Onneks mä en oo ainoa joka asuu vanhempien luona aikuisena

Kukin asuu miten haluaa!

Vanhempien luona asuminen aikuisiällä on vaan fiksua, jos se on vaan mahdollista.

Jos vanhemmat sen sallii, tulette toimeen hyvin ja ehkä saat asua ilmaiseksi vaikka kävisit töissä. Tällöin sinulla on mahtava mahdollisuus säästää rahaa. Yksin asuminen on kuitenkin kallista.

Esimieheni, yli 40v perheetön mies asuu äitinsä kanssa. Ei siksi, että olisi osaamaton äidin passattava peräkammarin poika, vaan koska äiti tarvitsee päivittäistä apua joten tuo on ilmeisesti kätevintä.

Vierailija kirjoitti:

Esimieheni, yli 40v perheetön mies asuu äitinsä kanssa. Ei siksi, että olisi osaamaton äidin passattava peräkammarin poika, vaan koska äiti tarvitsee päivittäistä apua joten tuo on ilmeisesti kätevintä.

Hieno homma, hyvä että tällaisia ihmisiäkin on.

Olen 35-vuotias nainen. Asun edelleen vanhempieni luona, vaikka ovat usein vihjailleet itsenäistymisestä. Miksi muuttaisin, ilmainen asunto, ruoka ja muut palvelut. Olen taiteellinen luonne, joten en voi mennä töihin.

Onko yksinasuminen jotenkin jalompaa?

Mun mielestä jokainen saa asua kuten parhaaksi näkee.

Tiedän aika monta yhteisöllisen asumisen valinnutta ja he ainakin ovat iloisia siitä että on joko tuttujen tai uusien ihmisten kanssa yhteistiloja joissa vaikka laittaa koko porukalle ruokaa sen sijaan että jokainen laittaisi omansa.

Voisin itsekin harkita jos elämäntilanne olisi toinen.

Tiedän myös muutaman tapauksen jossa iäkäs vanhempi ja hänen lapsensa (perheineen tai perheetön) ovat hankkineet yhteisen kodin ennakoiden tulevaa mutta myös lastenlapsien parasta ajatellen.

Valinnanmahdollisuus toimii

Entäs sitten kun vanhemmat kuolee? Tekeekö itsarin?

Taidat olla itse alaikäinen. Täällä aika monet jonnet kirjoittelee.

Sama käytäntö pitkään ollut mm. Italiassa. Ei mitään vikaa ja eri ikäiset tukee toisiaan arjessa. Kukin osaamisen, kunnon ja voimiensa mukaan.

Hyvä sekä vanhemmille, että jälkipolvelle.

Kunnioitan, kun tulevat hyvin toimeen ja rakastavat lähimmäisiään.

Miksi olisi hävettävää, että asiat eivät ole täydellisesti. Ovatko sairaudet hävettäviä? Vammaisuus? Yksinäisyys? Pienituloisuus? (Ja näitä voi olla kummalla tahansa sukupolvella tuossa tilanteessa). Onnellista on, että kumpi tahansa tukea tuossa tarvitsee, saa sitä läheiseltään. Se ei ole hävettävää, se on hyvä asia.

Ei ole normaalia, en haluaisi että lapseni asuisivat täällä.

Mä asuin 22-vuotiaaksi koska se oli opiskelujen yms. takia järkevää, mutta nyt vanhempana kadun etten lähtenyt ovet paukkuen heti lukion jälkeen omilleni. Sellainen minimalistinen elämä jossain itsemurhayksiössä oli tehnyt mulle ihan hyvää.

Niin voi sanoa. Meidän perhe asuu mieheni vanhempien kanssa samassa pihassa, talojen väli muutama metri.

Minä olen 58 v. Pari vuotta sitten muutin asumaan äitini kanssa joka on nyt 90 v. Ihan hyvin pärjäillään kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 35-vuotias nainen. Asun edelleen vanhempieni luona, vaikka ovat usein vihjailleet itsenäistymisestä. Miksi muuttaisin, ilmainen asunto, ruoka ja muut palvelut. Olen taiteellinen luonne, joten en voi mennä töihin.

Toimit väärin vanhempiasi kohtaan. Kaipaavat omaa keskinäistä rauhaa, koska ehdottaneet sinulle itsenäistä asumista.