Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voisin löytää kumppanin läheisyyteen?
18.06.2022 |
Kukaan ei tule kadulla kävellessäni tai ruikakaupassa käydessäni tekemään aloitteita. En tajua, missä ihmiset tutustuvat toisiinsa tai millainen minun tulisi olla, jotta löytäisin rakastetun itselleni. Kukaan ei kerro aivan rehellisesti. Haluaisin viimeinkin löytää puolison. Ideoita?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulle Mensan jäsen tuttu sellainen käsite kuin sairaudentunnottomuus?
Kyllä. Mutta miten se liittyy minuun mielestäsi?
Ap
Eiköhän mensalaisen pitäisi pystyä päättelemään yhteys... :)
Oletat siis, että olen sairaudentunnoton? Mitä siis teen? Menenkö lääkärille kertomaan asiasta ja kerron, että: "tuntuu pahalta, kun kaipaisin kumppania ja kavereita elämääni ja sitten kirjoitan anonyymipalstalle. On tuskallista olla yksinäinen ja tuntuu siksi pahalta. Siellä palstalla mua epäiltiin henkisesti vajaaksi ja lupasin siis soittaa lääkäriajan. Eli pääsenkö johonkin hoitoon/lääkitykselle?" Noinko minun pitäisi toimia?
Ap
Sitä tiedä miten sinun pitäisi toimia. Minä tapaan kysyä psykologilta, että vaikutanko olevani järjissäni. Psykiatri kirjoittaa diagnoosin paperille, niin ei tarvitse kysyä. Nyt vaan udellaan, että mitä sun mahdollinen psykiatri tai psykologi on mieltä?
Ei minulla ole sellaista. Ei siis kumpaakaan. Joskus olen jutellut jonkun diakonin kanssa tai soittanut johonkin kaikille avoimeen päivystämään järjestön ylläpitämään tukipuhelimeen. Harvoin niitäkin.
Ei ole resursseja mennä mihinkään terapian tyyliseen, enkä usko, että siitä olisi edes mitään hyötyä minulle. Säälittävää, että mun pitäisi mennä sellaiseen vain siksi, kun ei ole ketään muuta ihmistä, kenelle jutella.
Ap
Sinne mennä juttelukaveria saamaan vaan selvittämään itselle, miksi toimii niinkuin toimii. Siinä ei todellakaan ole mitään säälittävää. Missä muuten olet oppinut kirjallisen ilmaisusi? Se on hämmentävän virheetöntä...
Kiitos, tosin just tuossa viestissäni oli typo. Olen kaiken muun surkeuteni ja betaelämäni lisäksi myös entinen ns. kympin tyttö. 🙂
Ap
Hämmentää myös tuo surkeuden esilletuonti, kun et oikeastaan muuten tuo masennusta esiin. Kurjaa on vähän kaikilla. Oletko masentunut vai miten sen surkeuden pitäisi tulkita
En tiedä itsekään. Olen itsekin tässä miettinyt, mikä minulla on, kun elämäni vain junnaa paikallaan ja olo on ollut pidempään vähän turhautunut. Isoja haaveita on, mutta ne liittyvät pääsääntöisesti ihmissuhteisiin. Keinoja ihmissuhdehaaveiden toteuttamiseen ei ole lainkaan. Muita juttuja onnistun tekemään ihan kohtalaisesti. Yksinäisyys harmittaa ihan päivittäisellä tasolla.
Ap
Lisäksi tunnen aivan mieletöntä alemmuudentunnetta suhteessa muihin ihmisiin, enkä koe, että pystyn edes oikeastaan vaikuttamaan omaan elämääni. Olen joku ajopuu tuskan kirvelevässä virrassa.
Koen, että elämäni aikana saamani pakit sekä sinkkuuteni ovat todiste siitä, että olen arvottomampi kuin muut ihmiset. On ihme, että olen enää edes elossa. Tavallaan olin lähellä kuolemaani jo 19-vuotiaana, kun sain ekat pakit ja on ihme, että selvisin viimeisimmistä saamistani pakeista jotenkin edes. Ne nimittäin rikkoivat itsetuntoni todella voimallisesti.
Yleensä on ihan siedettävä vointi, mutta mitä enemmän mietin kohtaloani ja elelen muistoissani, sitä pahemmalta tuntuu. Täytyy tehdä jotain arkista, niin unohdan hetkeksi ne surulliset asiat.
