Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun te-toimisto pakottaa hakemaan henkilökohtaisen avustajan töitä?
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Maize kirjoitti:
Mä jouduin myös tekemään avustajan hommia. Ei luontunut yhtään, olin tuolloin n 55.
Avustettavan autoa piti ajaa ja sillä kauppaan ostamaan viikon tarvikkeet avustettavalle ja miehelleen. N 6 isoa kassia/kerta.
Mä en ollut ymmärtänyt ollenkaan, että avustettavalla oli myös aviomies, jolle maksettiin myös sitä omaispäivärahaa tmv.
Avustettava poti harvinaista sairautta, istui pyörätuolissa.
Mua kiukutti, kun tajusin että olin tälle pariskunnalle piika. Ruokaa tein kuin hullu ja leivoin. Siivosin.
Kaikkea. Kahdelle. Pyysivät kylään jonkun yhdistyksen porukoita. Minä väänsin ja käänsin ja tarjoilin. Hullu olin.
Mutta mun lapset asui vielä kotona.
Loppumetreillä avustettava hermostui jostain niin pahasti, että pelkästään veetuili mulle. Mikään ei ollut hyvä. Mä en tätä itse aiheuttanut.
Olin ollut leikkausjonossa jo pitkään ja aloin vauhdittaa sitä. Siitä alkoi saikku n 5 kk, jonka jälkeen irtisanouduin. Avustettava lähetti kyllä tekstarianteeksipyynnön, mutta en vastannut mitään.
Pari vuotta sitten Karman laki alkoi toimia hänen kohdallaan. Mies sai sydärin ja kuoli. En tiedä missä hoivakodissa avustettava asuu.Tämä hyvä esimerkki miten ne kuvittelevat avustajan olevan joku perheen piika. Kestitsevän vieraat ja olevan palvelija 24/7 ilman mitään omaa aikaa ja elämää. Tiukasti ilmoittaa rajat haastattelussa, sekä työajoista pidetään kiinni minuutilleen.
Niin no avustajan tehtävä on tehdä ne asiat, jotka avustettava muuten tekisi, mutta ei vammansa tai sairautensa takia pysty. Kai avustettava tuossa tapauksessa sitten terveenä olisi vääntänyt ne tarjoilut.
Ja tietysti työaikoja noudatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työvuoron pituus voi olla esim. 11 tuntia. Meinaatteko että avustaja vain istuu sen ajan sänkyni vieressä ja juttelee mukavia? Sitäkin kyllä tehdään mutta pakkohan töitäkin on välillä tehdä.
Kuuluuko toimenkuvaan siis myös mukavien jutteleminen?
Voisin kyllä tehdä taloustöitä (okei, en ole mikään huippukokki tai -leipuri), mutta mukavien juttelu kuulostaa kammottavalta. Ja sitä varmaan pystyt tekemään muidenkin kuin avustajasi kanssa, kun tännekin kirjoittelet.
"Avustajan on hyvä olla luotettava, positiivinen, avulias, ahkera ja ihmisläheinen henkilö" (lainaus työpaikkailmoituksesta).
En kyllä ole ollenkaan positiivinen tai ihmisläheinen... Kelpaako avustajaksi konemainen tyyppi, joka ei halua jutella mitään, mutta tekee kyllä taloustyöt ym. mitä pyydetään, osaamisensa rajoissa?
Toisesta ilmoituksesta:
"Edellytämme:
- Hyviä sosiaalisia taitoja
- Positiivista asennetta
Edellytämme lisäksi työnhakijalta pitkäaikaista sitoutumista tehtävään"
Miten etenkin tuota viimeistä voi vaatia? Kyllähän työntekijä saa vaihtaa työnantajaa milloin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ryöstät ja pahoinpitelet sen asiakkaan, niin saat ilmaisen ylläpidon loppuelämäkses ja satavarmasti ilman työvelvotteita. Sohvalla saat olla ~16 tuntia joka päivä.
Sulla ei tunnu olevan mitään käsitystä suomalaisista rangaistuksista. Ryöstö ja pahoinpitely.. korkeintaan 3 kk ehdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maize kirjoitti:
Mä jouduin myös tekemään avustajan hommia. Ei luontunut yhtään, olin tuolloin n 55.
