Lue keskustelun säännöt.
Mies ei hyväksy matkustamista
16.06.2022 |
20 v yhteiseloa ja olen viime aikoina havahtunut siihen, että mies rajoittaa elämääni ja tavallaan estää tekemästä sellaisia asioita, joita haluaisin tehdä.
Ei suoranaisesti ns. kiellä, mutta omalla käytöksellään saa jotenkin aikaan sellaisen olon, että esim. matkoille ei viitsi edes lähteä. Keskustelu ei auta, tuntuu olevan täysin kyvytön näkemään tilannetta. Näkee vain oman kantansa.
Esim. otsikossa mainittu matkustaminen. Miehen mielestä turhaa eikä siihen ole rahaa. Kuitenkin käyttää saman ja enemmänkin rahaa omiin juttuihinsa. Jos ehdotan matkaa, ilmoittaa että hän ei ainakaan lähde eikä myöskään aio hoitaa lemmikkejämme. Ns. talonvahtia en taas pysty järjestämään, kun mies on kuitenkin kotona. Alkaa myös hirmu v..ttuilu rahasta, vaikka hän on todellakin paljon tuhlailevampi ja itse asiassa minulla kyllä olisi rahaa matkustaa.
Ja tämä sama toistuu joka asiassa, jossa ei miehen mielestä ole järkeä. Vain ne asiat, joista hän on kiinnostunut, ovat merkityksellisiä ja niihin voi käyttää rahaa.
Pihalle koko ukko vai olisiko muita vinkkejä?
Kommentit (62)
Mummon sanoissa asuu viisaus. Tähän sopii vanha sanonta: Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Ei tämä jupakka yksin ap:n syytä voi olla. Se, joka meistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei halua, että sinä olet onnellinen. Itse en jaksaisi tuollaisen ihmisen seuraa.
Tässä on yhden ihmisen mielipide esitetty vain. Ihmettelen, miksi naisille kalliin aterian facebookissa esittely on tärkeämpi kuin asuntolainan maksaminen? Rahan käyttö on monella karannut käsistä, ja nyt uhriudutaan. Palkkani menee asuntolainaa ja lasten päiväkotiin/harrastuksiin ja perheen ruokaan, toinen haluaa käyttää omiin kalliisiin menoihin ja uhriutuu palstoilla pahasta miehestä. MeToo taas vaihteeksi.
Meillähän tämä rahatilannekin on niin epäreilu, että minä maksan vähintään 80% kaikista pakollisista menoista ja mies humputtelee "omat" rahansa omiin juttuihinsa. Ja minulla siis olisi silti mahdollisuus maksaa kyseinen matka. Tästäkös mies vasta ottikin pultit ja raivosi, että v*ttuako hänen tarvitsee mitään laskuja maksaa, jos minulla on varaa pistää rahaa jemmaan. Hän kun kuulemma elää kädestä suuhun. No, mitä nyt työntää vähintään 1000€ joka kuukausi, vuodesta toiseen, pelkästään alkoholiin, tupakkaan ja omiin harrasteautoihinsa. Maksan myös lasten harrastukset 100%, päiväkoti-ikäisiä ei enää ole. Eikä minulla mitään kalliita menoja/harrastuksia. "Etelän lomalla" olen viimeksi ollut 8 vuotta sitten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en matkusta enää, koen että ympäristö on tärkeämpää kuin minun yksittäiset itsekkäät haluni ihmisenä.
Olen eronnut parisuhteesta jossa kerroin alkuun selkeästi että minua ei saa kaukomatkoille kaveriksi, sillä en aio enää astua lentokoneeseen tämän elämän aikana. Tämä oli miehelle ok. Sitten perin vuoden päästä tämä olisikin halunnut lähteä kaukomatkalle kanssani, ei ollut ajatellut että olin tosissani. No, valitettavasti olin.
Jos olisikin edes joku ideologia taustalla, niin voisi vielä jotenkin ymmärtää. Mutta tässä on kyllä ihan puhtaasti itsekkyys, ei halua tai osaa ajatella yhtään, että joku toinen voi haluta erilaisia asioita kuin itse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos vietkin lemmikit hoitolaan ja lähdet reissuun? Nakkeleeko mies vieläkin niskojaan vai jää monttu auki katsomaan kun nostat matkalaukut autoon ja todella lähdetkin matkalle?
Koita nyt ensiksi vaikka laivaristeilyä. Lähdet vaikka päiväksi Tukholmaan, käyt kahviloissa ja syöt ravintolassa. Vähän shoppailua. Pari vuorokautta poissa kotoa, ehdit miettimään asioita ja näet miehen reaktion.