Ap
Nämä ovat kaikki selviä merkkejä, että sinun tulisi päästä psykologisen avun piiriin.
Tiedän, että paranisin noista parissa päivässä, jos vain saisin ihmisseuraa, mutta pistän tuon psykoligisen avun tarpeen ajatuksen harkintaan. Olen kuin joku onneton eläintarhan asukki. Laumaeläin yksin ilman laumaa olosuhteissa, jotka eivät ole lajityypillisiä. Ei eläimiäkään saisi pitää näin, vaan eläin olisi allapäin ja alkaisi kiertää kehää siinä häkissään.
Ap
Jep. Oot tismalleen samanlainen kuin ne miehet jotka kuvittelee postimyyntimorsiamen parantavan kaikki haavat.
Voin hyvin ollakin. En kiistä sitä. Olen varmaankin ihan totaalisesti idealisoinut parisuhteen ja kumppanin mahdollisen vaikutuksen, kun olen siitä haaveillut tässä vuosikausia.
Ap
Niin eli imisit kaiken saatavissa olevan energian mahdollisesta kumppanista. Todella tervettä...
Haaveilu on tervettä, etenkin kun tiedostaa haaveilevansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä tunnistan ap:n jo aloituksesta, en tarvitse kolmea viestiä.
Toinen eri
Mistä muuten tunnistat? Mä en tunnistaisi.
Myönnän, että vietän täällä liikaa aikaa.
Mutta tunnistan a) aiheesta, joka on aina sama, näkökulma ja konteksti vain hieman vaihtuu sekä
b) huolitellusta, virheettömästä kielenkäytöstä ja tietystä fraseologiasta. Välillä ap siirtyy hieman puhekielisempään ilmaisuun, mutta perustyyli pysyy silloinkin samana.
Joo, mielenkiintoinen kielenkäyttö, joka ei ole pariteetissa sisällön kanssa. Hyvin tunnistettavaa, jos feikkaa muuta välillä niin on kielilahjakkuus
Millä perusteella kirjoitusasu ei ole pariteetissa sisällön kanssa?
Ap
Virheetön huoliteltu kielenkäyttö yhdistettynä tuskaa purskuavaa sisältöön
Hmm, ok. Mulla on tosi voimakas itsehillinnän taito oikeasti. Olen saanut saanut melkeinpä summerhilliläisen vapaan kasvatuksen ja mussa se on vaikuttanut siten, että itsekontrolli ja itseruoskinta on ihan ylivirittynyttä. En saanut käytännössä lainkaan lohdutusta tai syliä pienenä ja multa odotettiin ikävuosiin nähden itsenäisyyttä aivan liian aikaisin. Lohdutin sitten erästä ongelmaista läheistäni pienestä pitäen jne. Mun piti olla ns. pikkuaikuinen lapsena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset terapiaa. Juokset samassa oravanpyörässä missä "kiltit".
Eräs seksuaali-/parisuhde terapeutti kertoi mikä vaara vaanii erityisesti läheisriippuvaisia ihmisiä. Joudutte herkemmin manipuloiduiksi ja saatatte menettää muutakin kuin sydämen.
Treffeille lähdetään kirkkain mielin. Ei pakko-saada- mentaliteetilla.Eiks tää palsta olekaan terapialeikkikenttä? Minun mielestäni ap kertoi hyvin järkeenkäyvästi miksi kirjoittaa. Mitä siinä oli vaikeasti ymmärrettävää?
Läheisriippuvaiset ihmiset tarvitsee ammattitaitoista ohjausta.
No täällähän me sitä saadaan :)
Mitä sit jos AP leviää jossain vaiheessa? Läheisriippuvuus voi äärimmillään johtaa väkivallantekoon. SIKSI olisi ehdottoman tärkeää hakeutua avun piiriin.
Varmaankin. Tullut selväksi. Anonyymi palsta, tälläistä täällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulle Mensan jäsen tuttu sellainen käsite kuin sairaudentunnottomuus?
Kyllä. Mutta miten se liittyy minuun mielestäsi?