Avustettavan autoa piti ajaa ja sillä kauppaan ostamaan viikon tarvikkeet avustettavalle ja miehelleen. N 6 isoa kassia/kerta.
Mä en ollut ymmärtänyt ollenkaan, että avustettavalla oli myös aviomies, jolle maksettiin myös sitä omaispäivärahaa tmv.
Avustettava poti harvinaista sairautta, istui pyörätuolissa.
Mua kiukutti, kun tajusin että olin tälle pariskunnalle piika. Ruokaa tein kuin hullu ja leivoin. Siivosin.
Kaikkea. Kahdelle. Pyysivät kylään jonkun yhdistyksen porukoita. Minä väänsin ja käänsin ja tarjoilin. Hullu olin.
Mutta mun lapset asui vielä kotona.
Loppumetreillä avustettava hermostui jostain niin pahasti, että pelkästään veetuili mulle. Mikään ei ollut hyvä. Mä en tätä itse aiheuttanut.
Olin ollut leikkausjonossa jo pitkään ja aloin vauhdittaa sitä. Siitä alkoi saikku n 5 kk, jonka jälkeen irtisanouduin. Avustettava lähetti kyllä tekstarianteeksipyynnön, mutta en vastannut mitään.
Pari vuotta sitten Karman laki alkoi toimia hänen kohdallaan. Mies sai sydärin ja kuoli. En tiedä missä hoivakodissa avustettava asuu.Tämä hyvä esimerkki miten ne kuvittelevat avustajan olevan joku perheen piika. Kestitsevän vieraat ja olevan palvelija 24/7 ilman mitään omaa aikaa ja elämää. Tiukasti ilmoittaa rajat haastattelussa, sekä työajoista pidetään kiinni minuutilleen.
Niin no avustajan tehtävä on tehdä ne asiat, jotka avustettava muuten tekisi, mutta ei vammansa tai sairautensa takia pysty. Kai avustettava tuossa tapauksessa sitten terveenä olisi vääntänyt ne tarjoilut.
Ja tietysti työaikoja noudatetaan.
Kunnon siivousta imurointi + lattioiden peseminen avustajan ei tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Luultacasti sinulla ei ole kovin paljoa koulutusta jos tarjotaan avustajan töitä. Hae vaikka insinööri-, sähköasentajasi tai sairaanhoitaja kouluun niin saat oikeita töitä. Tai vaikka juristitiksi tai lekuriksi. Koulutus on avian aika moneen asiaan.
Ehkä moneen, mutta ei kaikkeen. Tarpeeksi kun on ikää, ei koulutus työmarkkinoilla paljon auta, paitsi ehkä jos on hoitoalalla.
Ja sitten kouluttutuminen kanssa maksaa, tai oikeammin koulutuksen aikana elossa pysyminen. Mistä ne rahat, jos on opintotukikuukautensa jo käyttänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hae työpaikkaa ja kirjoita siihen että sinulla on taipumusta s3ksuaaliseen hyväksikäyttöön heikossa asemassa olevia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maize kirjoitti:
Mä jouduin myös tekemään avustajan hommia. Ei luontunut yhtään, olin tuolloin n 55.
Avustettavan autoa piti ajaa ja sillä kauppaan ostamaan viikon tarvikkeet avustettavalle ja miehelleen. N 6 isoa kassia/kerta.
Mä en ollut ymmärtänyt ollenkaan, että avustettavalla oli myös aviomies, jolle maksettiin myös sitä omaispäivärahaa tmv.
Avustettava poti harvinaista sairautta, istui pyörätuolissa.
Mua kiukutti, kun tajusin että olin tälle pariskunnalle piika. Ruokaa tein kuin hullu ja leivoin. Siivosin.
Kaikkea. Kahdelle. Pyysivät kylään jonkun yhdistyksen porukoita. Minä väänsin ja käänsin ja tarjoilin. Hullu olin.
Mutta mun lapset asui vielä kotona.
Loppumetreillä avustettava hermostui jostain niin pahasti, että pelkästään veetuili mulle. Mikään ei ollut hyvä. Mä en tätä itse aiheuttanut.
Olin ollut leikkausjonossa jo pitkään ja aloin vauhdittaa sitä. Siitä alkoi saikku n 5 kk, jonka jälkeen irtisanouduin. Avustettava lähetti kyllä tekstarianteeksipyynnön, mutta en vastannut mitään.
