Eräs sukulaiseni koko ajan kipeä mutta mitään ei löydy???

Ja sitten vielä hän on käyttänyt järkyttömän rahan terveystutkimuksiin ja joutunut sen takia velkavaikeuksiin. Ja on vieläkin kipeä :/

Voi olla psyykkistä. Fiksunkin ihmisen mieli tekee helposti tepposet.

Jos somaattiset syyt on jo kattavasti poissuljettu, löytyy epämääräisten, vaihtelevien oireiden takaa usein psyykkiset syyt.

Tunsin kerran ihmisen joka koko ajan luuli olevansa vakavasti sairas. Mutta sitten hänen mieshensä sairastui vakavasti ja kuoli.

Sukulaisella oli saman tyyppistä oireilua monta vuotta. Sitten löydettiin ärhäkkä ja varsin pitkälle edennyt MS-tauti.

Onko ollut leikkauksessa? Pari viikkoa sitten oli lehdessä juttu kun leikkauksen jäljiltä oli joku harso tmv jäänyt sisälle ja siitä alkanut sairauskierre, jolle ei löytynyt syytä. Useampi vuosi meni ennen kuin sen löysivät.

julkinen pellehoito ei ainakaan löydä mitään. hoidoksi buranaa joka vaivaan

Tutulla oli erilaiset oireet mutta paljon hänelläkin tehtiin tutkimuksia. Mitään ei löytynyt kunnes sitten löytyi syöpä. Eli vielä jokusen kuukauden.

Ettei olisi luulotautia? Ihmismieli on siitä jännä, että kun tarpeeksi kovasti pelkää/uskoo olevansa sairas, niin kyllä niitä oireitakin alkaa tulla. Ja ne ovat siis ihan todellisia, mutta johtuvat psyykkisistä syistä. Toinen syy voisi olla myös munchhausenin oireyhtymä.

Mulla on parikin tällaista sukulaista. Kaikilla kyseessä on oikeasti huomion haku. Siis tyyliin kissa istuu heidän tuolinsa alla ja ei mitään ongelmaa, mutta jos kissa tulee näköpiiriin he kaivavat esiin lääkearsenaalin heinixistä astmapiippuun ja tekevät kuolevaa.

Viikottain päivittävät faceen kun ovat siellä ja täällä hoidossa/sairaalassa mutta ei lannista hei!

Syitä voi olla monia, onneksi nykyään jo tajutaan ettei ne vaikeammin tunnistettavat sairaudet aina näy perustesteissä eikä kyseessä ole vain "mielen temppuilu" Home, borrelioosi, fibromyalgia, CFS, MS-tauti jne.

Vähän vaikea sanoa kun ei tiedä tutkimuksia sukulaiseltasi on otettu, jos kyseessä ei ole pelkkä psykosomaattinen oireilu niin kuulostaa joltain kehon tulehdustilalta. 

Itselläni oli kaikkea ja syy ehkä ainakin osaan home- ja sädesienialtistus ja kun korjaantui niin osa oireista poistui. On toki vieläkin kaikkea, mutta esim. krooninen yli 10 kestänyt kuiva yskä ja poskiontelotulehduskierro loppui kuin seinään tuon sädesieniongelman korjaannuttua. Voimakas uupumus ja aivosumu katosi. Olin mm. eräänä vuonna 4 tai 5 kertaa yli 39 asteen kuumeessa. Ekoissa kerroissa oli aina kuukausi väliä ja kuume nousi taas. 

Minä juoksin alle 30-vuotiaana vuosia lääkäreillä neurologisten oireiden takia. Epäilin itselläni MS-tautia. Mitään ei löytynyt. Tosin en saanut lähetettä magneettikuvaukseen.

Reilu kolmekymppisenä tuli äkillisesti rajut neurologiset vammat. Jouduin sairaalaan. Otettiin magneettikuvat ja selkäydinpunktio. Tulos: selvä MS-tauti.

Kuvissa näkyi myös ne vanhat muutokset nuoruusvuosilta.

Joskus käy näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla psyykkistä. Fiksunkin ihmisen mieli tekee helposti tepposet.

Jos on tressi ,paljon surua ,yksinäisyytä niin jos pää ei sekoa. Psyyke laitaa tedostamatta itse ne kivut säryt.Jotka sille ihmiselle on todellisia. Mutta lääketietelisesti ei löydy vikaa.Lähete kipupolklinikalle. Kerran on varaa yksityinen lääkäri.Pytää laita lähete julkisen puolen sairaalan kipu plk.

Mulle tuli myös mieleen homealtistus. Esim. jos vaikka kodissa hometta, niin eihän siitä parane ja ilmenee erilaisilla ihmeoireilla niin kauan kuin hometta hönkii. Ja myös uusimmissa asunnoissa voi olla sisäilmaongelmia. Eikös siellä jossain Hesan Jatkänsaaren uusissa taloissa ilmennyt homeongelmaa jo reilun vuoden jälkeen?

Julkinen pellehoito mitään löydä. Saa lähetteen päätohtorille.

Voi olla luulosairautta mutta voi olla monta muutakin juttua. Eräs tuttu on kärsinyt vuosia todella monenlaisista oireista. Mukana on ihan yleinenkin sairaus, mutta paljon oli oireita, joita se ei mitenkään selitä. Paljon oli myös lääkkeitä eri oireisiin ja niiden lääkkeiden sivuvaikutuksia, joita sitten ehkä piti hoitaa taas uusilla lääkkeillä... Hän oli selvästi joutunut kierteeseen, jossa eri oireiden hoidot pahensivat helposti jotain muuta oiretta ja yleiskunto meni huonoksi. Luulosairaaksi häntäkin monesti luultiin. Lopulta monen monen vuoden ja sairaaloiden eri osastoilla ravaamisen jälkeen löytyi harvinainen sairaus, joka selittää monia oireita. Nyt hän voi paremmin kuin vuosiin, kun on löydetty toimivampaa hoitoa.

