Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on ihan hirveää enkä tiedä mitä tehdä
18.06.2022 |
Minulla on musertavan paha olla, kun edes mietin tulevaisuuttani.
Olen 19-vuotias ja suoritin juuri ensimmäisen tutkintoni, mutta töitä ei löydy ja opiskelemaan en vielä päässyt.
Minulla on todella pahoja mielenterveysongelmia ja oppimisvaikeuksia, jotka estävät opiskelun suurimmalla osalla sellaisista aloista, jotka minua oikeasti kiinnostaisivat.
Elämäni on sekavaa helvettiä ja minua ahdistaa 24/7, ajantaju täysin hukassa ja jotenkin vain vellon ja pelkään koko ajan.
En tunne itseäni ollenkaan ja minua pelottaa hirveästi, kun aina huomaan olevani ihan oudoissa tilanteissa ja muistini pätkii todella pahasti.
Päästäni ei ole löytynyt mitään fyysistä vikaa kuitenkaan, on kuvattu moneen kertaan.
Saatan esimerkiksi havahtua yhtäkkiä siihen, että olen laittanut kännykän jääkaappiin tai unohdan miten kahvinkeitin toimii.
Joskus olen "herännyt" jossain kaupassa ja ihmetellyt miten olen päätynyt sinne, milloin, miksi ja kenen kanssa ja mitä olen ostamassa.
Minua pelottaa että olen tulossa muistisairaaksi jo nyt tai sitten tämä on psyykkinen sairaus.
Itkettää nytkin, kuuntelin musiikkia jonkin aikaa ja tajusin että olen kuunnellut kohta pari tuntia ja luulin että meni vain puoli tuntia.
En muista lähettäneeni viestejä jotka ovat puhelimessani enkä ole varma enää mikä on totta ja mikä ei.
Päätä särkee myös todella usein ja kovasti, oksettaa ja oksennus tulee monesti ihan ilman varoituksia.
Viimeisestä magneettikuvauksesta on noin 2v aikaa.
Minkälainen tulevaisuus tällaisella ihmisellä voi edes olla?
Tämä ei ole millään tasolla ihmisarvoista elämää ja ainoa lääkitys mitä olen saanut on essitalopraami.
Epätoivo musertaa minut.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan kanssa on näitä itsetuntemusharjoituksia tehty ja tavallaan koen kyllä tietäväni kuka ja mikä olen.
Nyt minusta vain tuntuu, että katoan aina jonnekin enkä itsekään tiedä missä silloin olen, ihan kuin olisi vain sammutettu kone.
Minulla ei tosiaan ole muistikuvia ihan arkisista tapahtumista ja jossain vaiheessa vain säikähdän kun herään tähän maailmaan ja olenkin tekemässä jotain.
Vielä ei ole kovin pahoja onnettomuuksia sattunut, joulun alla poltin käteni kun yhtäkkiä hoksasin keittäväni riisipuuroa ja pelästyin niin että läikäytin kuumat vedet jaloilleni.
Ap
Ehkä jonkunlaista epilepsiaa tai narkolepsiaa? Että osa aivoista nukkuu, samalla tavalla kuin unissakävelijöillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EEG oli vauvana epänormaali mutta nyt myöhemmin se on ollut ihan normaali.
Näitä katoamiskohtauksia on ollut nuoresta asti, mutta ei pitkäkestoisia.
Olen ollut Kuopiossa seurannassa useita päiviä EEG tutkimuksessa mutta mitään ei saatu kiinni.
Aivolisäkkeessä minulla oli jotain nuorena, mutta en muista mitä enkä muista hoidettiinko sitä mitenkään.
Minulla tuli maitoa rinnoista, partakarvoja ja kasvoin pituutta melko paljon.
Testosteronitasoni olivat runsaasti koholla lapsena ja olen siis nainen.
Tämä alakouluikäisenä.
Tietysti siitä kiusattiin mutta mitään erityistä traumaa en kyllä muista.
Ap
Narkolepsia on kyllä ajatuksena todella pelottava!
Toivottavasti nyt ei mitään sellaista ainakaan, eihän siihen edes ole toimivia hoitokeinoja :'(
Ap
Minä uskon Jumalaan ja käyn aktiivisesti kirkossa ja muutenkin suhteeni yläkerran kaveriin ovat mielestäni aika hyvällä mallilla.
Kiitos silti.
Ap
Kannattaa vaatia uutta magneettikuvausta.
Kasvaimet voivat kehittyä nopeastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole akuuttia hätää enkä koe tarvitsevani päivystystä nyt avuksi.
Psykiatrian polille on aika heinäkuussa ja jaksan siihen asti kyllä, mutta oma tulevaisuus mietityttää ja ahdistaa.
Ap
Se, että tiedostat olevasi avun tarpeessa, on ensimmäinen askel kohti paranemista. Ja hyvänä kakkosena se, että olet sitä apua jo hakenutkin.
