Ottaisin 50 pennillä sitruunapommeja, markalla merkkareita ja sitte vielä yks vanha auto...

Nyt ei kelpaa kuin rypälepommi 

1990-2000 vaihteessa vielä valitsin lasipurkeista irtokarkkeja kylän baarissa koulun jälkeen 😋

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ostettiin vielä kioskista noin. Merkut oli 5 penniä kappale, isoja. Markka oli iso raha kun lähdettiin irttariostoksille.

No teilläpä oli halpaa! Meillä oli 80-luvulla merkkarit 20 penniä. Ja 5 pennin karkkeja ei ollut kuin varmaan yhtä tai kahta laatua. Vuosikymmenen lopussa nekin hävisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla minä vielä ostin kioskilta karkkeja tuolla tavalla.

90-luvulla kukaan ei ostanu enää merkkareita kun ne oli niin mauttomia. 70/80-luvun merkkarit oli ohuita ja isoja ja maistuivat kunnolla salmiakille. Sitruunapommit tais kadota jo 80-luvun alussa

Kyllä osti kaikki lapset ja nuoret merkkareita vielä ysärilläkin.

Oliko merkkarit -90 luvulla pehmeitä vai kovia? Kiinnostaa tämä historia ja asiasta tietävät sukulaiset on kuolleet jo aikaa sitten.

Vielä 90-luvulla oli täällä ainakin vielä karkkikioskeja, jossa oli kymmeniä lasipurkkeja ja kussakin tietynlaista karkkia ja hintalappu kpl vieressä. Minä sieltä ulkoa sitten huutelin myyjälle mistä otetaan ja mikä määrä. Kymmenellä markalla sai todella ison karkkipussin kasattua.

Hyvin ne myyjätädit pysyivät aina laskuissa. En muista, että koskaan olisivat kysyneet, että sanos uudestaan mitä nameja ja millä summalla. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Ei me ainakaan niitä nimeltä mainiten ostettu, tuskin tiedettiin nimiäkään. Epävirallisia nimityksiä toki oli. Numerolla niitä pyydettiin. "Markalla kolmeatoista. Viidelläkymmenelläpennillä kasia. Markalla kahtakymmentäyhtä..."

Näin 80-luvulla.

Hassua. Me kyllä 70- ja 80-luvulla tiedettiin ostamiemme irtokarkkien nimet.

Oli rikas meiläläinen kun 5 mk seteli oli kädessä ja kioskilla seiso ja osti karkkia..

80 luvun alussa.

Nyt ei ole markkaa eikä kioskiakaan ( puinen kioski Töölössä missä täti seisoi yötä päivää)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me ainakaan niitä nimeltä mainiten ostettu, tuskin tiedettiin nimiäkään. Epävirallisia nimityksiä toki oli. Numerolla niitä pyydettiin. "Markalla kolmeatoista. Viidelläkymmenelläpennillä kasia. Markalla kahtakymmentäyhtä..."

Näin 80-luvulla.

Hassua. Me kyllä 70- ja 80-luvulla tiedettiin ostamiemme irtokarkkien nimet.

Mekin tiedettiin kaikki nimet ja muistan ne vieläkin, vaikka yöllä herätettäisiin ja kysyttäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970

Tämä. Itsekin ostin, merkkarit oli 20 penniä ja sitruunapommit 10 penniä. Rahaa oli yleensä 5 markkaa tai joskus kymppi.

meillä päin merkkarit maksoi 10 penniä ja sitruunapommit vain 5 penniä

Siinä oli kioskirouvalle hommaa kun poimi niitä yksitellen pussiin.

Varmaan se kioskinpitäjä ollut tyytyväinen kun 10 vaahtosammutinta jonottaa irtokarkkeja 5 markkaa kädessään. Tunnin vaivannäön jälkeen kassaan kilahti peräti 50 markkaa eli noin 10 euroa :D

Siinä lapsen laskutaito kehittyi, kun mietti montako karkkia saa milläkin summalla. Tyhjiä pulloja vietiin kiskalle, siinä sai kanssa laskeskella, millaisia karkkimääriä panttirahalla sai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla minä vielä ostin kioskilta karkkeja tuolla tavalla.