Hus on paska

AP ihanaa, että olet hänen kanssaan. Se on oikeasti älyttömän tärkeetä, vaikka toisinaan saattaa näyttää, ettei kiinnostusta sua kohtaan ole. Hänellä ei välttämättä ole rakennuspalikoita sosiaaliseen kanssakäymiseen just nyt.

Se että jo olet hänen kanssaan on upeaa. Ei aina välttämättä tarvii puhua pälpättää, ellei halua. Voihan sitä kysästä, vaikka hölmöltä kuulostaisi omiin korviin... Hän voi taas pitää itseään rasitteena, kun aina on jotain "valitettavaa" tms negatiivista juttua, siksi ei välttämättä puhu.

Mua on tässä puolisen toista vuotta tutkittu, eikä oikein mitään tunnu löytyvän jatkuvan väsymyksen, uupumuksen ja alakulon parantamiseksi. Ei ollut diabetes2, eikä kilpisrauhasten vajaatoimintaa, ei uniapneaa, ei borreoloosia yms.

Mulla on vastustuskyky nyt todella alhaalla, että mä saan herkästi kaikki flunssat yms kulkutaudit. Nytkin viikon ollut kesäflunssa ja se ajaa masikseen. Miten voi olla taas näin hyödytön ja tarpeeton olo? Muutenkaan mitään jaksa ja on innotonta. Töistä taas pakko olla pois.

Mä olin vuosikymmenet se tekevä ja touhuuva nainen. Vain lakisääteiset lomat pidin töissä ja nyt saan kuulla, että "pidän pitämättömiä sairaslomia" "sä olet nyt viisikymppisenä löytänyt saikuttamisen ilot!" Vitsejähän noi on, mutta pakko sanoa, että jäi korviin. Loukkaannuin hiljaa. En mä tarkoituksellisesti kipeä ole! Kotona kotoilin ja puutarhassa möngersin. Pidin illanistujaisia.

Nyt varjo entisestäni. Mies ja lapset (asuvat omillaan) pysyneet tässä rinnalla. Vähän kukkapenkkejä tekivät mulle piristykseksi. Äitini välillä on varomaton sanoissaan, mutta niinhän se aina... Sisaruksia näen harvakseltaan. Kaverit ovat jääneet. Vain yksi jaksaa vielä kysellä ja tavata. Vastavuoroisuutta, kun ei välttämättä ole. Mulla ei ole sellaista kykyä nyt.

Kiitos AP että jaksat. <3

Vierailija kirjoitti:

AP ihanaa, että olet hänen kanssaan. Se on oikeasti älyttömän tärkeetä, vaikka toisinaan saattaa näyttää, ettei kiinnostusta sua kohtaan ole. Hänellä ei välttämättä ole rakennuspalikoita sosiaaliseen kanssakäymiseen just nyt.

Se että jo olet hänen kanssaan on upeaa. Ei aina välttämättä tarvii puhua pälpättää, ellei halua. Voihan sitä kysästä, vaikka hölmöltä kuulostaisi omiin korviin... Hän voi taas pitää itseään rasitteena, kun aina on jotain "valitettavaa" tms negatiivista juttua, siksi ei välttämättä puhu.

Mua on tässä puolisen toista vuotta tutkittu, eikä oikein mitään tunnu löytyvän jatkuvan väsymyksen, uupumuksen ja alakulon parantamiseksi. Ei ollut diabetes2, eikä kilpisrauhasten vajaatoimintaa, ei uniapneaa, ei borreoloosia yms.

Mulla on vastustuskyky nyt todella alhaalla, että mä saan herkästi kaikki flunssat yms kulkutaudit. Nytkin viikon ollut kesäflunssa ja se ajaa masikseen. Miten voi olla taas näin hyödytön ja tarpeeton olo? Muutenkaan mitään jaksa ja on innotonta. Töistä taas pakko olla pois.

Mä olin vuosikymmenet se tekevä ja touhuuva nainen. Vain lakisääteiset lomat pidin töissä ja nyt saan kuulla, että "pidän pitämättömiä sairaslomia" "sä olet nyt viisikymppisenä löytänyt saikuttamisen ilot!" Vitsejähän noi on, mutta pakko sanoa, että jäi korviin. Loukkaannuin hiljaa. En mä tarkoituksellisesti kipeä ole! Kotona kotoilin ja puutarhassa möngersin. Pidin illanistujaisia.

Nyt varjo entisestäni. Mies ja lapset (asuvat omillaan) pysyneet tässä rinnalla. Vähän kukkapenkkejä tekivät mulle piristykseksi. Äitini välillä on varomaton sanoissaan, mutta niinhän se aina... Sisaruksia näen harvakseltaan. Kaverit ovat jääneet. Vain yksi jaksaa vielä kysellä ja tavata. Vastavuoroisuutta, kun ei välttämättä ole. Mulla ei ole sellaista kykyä nyt.

Kiitos AP että jaksat. <3

Varmaan on otettu myös ferritiini ja d-vitamiinitasot? Mulla oli nuo molemmat tosi alhaiset ja aloin lääkärin kehoituksesta syömään molempia. Jo kuukauden kuluttua tunsin selvän muutoksen. Huimaukset, aivosumut sydämen tykytykset ja muljahdukset olivat poissa. Olo pirteämpi ja iloisempi. Nyt vuotta myöhemmin, olen taas oman itseni ja se on niin huippua!