Ap
Eiköhän mensalaisen pitäisi pystyä päättelemään yhteys... :)
Oletat siis, että olen sairaudentunnoton? Mitä siis teen? Menenkö lääkärille kertomaan asiasta ja kerron, että: "tuntuu pahalta, kun kaipaisin kumppania ja kavereita elämääni ja sitten kirjoitan anonyymipalstalle. On tuskallista olla yksinäinen ja tuntuu siksi pahalta. Siellä palstalla mua epäiltiin henkisesti vajaaksi ja lupasin siis soittaa lääkäriajan. Eli pääsenkö johonkin hoitoon/lääkitykselle?" Noinko minun pitäisi toimia?
Ap
Sitä tiedä miten sinun pitäisi toimia. Minä tapaan kysyä psykologilta, että vaikutanko olevani järjissäni. Psykiatri kirjoittaa diagnoosin paperille, niin ei tarvitse kysyä. Nyt vaan udellaan, että mitä sun mahdollinen psykiatri tai psykologi on mieltä?
Ei minulla ole sellaista. Ei siis kumpaakaan. Joskus olen jutellut jonkun diakonin kanssa tai soittanut johonkin kaikille avoimeen päivystämään järjestön ylläpitämään tukipuhelimeen. Harvoin niitäkin.
Ei ole resursseja mennä mihinkään terapian tyyliseen, enkä usko, että siitä olisi edes mitään hyötyä minulle. Säälittävää, että mun pitäisi mennä sellaiseen vain siksi, kun ei ole ketään muuta ihmistä, kenelle jutella.
Ap
Sinne mennä juttelukaveria saamaan vaan selvittämään itselle, miksi toimii niinkuin toimii. Siinä ei todellakaan ole mitään säälittävää. Missä muuten olet oppinut kirjallisen ilmaisusi? Se on hämmentävän virheetöntä...
Kiitos, tosin just tuossa viestissäni oli typo. Olen kaiken muun surkeuteni ja betaelämäni lisäksi myös entinen ns. kympin tyttö. 🙂
Ap
Hämmentää myös tuo surkeuden esilletuonti, kun et oikeastaan muuten tuo masennusta esiin. Kurjaa on vähän kaikilla. Oletko masentunut vai miten sen surkeuden pitäisi tulkita
En tiedä itsekään. Olen itsekin tässä miettinyt, mikä minulla on, kun elämäni vain junnaa paikallaan ja olo on ollut pidempään vähän turhautunut. Isoja haaveita on, mutta ne liittyvät pääsääntöisesti ihmissuhteisiin. Keinoja ihmissuhdehaaveiden toteuttamiseen ei ole lainkaan. Muita juttuja onnistun tekemään ihan kohtalaisesti. Yksinäisyys harmittaa ihan päivittäisellä tasolla.
Ap
Lisäksi tunnen aivan mieletöntä alemmuudentunnetta suhteessa muihin ihmisiin, enkä koe, että pystyn edes oikeastaan vaikuttamaan omaan elämääni. Olen joku ajopuu tuskan kirvelevässä virrassa.
Koen, että elämäni aikana saamani pakit sekä sinkkuuteni ovat todiste siitä, että olen arvottomampi kuin muut ihmiset. On ihme, että olen enää edes elossa. Tavallaan olin lähellä kuolemaani jo 19-vuotiaana, kun sain ekat pakit ja on ihme, että selvisin viimeisimmistä saamistani pakeista jotenkin edes. Ne nimittäin rikkoivat itsetuntoni todella voimallisesti.
Yleensä on ihan siedettävä vointi, mutta mitä enemmän mietin kohtaloani ja elelen muistoissani, sitä pahemmalta tuntuu. Täytyy tehdä jotain arkista, niin unohdan hetkeksi ne surulliset asiat.
Ap
Nämä ovat kaikki selviä merkkejä, että sinun tulisi päästä psykologisen avun piiriin.
Tiedän, että paranisin noista parissa päivässä, jos vain saisin ihmisseuraa, mutta pistän tuon psykoligisen avun tarpeen ajatuksen harkintaan. Olen kuin joku onneton eläintarhan asukki. Laumaeläin yksin ilman laumaa olosuhteissa, jotka eivät ole lajityypillisiä. Ei eläimiäkään saisi pitää näin, vaan eläin olisi allapäin ja alkaisi kiertää kehää siinä häkissään.
Ap
Jep. Oot tismalleen samanlainen kuin ne miehet jotka kuvittelee postimyyntimorsiamen parantavan kaikki haavat.
Voin hyvin ollakin. En kiistä sitä. Olen varmaankin ihan totaalisesti idealisoinut parisuhteen ja kumppanin mahdollisen vaikutuksen, kun olen siitä haaveillut tässä vuosikausia.
