikutti olevan äitiinsä, kun ihan lähelle halusi muuttaa ja muuta.

Tässä on kuitenkin tehty rankin väliintulo perheeseen, mitä tehdä voi, kun lapsi on otettu huostaan. Sen vuoksi katseeni kohdistuu enempi yhteiskunnan puoleen, kuten edellisestä viestistäni ehkä pystyi lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoiset kotiolot Aleksandralla on ollut, kun kaikki sisaruksensa ovat huostaanotettu. Ei ole mikään ihme, ettei hän tuollaisilla korteilla pärjännyt. Toki monet muutkin asiat vaikuttavat kuin pelkät kotiolot. Perusrakkaus ja välittäminen, joita yleensä vanhemmilta saadaan, ovat varmaankin puuttuneet. Ja niitä kun ei voi kaupasta ostaa.

Lehtijutun perusteella Aleksandra menestyi hyvin koulussa ja oli luonteeltaan auttavainen. Nämä ovat asioita, jotka mielestäni kertovat siitä, että Aleksandralla olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Miksi hänellä ei ollut yhtäkään välittävää ja turvallista aikuissuhdetta? Sellaisen järjestäminen on yhteiskunnan velvollisuus, vaan puolitiehen se usein vaikuttaa jäävän. Ja toki myöhemmässä vaiheessa myös oikeanlaista ja riittävää hoitoa.

Olen aivan samaa mieltä. Lapset tarvitsevat rakastavat vanhemmat jotka voivat järjestää turvallisen elinympäristön. Päihteiden käyttö ilman kontrollia ja lasten hylkääminen johtavat hyvin usein psyykkiseen oireiluun ja  viranomaisten puuttumiseen asiaan.

Nykyaikana resurssit eivät ole riittäviä ja vaikka moni nuorista löytää oman polkunsa niin sitten löytyy näitä Aleksandroja joille käy huonosti. Onko kyseessä persoonallisuushäiriö vai mikä mutta kaikille ei apua löydy vaikka tehtäisiin mitä. Viimeistään täysi-ikäisenä pitäisi ottaa vastuu omasta itsestä ja se taitaa monelle nuorelle olla liikaa asua yksin ilman aikuisten tukea ja turvaa.

Kyllä vaan. Mietin kuitenkin sitä, että "tavallisesta" perheestä omilleen lähtevä saa vanhemmiltaan monesti aika paljon tukea, niin rahallista ja muunlaistakin. Ja usein jopa hyvin pitkäänkin tuon maagisen 18 ikävuoden jälkeen.

Huostassa olleilla taas harvemmin on tällaista mahdollisuutta; kun he muuttavat omilleen, he voivat olla todellakin täysin omillaan. Lisäksi heillä on se menneisyyden painolasti, mikä myös heikentää heidän pärjäämisensä mahdollisuuksia. Voi se olla aikamoista aloittaa oma aikuiselämä, kun lapsuuttakaan ei ole oikein ollut.

Kurjaa, jollei ollut esim isovanhempia tms.

Paljon viiltelyjälkiä käsissä. Se oli kehä. Ne nolottivat ja ahdistivat lisää.