Itselläni yksi isoimmista ongelmista mt-asioissa on "äidin haamu olkapäällä", joka kommentoi ikävästä lähes kaikkea, minkä minä koen elämässäni positiivisena asiana. Sen "haamun" karkottaminen tai edes hiljentäminen on kovan työn takana. Äitini on elossa, mutta emme ole erityisen läheiset. Todennäköisesti hän ei tule koskaan käymään nykyisessä kodissani.
Oletko koskaan lukenut ns multippelipersoonallisuudesta? Tutustu aiheeseen. Voisiko se selittää näitä katoamisia? Minä ole. Lukenut aiheesta joskus paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruus on kaikille vaikeaa ja sekavaa aikaa. Jälkeenpäin sitä on kiva muistella ja ihmetellä miksi kaikki olikaan ylipäänsä niin sekavaa. Kyllä säkin vielä elämästäs otteen saat. Jos sulla on edes yksi intohimo, niin sitä kohden vaan.
Ei tuollainen pelkästä ruokavaliosta johdu, jotain neurologistahan siellä on taustalla. Hyvä että sinulla on lisää tutkimuksia tulossa, kyllä se asia niiden kautta selviää. Pitää vain sinnitellä diagnoosiin saakka ja eiköhän se siitä sitten lähde elämä parempaan suuntaan. Toki kannattaa syödä hyvin, ei pelkkiä hedelmiä mussuttamalla jaksa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootahan kun täytät 40+, et muista enää yhtään mitään.
Dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö? Dissosiatiivisuutta esim. ahdistuneisuudesta johtuen? Toivotan parempaa jatkoa, joka tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Borrelioosi joka tulee punkin puremasta voi aiheuttaa muistihäiriöitä. Se voisi olla hyvä tutkia?
Sinulla olisi hyvä olla tervehenkistä seuraa. Miten voisitko lähteä isoseksi riparille tms.? Saisit kavereita ja muuta mietittävä
Voisi olla epilepsiaa, poissaolokohtaukset indikoi sitä. Miten sun sokeriarvot, maksa-ja kilpirauhasarvot? Muut verestä mitattavat arvot?
Voivat aiheutta monenlaisia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin sinuna nyt piakkoin lääkäriin ja pyydä ottamaan kattavat verikokeet.
Kuulostaa neurologiselle eli lääkärille.
Älä mieti mitä et voi tehdä vaan mieti mitä voit tehdä, vioista huolimatta. Pieniä projekteja pitää olla. Lue joku kirja. Tee joku käsityö. Katso jotain sarjaa. Laita jotain siemeniä multaan kasvamaan. Jotain aina huomiselle ja ensi viikolle.
Syöt liian vähän, proteiinia lisää. Syömättömyyskin lisää päänsärkyä kun verensokerit heilahtelevat.
Asutko yksin? Jos, niin voisitko mennä esim. kaverin luo tai vanhempien luo, että saisit muuta ajateltavaa. Ja olisiko kuitenkin hyvä köydä nyt lääkärissä, sinne elokuulle on kuitenkin vielä aikaa.
Kasvikset puuttuu, protskut myös. Pitäö syödä oikeesti hyvin, aivot ja keho ei saa muuten tarvittavia vitamiineja, kivennöisaineita ym.
Ja mene lääkäriin piakkoin.
Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan, mutta sinä olet nuori ja sulla on jo tutkinto. Tulet kyllä varmasti löytämään paikkasi.
Kun saat tietää enemmän noista oireista ym., niin voisitko opiskella avoimessa ammattikorkeassa tai avoimessa yliopistossa? Googlaa, löytyy paljon eri opintoja ja voi opiskella usein etänä!
Ole rohkea, elämä kantaa kyllä, vaikka meitä koetellaan välillä🤗
Mulla on vähän samankaltaisia ongelmia, oppimisvaikeuksia, masennusta, ahdistusta, ajantajua ei ole, muistivaikeuksia jne. Lääkäri lykkää vain masennuslääkkeet ja sanoo että kaikilla voi olla vaikka adhd piirteitä ja niitä on turha kuulemma tutkia. No tässä sitä ollaan, sen suurempaa apua en ole saanut ja elämä jumittaa paikallaan kun en ole täysin työkykyinen, opiskelu ei onnistu ja jatkuvasti kamppailen todella väsyneenä huonossa taloudellisessa tilanteessa jotenkuten eteenpäin. Töissä käyn osa-aikaisesti ja selviän siitä hampaita kiristellen.
Hei ap
Vaikutat varsin selväjärkiseltä ja fiksulta ihmiseltä.
Tuttavallani oli samankaltaisia oireita, muun muassa tuo, että "löysi" itsensä jostain minne ei tiennyt menneensä. Hänellä todettiin "aivosähköhäiriö", tietynlainen epilepsiaa muistuttava sairaus. En ole lääkäri enkä osaa asiaa paremmin selittää. Siihen voi saada hoitoa. Rohkeasti lääkäriin ja mainitse siellä tällainenkin mahdollisuus.
Tuttavani muuten oli elämässään mainiosti pärjäävä tyyppi eikä hänellä ollut mitään psyykistä vaivaa. Tilanne ennen selviämistä toki stressasi.