Ap
Niin eli imisit kaiken saatavissa olevan energian mahdollisesta kumppanista. Todella tervettä...
Haaveilu on tervettä, etenkin kun tiedostaa haaveilevansa
Täähän on täysin pakkomielteinen! Miksei voi varojensa puitteissa kätdä Better Helpin verkkoklinikalla? Yhdestäkin käynnistä voisi olla apua. Samalla voisi oottaa pääsyä kunnalliselle puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Kuulostaa hyvältä!🙂👍 Täytyy koettaa tsempata itsensä treenaamaan lisää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä tunnistan ap:n jo aloituksesta, en tarvitse kolmea viestiä.
Toinen eri
Mistä muuten tunnistat? Mä en tunnistaisi.
Myönnän, että vietän täällä liikaa aikaa.
Mutta tunnistan a) aiheesta, joka on aina sama, näkökulma ja konteksti vain hieman vaihtuu sekä
b) huolitellusta, virheettömästä kielenkäytöstä ja tietystä fraseologiasta. Välillä ap siirtyy hieman puhekielisempään ilmaisuun, mutta perustyyli pysyy silloinkin samana.
Joo, mielenkiintoinen kielenkäyttö, joka ei ole pariteetissa sisällön kanssa. Hyvin tunnistettavaa, jos feikkaa muuta välillä niin on kielilahjakkuus
Millä perusteella kirjoitusasu ei ole pariteetissa sisällön kanssa?
Ap
Virheetön huoliteltu kielenkäyttö yhdistettynä tuskaa purskuavaa sisältöön
Hmm, ok. Mulla on tosi voimakas itsehillinnän taito oikeasti. Olen saanut saanut melkeinpä summerhilliläisen vapaan kasvatuksen ja mussa se on vaikuttanut siten, että itsekontrolli ja itseruoskinta on ihan ylivirittynyttä. En saanut käytännössä lainkaan lohdutusta tai syliä pienenä ja multa odotettiin ikävuosiin nähden itsenäisyyttä aivan liian aikaisin. Lohdutin sitten erästä ongelmaista läheistäni pienestä pitäen jne. Mun piti olla ns. pikkuaikuinen lapsena.
Ap
Loogista ja samalla traagista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä tunnistan ap:n jo aloituksesta, en tarvitse kolmea viestiä.
Toinen eri
Mistä muuten tunnistat? Mä en tunnistaisi.
Myönnän, että vietän täällä liikaa aikaa.
Mutta tunnistan a) aiheesta, joka on aina sama, näkökulma ja konteksti vain hieman vaihtuu sekä
b) huolitellusta, virheettömästä kielenkäytöstä ja tietystä fraseologiasta. Välillä ap siirtyy hieman puhekielisempään ilmaisuun, mutta perustyyli pysyy silloinkin samana.
Joo, mielenkiintoinen kielenkäyttö, joka ei ole pariteetissa sisällön kanssa. Hyvin tunnistettavaa, jos feikkaa muuta välillä niin on kielilahjakkuus
Millä perusteella kirjoitusasu ei ole pariteetissa sisällön kanssa?
Ap
Virheetön huoliteltu kielenkäyttö yhdistettynä tuskaa purskuavaa sisältöön
Hmm, ok. Mulla on tosi voimakas itsehillinnän taito oikeasti. Olen saanut saanut melkeinpä summerhilliläisen vapaan kasvatuksen ja mussa se on vaikuttanut siten, että itsekontrolli ja itseruoskinta on ihan ylivirittynyttä. En saanut käytännössä lainkaan lohdutusta tai syliä pienenä ja multa odotettiin ikävuosiin nähden itsenäisyyttä aivan liian aikaisin. Lohdutin sitten erästä ongelmaista läheistäni pienestä pitäen jne. Mun piti olla ns. pikkuaikuinen lapsena.
Ap
Hekohekoti. Niin vaan silläki vakuutusyhtiön kiholla levisi. Muistat varmaan Anni Törnin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset terapiaa. Juokset samassa oravanpyörässä missä "kiltit".
Eräs seksuaali-/parisuhde terapeutti kertoi mikä vaara vaanii erityisesti läheisriippuvaisia ihmisiä. Joudutte herkemmin manipuloiduiksi ja saatatte menettää muutakin kuin sydämen.