90-luvulla kukaan ei ostanu enää merkkareita kun ne oli niin mauttomia. 70/80-luvun merkkarit oli ohuita ja isoja ja maistuivat kunnolla salmiakille. Sitruunapommit tais kadota jo 80-luvun alussa

Kyllä osti kaikki lapset ja nuoret merkkareita vielä ysärilläkin.

Oliko merkkarit -90 luvulla pehmeitä vai kovia? Kiinnostaa tämä historia ja asiasta tietävät sukulaiset on kuolleet jo aikaa sitten.

Isoja ja kovia, erityisesti ne punaiset ja keltaiset. Yhtä pystyi imeskelemään ja nitkuttamaan hampaiden välissä vaikka kuinka kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla minä vielä ostin kioskilta karkkeja tuolla tavalla.

90-luvulla kukaan ei ostanu enää merkkareita kun ne oli niin mauttomia. 70/80-luvun merkkarit oli ohuita ja isoja ja maistuivat kunnolla salmiakille. Sitruunapommit tais kadota jo 80-luvun alussa

Kyllä osti kaikki lapset ja nuoret merkkareita vielä ysärilläkin.

Oliko merkkarit -90 luvulla pehmeitä vai kovia? Kiinnostaa tämä historia ja asiasta tietävät sukulaiset on kuolleet jo aikaa sitten.

Olivat pehmeitä mutta äärimmäisen sitkaita. Merkkaria ei kyennyt suussaan taivuttamaan kaksinkerroin tai puremaan kappaleiksi

Tuo sitkaus ja karamelli koko tekivät siitä hyvin vaarallisen.

Häiriötilanteessa merkkaria saattoi valahtaa kurkkuun ja estää hengityksen, useimmat lapset kokivat tuon mutta selvisivät. Kaikki eivät selvinneet ja lopulta tuo sitkaus poistettiin jolloin karkki muuttui täydellisesti.

Merenneidot oli hyviä.

Kasari. Alkuperäisten merkkareiden tilalle tuli avaruusmerkkarit, olivat pehmeämpiä ja hyvän makuisia, mutta alkuperäiset olivat parempia.

Minäpä olen ostanut nalleja niin, että niitä oli ostettava pareittain. Entinen hinta oli pennin ja sittenpä hinta nousi puoleentoista penniin. Kotikylän sekatavarakaupassa tämä, kioskia ei siellä ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla minä vielä ostin kioskilta karkkeja tuolla tavalla.

90-luvulla kukaan ei ostanu enää merkkareita kun ne oli niin mauttomia. 70/80-luvun merkkarit oli ohuita ja isoja ja maistuivat kunnolla salmiakille. Sitruunapommit tais kadota jo 80-luvun alussa

Mitä ihmettä oikein selität?! Kyllä todellakin ostin 90-luvulla merkkareita ja niin osti moni muukin ja hyviä ne oli! Merkkareita oli myös hedelmänmakuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me ainakaan niitä nimeltä mainiten ostettu, tuskin tiedettiin nimiäkään. Epävirallisia nimityksiä toki oli. Numerolla niitä pyydettiin. "Markalla kolmeatoista. Viidelläkymmenelläpennillä kasia. Markalla kahtakymmentäyhtä..."

Näin 80-luvulla.

Hassua. Me kyllä 70- ja 80-luvulla tiedettiin ostamiemme irtokarkkien nimet.

Voi johtua ihan siitä, että meilläpäin oli ainakin neljä irtokarkkia myyvää kioskia. Ehkä niillä oli ollut eri nimiä samoille karkeille ja oli tullut sekaannuksia. Kaikilla kiskoilla oli käytössä numerojärjestelmä. Tämä siis pk-seudulla.

Jotkut kioskimyyjät antoivat silloin tällöin muutaman ylimääräisen karkin. Se oli iloista ja ylellistä. Jäänyt mieleen isona lapsuusajan onnenhetkenä. :)

1760.