Pari vuotta sitten Karman laki alkoi toimia hänen kohdallaan. Mies sai sydärin ja kuoli. En tiedä missä hoivakodissa avustettava asuu.Tämä hyvä esimerkki miten ne kuvittelevat avustajan olevan joku perheen piika. Kestitsevän vieraat ja olevan palvelija 24/7 ilman mitään omaa aikaa ja elämää. Tiukasti ilmoittaa rajat haastattelussa, sekä työajoista pidetään kiinni minuutilleen.
Niin no avustajan tehtävä on tehdä ne asiat, jotka avustettava muuten tekisi, mutta ei vammansa tai sairautensa takia pysty. Kai avustettava tuossa tapauksessa sitten terveenä olisi vääntänyt ne tarjoilut.
Ja tietysti työaikoja noudatetaan.
Mä olin aikoinaan avustaja mm. henkilölle, jolla oli vilkas sosiaalinen elämä. Työpäivästä saattoi kulua tunti-kaksi-kolmekin siihen kun avustajat leipoivat tarjottavia vieraille, kattoivat pitopöytää ja sitten siivosivat jäljet. Mietin silloin ja mietin yhä, että johan nyt on hel vet tiläinen, että tällaiseen tuhlataan rahaa.
Juujuujuu, vammainen tekisi itse, jos ei olisi vammainen. Mutta silti menee överiksi. Ihan kuten täällä mainittu 11h työvuoro. Meillä on vanhukset jonkun parinkymmenen minuutin kotihoidon käyntien varassa/päivä, omaishoidontukea ei ole varaa myöntää kaikille tarvitsijoille, mt-palvelut sakkaa niin aikuisten kuin lastenkin osalta, ja samaan aikaan vammaiselle maksetaan seuraneiti/palvelija kotiin parhaimmillaan koko hereilläoloajaksi, ja päälle vielä se avustaja avustettavan kanssa 3vko.n lomalle thaikkuihin "koska kyllä se vammainen siellä vammattomanakin matkustaisi".
Apua pitää toki antaa, mutta tosiaan, överiksi menee nykysysteemi. Jos vammainen haluaa kotonaan kahvitella kaverinsa kanssa, kauppatilaukseen voi naputtaa sen kääretortun, jonka avustaja voi sitten nostaa sinne jääkaappiin kun tilaus tulee kaupan toimittamana vammaiselle kotiin. Ja vammaisen kaveri voi sitten ottaa sitä torttua ja keittää kaffet, kun tulee kyläilemään.
Ei todellakaan pitäisi olla niinkuin nykyisin; avustaja ajaa vammaisen luo, käy kaapit läpi mitä tarvitaan ja kysyy mitä vammainen tahtoisi tarjota tulevalle vieraalleen. Kääretorttu maistuisi. No avustaja ajaa autolla (pahimmillaan omallaan) kauppaan, ostaa halutut leivontatarpeet, ajaa avustettavan luo, leipoo kääretortun, laittaa sen tarjolle, keittää kahvit, menee silittämään avustettavan henkilön perheenjäsenten alusvaatteita siksi aikaa kun vammainen kahvittelee vieraan kanssa. Kaikki tämä "koska avustajan tehtävä on tehdä ne tehtävät jotka vammainen itse tekisi, mutta ei sairautensa tai vammansa takia pysty".
Pitää olla kyllä todella pahasti siinä oman sairautensa/vammansa kuplassa, että edes kehtaa ottaa niin paljon apua vastaan, mitä moni vammainen kehtaa. Joo, on kiva kun verhot vaihtuu kausittain, parvekkeella kukkii kukkaloisto, joka päivä on tuoretta pullaa, joka päivä imuroidaan ja pestään lattiat, tarvittaessa kahdestikin (jos lapset tuo hiekkaa sisälle), kaikkien perheenjäsenten vaatteet on silitetty ja koirakin pääsee tunnin lenkille 2xpvä, uunituore ruoka on aina valmiina työstä palaavalle puolisolle. Siitä vaan, tee nuo jos siihen pystyt. Mutta näiden ei kyllä pitäisi olla sellaisia asioita, joihin yhteiskunnan on maksettava henkilökohtainen avustaja niitä tekemään "koska kyllä vammainen itse ne tekisi jos pystyisi..."