Treffeille lähdetään kirkkain mielin. Ei pakko-saada- mentaliteetilla.Eiks tää palsta olekaan terapialeikkikenttä? Minun mielestäni ap kertoi hyvin järkeenkäyvästi miksi kirjoittaa. Mitä siinä oli vaikeasti ymmärrettävää?
Läheisriippuvaiset ihmiset tarvitsee ammattitaitoista ohjausta.
No täällähän me sitä saadaan :)
Mitä sit jos AP leviää jossain vaiheessa? Läheisriippuvuus voi äärimmillään johtaa väkivallantekoon. SIKSI olisi ehdottoman tärkeää hakeutua avun piiriin.
Ei mulla ole ketään läheisiä edes. Siksi täällä kirjoitan. Jos olisi läheisiä, niin en täällä tuhlaisi aikaani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulle Mensan jäsen tuttu sellainen käsite kuin sairaudentunnottomuus?
Kyllä. Mutta miten se liittyy minuun mielestäsi?
Ap
Eiköhän mensalaisen pitäisi pystyä päättelemään yhteys... :)
Oletat siis, että olen sairaudentunnoton? Mitä siis teen? Menenkö lääkärille kertomaan asiasta ja kerron, että: "tuntuu pahalta, kun kaipaisin kumppania ja kavereita elämääni ja sitten kirjoitan anonyymipalstalle. On tuskallista olla yksinäinen ja tuntuu siksi pahalta. Siellä palstalla mua epäiltiin henkisesti vajaaksi ja lupasin siis soittaa lääkäriajan. Eli pääsenkö johonkin hoitoon/lääkitykselle?" Noinko minun pitäisi toimia?
Ap
Sitä tiedä miten sinun pitäisi toimia. Minä tapaan kysyä psykologilta, että vaikutanko olevani järjissäni. Psykiatri kirjoittaa diagnoosin paperille, niin ei tarvitse kysyä. Nyt vaan udellaan, että mitä sun mahdollinen psykiatri tai psykologi on mieltä?
Ei minulla ole sellaista. Ei siis kumpaakaan. Joskus olen jutellut jonkun diakonin kanssa tai soittanut johonkin kaikille avoimeen päivystämään järjestön ylläpitämään tukipuhelimeen. Harvoin niitäkin.
Ei ole resursseja mennä mihinkään terapian tyyliseen, enkä usko, että siitä olisi edes mitään hyötyä minulle. Säälittävää, että mun pitäisi mennä sellaiseen vain siksi, kun ei ole ketään muuta ihmistä, kenelle jutella.
Ap
Sinne mennä juttelukaveria saamaan vaan selvittämään itselle, miksi toimii niinkuin toimii. Siinä ei todellakaan ole mitään säälittävää. Missä muuten olet oppinut kirjallisen ilmaisusi? Se on hämmentävän virheetöntä...
Kiitos, tosin just tuossa viestissäni oli typo. Olen kaiken muun surkeuteni ja betaelämäni lisäksi myös entinen ns. kympin tyttö. 🙂
Ap
Hämmentää myös tuo surkeuden esilletuonti, kun et oikeastaan muuten tuo masennusta esiin. Kurjaa on vähän kaikilla. Oletko masentunut vai miten sen surkeuden pitäisi tulkita
En tiedä itsekään. Olen itsekin tässä miettinyt, mikä minulla on, kun elämäni vain junnaa paikallaan ja olo on ollut pidempään vähän turhautunut. Isoja haaveita on, mutta ne liittyvät pääsääntöisesti ihmissuhteisiin. Keinoja ihmissuhdehaaveiden toteuttamiseen ei ole lainkaan. Muita juttuja onnistun tekemään ihan kohtalaisesti. Yksinäisyys harmittaa ihan päivittäisellä tasolla.
Ap
Lisäksi tunnen aivan mieletöntä alemmuudentunnetta suhteessa muihin ihmisiin, enkä koe, että pystyn edes oikeastaan vaikuttamaan omaan elämääni. Olen joku ajopuu tuskan kirvelevässä virrassa.
Koen, että elämäni aikana saamani pakit sekä sinkkuuteni ovat todiste siitä, että olen arvottomampi kuin muut ihmiset. On ihme, että olen enää edes elossa. Tavallaan olin lähellä kuolemaani jo 19-vuotiaana, kun sain ekat pakit ja on ihme, että selvisin viimeisimmistä saamistani pakeista jotenkin edes. Ne nimittäin rikkoivat itsetuntoni todella voimallisesti.