Henkilökohtaisen avustajan työ on tärkeää ja antoisaa työtä, kunhan avustettavalla on oikea avuntarve, ja työtehtävät järkeviä ja kohtuullisia. Nää "kotipiika"-paikat saa sitten hyvin vältettyä, kun antaa ylläolevan kaltaisen asenteen näkyä haastattelussa ;) Jos haastattelussa työtehtäviä kuvataan tuolla fraasilla "no kaikkee mitä mä itsekin tekisin jos pystyisin" ja lisätään vielä "hei oothan oma-aloitteinen ja reipas työntekijä?"- tällaiset paikat pitää kiertää kaukaa. Mutta jos haastettelussa yksilöidään tulevat työtehtävät tarkkaan, silloin yleensä avustettava on ihan järkityyppi ja työlle kannattaa antaa mahdollisuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon siivousta imurointi + lattioiden peseminen avustajan ei tarvitse tehdä.[/quote]
Oletko koskaan toiminut henkilökohtaisena avustajana? Mihin perustuu tuo "ei tarvitse tehdä" -ajatus?
Vammainen tekee avustajan kanssa työsopimuksen jossa asioista sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maize kirjoitti:
Mä jouduin myös tekemään avustajan hommia. Ei luontunut yhtään, olin tuolloin n 55.
Avustettavan autoa piti ajaa ja sillä kauppaan ostamaan viikon tarvikkeet avustettavalle ja miehelleen. N 6 isoa kassia/kerta.
Mä en ollut ymmärtänyt ollenkaan, että avustettavalla oli myös aviomies, jolle maksettiin myös sitä omaispäivärahaa tmv.
Avustettava poti harvinaista sairautta, istui pyörätuolissa.
Mua kiukutti, kun tajusin että olin tälle pariskunnalle piika. Ruokaa tein kuin hullu ja leivoin. Siivosin.
Kaikkea. Kahdelle. Pyysivät kylään jonkun yhdistyksen porukoita. Minä väänsin ja käänsin ja tarjoilin. Hullu olin.
Mutta mun lapset asui vielä kotona.
Loppumetreillä avustettava hermostui jostain niin pahasti, että pelkästään veetuili mulle. Mikään ei ollut hyvä. Mä en tätä itse aiheuttanut.
Olin ollut leikkausjonossa jo pitkään ja aloin vauhdittaa sitä. Siitä alkoi saikku n 5 kk, jonka jälkeen irtisanouduin. Avustettava lähetti kyllä tekstarianteeksipyynnön, mutta en vastannut mitään.
Pari vuotta sitten Karman laki alkoi toimia hänen kohdallaan. Mies sai sydärin ja kuoli. En tiedä missä hoivakodissa avustettava asuu.Tämä hyvä esimerkki miten ne kuvittelevat avustajan olevan joku perheen piika. Kestitsevän vieraat ja olevan palvelija 24/7 ilman mitään omaa aikaa ja elämää. Tiukasti ilmoittaa rajat haastattelussa, sekä työajoista pidetään kiinni minuutilleen.
Niin no avustajan tehtävä on tehdä ne asiat, jotka avustettava muuten tekisi, mutta ei vammansa tai sairautensa takia pysty. Kai avustettava tuossa tapauksessa sitten terveenä olisi vääntänyt ne tarjoilut.
Ja tietysti työaikoja noudatetaan.
Maize lisää: eipä noudatettu tarkkaan työaikoja. Joskus sain työt tehtyä nopeasti. Hänelle oli annettu 18h mua varten. Kävin ma-ke-pe. Kysyin olisiko jotain tehtävää. Miehen paitojen silitystä. Inhosin sitä, mutta tein. Toinen vaihtoehto höpöttää hänen ja miehensä kanssa jotain pskaa. Mua ei kiinnostanut höpistä ja olla utelun kohteena. Nämä asuivat metsän keskellä, mulle tuli tietty omalla autolla kilsoja 18km/päivä.
Rouva halusi mennä vadelmia poimimaan talon nurkalle kivikasaan pyörätuolilla. Yritin estellä mutta mies lupasi tukea. Hirvitti.
Sitten kun kävi ilmi, että mustikoita oli metsä pullollaan (poimin itselleni viikonloppuna), nämä kärttivät mua menemään metsään poimimaan heillekin. Kolme kertaa. En mennyt.
Tein aina perjantaisin siivouksen ja vähintään kahdet ruuat heille viikonlopuksi. Rouva oli keliaakikko ja minä torvi opettelin sitten leipomaan gluteiinittomia leipomuksia. En muuten, mutta sillä sai venytettyä tunteja.
Oli piinaavaa, kun rouva katseli Wimbledonin tenniskilpailuja mun vieressä kun tein ruokaa. Siis olkkari ja keittiö samassa tilassa. Wum-wum-wum. Rouva oli nuorena harrastanut lajia. En voinut sanoa että töllö kiinni nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nekö ei tarkista rikosrekisteriä? Kannattaa kysyä asiasta haastattelussa.
Jokohan sopiva "työntekijä" on löytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maize kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maize kirjoitti:
Mä jouduin myös tekemään avustajan hommia. Ei luontunut yhtään, olin tuolloin n 55.
Avustettavan autoa piti ajaa ja sillä kauppaan ostamaan viikon tarvikkeet avustettavalle ja miehelleen. N 6 isoa kassia/kerta.
Mä en ollut ymmärtänyt ollenkaan, että avustettavalla oli myös aviomies, jolle maksettiin myös sitä omaispäivärahaa tmv.
Avustettava poti harvinaista sairautta, istui pyörätuolissa.
Mua kiukutti, kun tajusin että olin tälle pariskunnalle piika. Ruokaa tein kuin hullu ja leivoin. Siivosin.
Kaikkea. Kahdelle. Pyysivät kylään jonkun yhdistyksen porukoita. Minä väänsin ja käänsin ja tarjoilin. Hullu olin.
Mutta mun lapset asui vielä kotona.
Loppumetreillä avustettava hermostui jostain niin pahasti, että pelkästään veetuili mulle. Mikään ei ollut hyvä. Mä en tätä itse aiheuttanut.
Olin ollut leikkausjonossa jo pitkään ja aloin vauhdittaa sitä. Siitä alkoi saikku n 5 kk, jonka jälkeen irtisanouduin. Avustettava lähetti kyllä tekstarianteeksipyynnön, mutta en vastannut mitään.
Pari vuotta sitten Karman laki alkoi toimia hänen kohdallaan. Mies sai sydärin ja kuoli. En tiedä missä hoivakodissa avustettava asuu.Tämä hyvä esimerkki miten ne kuvittelevat avustajan olevan joku perheen piika. Kestitsevän vieraat ja olevan palvelija 24/7 ilman mitään omaa aikaa ja elämää. Tiukasti ilmoittaa rajat haastattelussa, sekä työajoista pidetään kiinni minuutilleen.
Niin no avustajan tehtävä on tehdä ne asiat, jotka avustettava muuten tekisi, mutta ei vammansa tai sairautensa takia pysty. Kai avustettava tuossa tapauksessa sitten terveenä olisi vääntänyt ne tarjoilut.
Ja tietysti työaikoja noudatetaan.
Maize lisää: eipä noudatettu tarkkaan työaikoja. Joskus sain työt tehtyä nopeasti. Hänelle oli annettu 18h mua varten. Kävin ma-ke-pe. Kysyin olisiko jotain tehtävää. Miehen paitojen silitystä. Inhosin sitä, mutta tein. Toinen vaihtoehto höpöttää hänen ja miehensä kanssa jotain pskaa. Mua ei kiinnostanut höpistä ja olla utelun kohteena. Nämä asuivat metsän keskellä, mulle tuli tietty omalla autolla kilsoja 18km/päivä.
Rouva halusi mennä vadelmia poimimaan talon nurkalle kivikasaan pyörätuolilla. Yritin estellä mutta mies lupasi tukea. Hirvitti.
Sitten kun kävi ilmi, että mustikoita oli metsä pullollaan (poimin itselleni viikonloppuna), nämä kärttivät mua menemään metsään poimimaan heillekin. Kolme kertaa. En mennyt.
Tein aina perjantaisin siivouksen ja vähintään kahdet ruuat heille viikonlopuksi. Rouva oli keliaakikko ja minä torvi opettelin sitten leipomaan gluteiinittomia leipomuksia. En muuten, mutta sillä sai venytettyä tunteja.