Yleensä on ihan siedettävä vointi, mutta mitä enemmän mietin kohtaloani ja elelen muistoissani, sitä pahemmalta tuntuu. Täytyy tehdä jotain arkista, niin unohdan hetkeksi ne surulliset asiat.
Ap
Nämä ovat kaikki selviä merkkejä, että sinun tulisi päästä psykologisen avun piiriin.
Tiedän, että paranisin noista parissa päivässä, jos vain saisin ihmisseuraa, mutta pistän tuon psykoligisen avun tarpeen ajatuksen harkintaan. Olen kuin joku onneton eläintarhan asukki. Laumaeläin yksin ilman laumaa olosuhteissa, jotka eivät ole lajityypillisiä. Ei eläimiäkään saisi pitää näin, vaan eläin olisi allapäin ja alkaisi kiertää kehää siinä häkissään.
Ap
Jep. Oot tismalleen samanlainen kuin ne miehet jotka kuvittelee postimyyntimorsiamen parantavan kaikki haavat.
Voin hyvin ollakin. En kiistä sitä. Olen varmaankin ihan totaalisesti idealisoinut parisuhteen ja kumppanin mahdollisen vaikutuksen, kun olen siitä haaveillut tässä vuosikausia.
Ap
Niin eli imisit kaiken saatavissa olevan energian mahdollisesta kumppanista. Todella tervettä...
Haaveilu on tervettä, etenkin kun tiedostaa haaveilevansa
Täähän on täysin pakkomielteinen! Miksei voi varojensa puitteissa kätdä Better Helpin verkkoklinikalla? Yhdestäkin käynnistä voisi olla apua. Samalla voisi oottaa pääsyä kunnalliselle puolelle.
Ihan järkevää keskustelua ap nyt käy ja on ihan järkeenkäyvästi valottanut miksi kirjoittaa. Mikä ongelma se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä tunnistan ap:n jo aloituksesta, en tarvitse kolmea viestiä.
Toinen eri
Mistä muuten tunnistat? Mä en tunnistaisi.
Myönnän, että vietän täällä liikaa aikaa.
Mutta tunnistan a) aiheesta, joka on aina sama, näkökulma ja konteksti vain hieman vaihtuu sekä
b) huolitellusta, virheettömästä kielenkäytöstä ja tietystä fraseologiasta. Välillä ap siirtyy hieman puhekielisempään ilmaisuun, mutta perustyyli pysyy silloinkin samana.
Joo, mielenkiintoinen kielenkäyttö, joka ei ole pariteetissa sisällön kanssa. Hyvin tunnistettavaa, jos feikkaa muuta välillä niin on kielilahjakkuus
Millä perusteella kirjoitusasu ei ole pariteetissa sisällön kanssa?
Ap
Virheetön huoliteltu kielenkäyttö yhdistettynä tuskaa purskuavaa sisältöön
Hmm, ok. Mulla on tosi voimakas itsehillinnän taito oikeasti. Olen saanut saanut melkeinpä summerhilliläisen vapaan kasvatuksen ja mussa se on vaikuttanut siten, että itsekontrolli ja itseruoskinta on ihan ylivirittynyttä. En saanut käytännössä lainkaan lohdutusta tai syliä pienenä ja multa odotettiin ikävuosiin nähden itsenäisyyttä aivan liian aikaisin. Lohdutin sitten erästä ongelmaista läheistäni pienestä pitäen jne. Mun piti olla ns. pikkuaikuinen lapsena.
Ap
Hekohekoti. Niin vaan silläki vakuutusyhtiön kiholla levisi. Muistat varmaan Anni Törnin?
Miksi ilkeilet?
Eipä tänne kannata varmaankaan kirjoittaa. Musta tulee aivan väärä käsitys ja ihmiset hermostuvat. Pyörittelen sitten ajatuksiani taas yksin päässäni ja pelaan jotain nettipeliä. Maailman on todella epäoikeudenmukainen paikka.
Jatkan vain elämääni ja nielen pahan mieleni. Menen rohkeasti ulos lenkille, vaikka tuntuukin pahalta olla yksin ja muita rumempi ja huonompi. Ehkä mullakin on oikeus mennä kävelylle, vaikkei ole kumppania vieressä kävelemässä. Olen pihallani sitten vain välittämättä siitä, että naapurit näkevät ehkä mut, vaikka oon nolompi ja huonompi. Jos täälläkään ei siis saa kirjoitella, niin pakko vain suorittaa ja jaksaa ja mennä ulos, vaikka siellä joku ihminen näkisikin kaltaiseni naisroskan. Herran haltuun. Ei voi mitään.
Livenä en saa sanaa suustani ihmisten seurassa tai suunnilleen änkytän. Ihmiset pitävät mua tyhmänä, vähän outona ja rumana, jos juttelen jonkun kanssa. Mutta oon sitten vain yksin ihmisten ilmoilla, kun en muutakaan voi. Kivempaa ois vain ollut kotona sisällä vapaapäivät ja kirjoitella tänne, mutta ei täälläkään kukaan tykkää musta. Pakko valita siis muut aktiviteetit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän se nykyajan ongelma on kun naiset eivät suostu tekemään aloitetta ja miehet eivät uskalla kun jotkut naiset kokevat miehet ahdistavana ja nostaa syytteitä
Vierailija kirjoitti:
Eipä tänne kannata varmaankaan kirjoittaa. Musta tulee aivan väärä käsitys ja ihmiset hermostuvat. Pyörittelen sitten ajatuksiani taas yksin päässäni ja pelaan jotain nettipeliä. Maailman on todella epäoikeudenmukainen paikka.
Jatkan vain elämääni ja nielen pahan mieleni. Menen rohkeasti ulos lenkille, vaikka tuntuukin pahalta olla yksin ja muita rumempi ja huonompi. Ehkä mullakin on oikeus mennä kävelylle, vaikkei ole kumppania vieressä kävelemässä. Olen pihallani sitten vain välittämättä siitä, että naapurit näkevät ehkä mut, vaikka oon nolompi ja huonompi. Jos täälläkään ei siis saa kirjoitella, niin pakko vain suorittaa ja jaksaa ja mennä ulos, vaikka siellä joku ihminen näkisikin kaltaiseni naisroskan. Herran haltuun. Ei voi mitään.
Livenä en saa sanaa suustani ihmisten seurassa tai suunnilleen änkytän. Ihmiset pitävät mua tyhmänä, vähän outona ja rumana, jos juttelen jonkun kanssa. Mutta oon sitten vain yksin ihmisten ilmoilla, kun en muutakaan voi. Kivempaa ois vain ollut kotona sisällä vapaapäivät ja kirjoitella tänne, mutta ei täälläkään kukaan tykkää musta. Pakko valita siis muut aktiviteetit.
Ap
Kannata ja kannata. Miksi täällä kukaan kirjoittaisi, jollei etsimässä sisältöä tyhjään elämäänsä? No, minusta oli ihan kiva ja mielenkiintoinen keskustelu, kiitokset. Haluatko sanoa jotain ennenkuin toivotan hyvää yötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tänne kannata varmaankaan kirjoittaa. Musta tulee aivan väärä käsitys ja ihmiset hermostuvat. Pyörittelen sitten ajatuksiani taas yksin päässäni ja pelaan jotain nettipeliä. Maailman on todella epäoikeudenmukainen paikka.
Jatkan vain elämääni ja nielen pahan mieleni. Menen rohkeasti ulos lenkille, vaikka tuntuukin pahalta olla yksin ja muita rumempi ja huonompi. Ehkä mullakin on oikeus mennä kävelylle, vaikkei ole kumppania vieressä kävelemässä. Olen pihallani sitten vain välittämättä siitä, että naapurit näkevät ehkä mut, vaikka oon nolompi ja huonompi. Jos täälläkään ei siis saa kirjoitella, niin pakko vain suorittaa ja jaksaa ja mennä ulos, vaikka siellä joku ihminen näkisikin kaltaiseni naisroskan. Herran haltuun. Ei voi mitään.
Livenä en saa sanaa suustani ihmisten seurassa tai suunnilleen änkytän. Ihmiset pitävät mua tyhmänä, vähän outona ja rumana, jos juttelen jonkun kanssa. Mutta oon sitten vain yksin ihmisten ilmoilla, kun en muutakaan voi. Kivempaa ois vain ollut kotona sisällä vapaapäivät ja kirjoitella tänne, mutta ei täälläkään kukaan tykkää musta. Pakko valita siis muut aktiviteetit.