Oli piinaavaa, kun rouva katseli Wimbledonin tenniskilpailuja mun vieressä kun tein ruokaa. Siis olkkari ja keittiö samassa tilassa. Wum-wum-wum. Rouva oli nuorena harrastanut lajia. En voinut sanoa että töllö kiinni nyt.
Maize lisää vielä: kotona kuuli ihan tarpeeksi meteliä, johon pystyi sentään vaikuttamaan. Hermot olivat kireällä.
Mulla oli 20-vuotinen toimistotyötausta ja olin ylioppilas, lisäksi Markkinointi-instituutin 2-vuotinen sihteerikoulutus takana. Toi tausta ei stemmannut näihin tehtäviin. Avustajaksi pääsee kuka vain. Minäkin - turhautumaan.
Näin kerran, kun henkilökohtainen avustaja auttoi neliraajahalvaantunutta pyörätuolissa istujaa tupakoimaan. Avustaja laittoi asiakkaalle tupakan suuhun, asiakas imaisi siitä, puhalsi savut ulos ja repeat.
Vierailija kirjoitti:
Jokohan sopiva "työntekijä" on löytynyt?
Herranjestas! Hirveätä riistoa!
Eikö periaatteessa kaikki työttömät voisi laittaa karenssiin jos eivät hae henk. Koht. Avustajiksi, koska työhön ei yleensä edellytetä koulutusta tai aikaisempaa työkokemusta?
Veikkaan että ap on trolli.
Tämän keskustelun lukeminen selittää paljon! Kerron työnantajan (olen hr:ssä) kokemuksen kummallisista hakijoista, ehkä tässä on myös vinkkiä jollekin:
- hakemuksen lähettänyt soitti perään ja voivotteli, miten vaikean matkan päässä työpaikka sijaitsee (pks, pääsee julkisilla hänenkin osoitteestaan reilusti alle tunnissa) ja kun ei ole autoa, että maksaisimmeko jänelle taksin kun hän tulee haastatteluun
- hakemuksen lähettänyt (noin 25 v mieshenkilö, eikä hakemuksesta kåynyt ilmi, että olisi esim jotenkin vammainen tai avustettava) soitti ja kysyi aivan pokkana voiko hänen äitinsä tulla mukaan
- haastattelussa eräs kyseli todella tarkasti, kuuluuko työterveyshoitajalla käyminen työaikaan ja saako sinne kävellä jos kuuluu, vaikka kävelyyn kuluisi 45 min suuntaansa. Oli korostetun kiinnostunut tauoista (lounas, kahvi) ja siitä miten kahvitauon minuutit lasketaan. Ja kyseessä siis ihan siisti toimistotyö tavallisin toimistotunnein ja tauoin.
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran, kun henkilökohtainen avustaja auttoi neliraajahalvaantunutta pyörätuolissa istujaa tupakoimaan. Avustaja laittoi asiakkaalle tupakan suuhun, asiakas imaisi siitä, puhalsi savut ulos ja repeat.
Mulla oli kerran joku selkävammainen nainen, jonka mies hoiti häntä, mutta avustajaa tarvittiin siksi aikaa, että.mies pääsi kauppaan ja mä imuroin siellä. Rouva tupakoi. En joutunut käymään häneen käsiksi, mutta vanha ja väsynyt mies nosti vaimonsa tuoliin, hän tai minä kärrättiin rapusta ulos ja rouva röökille. Toistui muutaman kerran päivässä tietääkseni. Öisin rouva oli hihhuloinut, tippui sängystä ja sitten taas ambulanssia nostamaan rouvaa ylös (mies ei jaksanut lattialta). Rouva veteli särkylääkkeitä, Buranaa lähinnä niin että hampaissa rouskui. Oli melkoisen sekaisin ja joskus todella ilkeä minulle, siis fittuili, en tiedä miksi. Olin kertonut jotain itsestäni ja sai häneltä nimityksen "satutäti". Olipa kivaa.
Millainen avustettava sinulle tulisi? Minun työni on käydä avustettavan kanssa lenkillä, elokuvissa, uimassa, leipoa ym. ja en vaihtaisi tätä työtä mihinkään.