Ap
Kannata ja kannata. Miksi täällä kukaan kirjoittaisi, jollei etsimässä sisältöä tyhjään elämäänsä? No, minusta oli ihan kiva ja mielenkiintoinen keskustelu, kiitokset. Haluatko sanoa jotain ennenkuin toivotan hyvää yötä?
Mukavaa, että tulit kommentoimaan.
Ehkä lähinnä tuulettelin ajatuksiani tässä ketjussa ja vastaanotto oli (muilta kuin sinulta) pääosin lähinnä hyytävä. Jospa joskus voimistun ja vahvistun ja sitten kohtaankin jonkun uuden ihmisen. Koetan saada kaikkea muuta elämässä järjestykseen, niin sitten olen parhaimmillani, jos jonkun ihmisen vielä kohtaan. Toisaalta koetan valmistautua siihenkin, etten pety, jos en enää kohtaa ketään.
Olen pahoillani, että olen ollut niin allapäin tässä keskustelussa. :( Haluaisin muille ihmisille hyvää, mutta oon itse niin surkea ihmisraja, etten osaa olla kovinkaan positiivinen, vaikka haluaisinkin.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tänne kannata varmaankaan kirjoittaa. Musta tulee aivan väärä käsitys ja ihmiset hermostuvat. Pyörittelen sitten ajatuksiani taas yksin päässäni ja pelaan jotain nettipeliä. Maailman on todella epäoikeudenmukainen paikka.
Jatkan vain elämääni ja nielen pahan mieleni. Menen rohkeasti ulos lenkille, vaikka tuntuukin pahalta olla yksin ja muita rumempi ja huonompi. Ehkä mullakin on oikeus mennä kävelylle, vaikkei ole kumppania vieressä kävelemässä. Olen pihallani sitten vain välittämättä siitä, että naapurit näkevät ehkä mut, vaikka oon nolompi ja huonompi. Jos täälläkään ei siis saa kirjoitella, niin pakko vain suorittaa ja jaksaa ja mennä ulos, vaikka siellä joku ihminen näkisikin kaltaiseni naisroskan. Herran haltuun. Ei voi mitään.
Livenä en saa sanaa suustani ihmisten seurassa tai suunnilleen änkytän. Ihmiset pitävät mua tyhmänä, vähän outona ja rumana, jos juttelen jonkun kanssa. Mutta oon sitten vain yksin ihmisten ilmoilla, kun en muutakaan voi. Kivempaa ois vain ollut kotona sisällä vapaapäivät ja kirjoitella tänne, mutta ei täälläkään kukaan tykkää musta. Pakko valita siis muut aktiviteetit.
Ap
Kannata ja kannata. Miksi täällä kukaan kirjoittaisi, jollei etsimässä sisältöä tyhjään elämäänsä? No, minusta oli ihan kiva ja mielenkiintoinen keskustelu, kiitokset. Haluatko sanoa jotain ennenkuin toivotan hyvää yötä?
Mukavaa, että tulit kommentoimaan. <3 On aina lohdullista, jos kohtaa aitoja ja sydämellisiä ihmisiä, vaikka valtaosa kommentoijista olikin toisenlaisia.
Ehkä lähinnä tuulettelin ajatuksiani tässä ketjussa ja vastaanotto oli (muilta kuin sinulta) pääosin lähinnä hyytävä. Jospa joskus voimistun ja vahvistun ja sitten kohtaankin jonkun uuden ihmisen. Koetan saada kaikkea muuta elämässä järjestykseen, niin sitten olen parhaimmillani, jos jonkun ihmisen vielä kohtaan. Toisaalta koetan valmistautua siihenkin, etten pety, jos en enää kohtaa ketään.
Olen pahoillani, että olen ollut niin allapäin tässä keskustelussa. :( Haluaisin muille ihmisille hyvää, mutta oon itse niin surkea ihmisraja, etten osaa olla kovinkaan positiivinen, vaikka haluaisinkin.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Ap
Hyvää yötä, palataan
Voiko tämän hirveän ketjun poistaa, please?
Voiko tämän sairaan ketjun poistaa?
Alue: Aihe vapaa
Mitä sit jos AP leviää jossain vaiheessa? Läheisriippuvuus voi äärimmillään johtaa väkivallantekoon. SIKSI olisi ehdottoman tärkeää hakeutua avun piiriin.