Kyllä nakkelee niskojaan, raivoaa ja pitää monta viikkoa mykkäkoulua. Odottaa ilmeisesti jotakin hyvittelyä korvaamaan julmaa kohtaloaan, yleensä on pian esim. vailla jotakin kallista jota toivoisi minun ostavan hänelle ja johon itsellään ei ole "varaa" (kun on on jo tuhlannut oman tilinsä). Pommittaa myös matkan aikana viesteillä sekä minua että isompia lapsia, yleensä aina jotakin sattuu viikon aikana, loukkaa jalkansa tai kaatuu tai on jotain outoja oireita tai joku eläimistä käy kimppuun (minun kimppuun ei koskaan yksikään yritäkään) jne. Takaisin tullessa on myrskynmerkkinä ja pilaa ilon kaikilta, luetteloi mitä kaikkea on "joutunut" tekemään kun on jätetty kotiin "orjaksi" (itse kyllä koen, että kotona olisi paljon helpompaa kuin lasten kanssa reissussa, lisäksi hänellä on aina ollut mahdollisuus tulla mukaan mutta kun ei halua). Ja piikittelee ainakin seuraavan vuoden ajan tai pitempäänkin joka käänteessä turhasta rahanmenosta. Esim. kun tulee joku yllättävämpi rahanmeno, niin alkaa hirmu vaahtoaminen, että piti ne rahat sitten siihen reissuun käyttää jne., eikö turhempaa keksinyt, olisit vaikka pyyhkinyt perseesi niillä. Tuollaisia muutaman päivän reissuja olen siis lasten kanssa tehnyt, mutta koko viikoksi en mihinkään pitkälle (lentomatkan päähän) uskalla lähteä eläinten takia ellei niille ole turvallista hoitajaa.
Ap
Nyt ap otat hatkat tosta liitosta ja jätät sen keskenkasvuisen jolpin märssyämään ihan itsekseen. Ihan vaan jo lasten takia, kenenkään ei tarvi tollaista marttyyripa**aa katsella ja kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen pienimunainen mies AP:lla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Kylläpä tuli itselleni nyt paljon miettimisen aihetta. Jotenkin tosiaan silmät nyt avautuneet tähän tilanteeseen, joka on kehittynyt pikkuhiljaa.
Tämä asenne tosiaan toistuu monessa asiassa, ruoassa, kotitöissä, työn ja kustannusten jaossa jne. Kaikki pitäisi aina mennä ns miehen mielen mukaan tai alkaa sellainen lapsellinen kiukuttelu, jota en jotenkin kestä yhtään. Varmasti siis itsessänikin vikaa siinä mielessä, että annan liian helposti periksi välttääkseni tuon.
Osa lemmikeistä on sellaisia, että ei voi viedä hoitolaan enkä voi myöskään antaa vieraan hoidettavaksi. Yhteisiä ovat, jotenkin kummasti näissä tilanteissa ne muuttuu vain minun lemmikeiksi. Uskon, että voisi todella jättää ne hoitamatta. Enkä voi pyytää tänne ketään hoitamaan, kun tuo hapannaama pyörii nurkissa. Asumme syrjässä, ei ole kenenkään kohtuullista käydä monta kertaa päivässä erikseen.
Ap
Pikkuinen ristiriita tässä. Osa eläimistä on sellaisia, ettei voi viedä hoitolaan tai antaa vieraan hoidettavaksi. Kuitenkin haluat miehesi mukaan matkalle??? Kukas niitä sitten hoitaa? Luulen että tärkeintä on että pääset itse reissuun ja sinua ketuttaa, kun haluat miehen sitouttaa matkan ajaksi kotiin ja hän pullikoi vastaan. Pakkoko niitä elukoita on hankkia hirmuinen määrä? Papukaijatko ne hyökkäilee päälle? Olisi kiva kuulla koko lajitelma eläimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä yhtään ymmärrä, mikä ap:ta pitää vielä tuossa parisuhteessa. Jos hän maksaakin 80% menoosta, niin silloin ei voi olla edes kyse siitä, että tarvitsisi miestä rahallisesti.
Ap, sinun ei ole pakko ottaa avioeroa, jos se tuntuu liian radikaalilta. Ota ensin asunusero ja tunnustele, miltä elämä tuntuu ilman ylimääräistä kiukuttelevaa ja ryyppäävää mieslasta. Tee päätös avioerosta sen jälkkeen, kun olet nähnyt, mitä erillään asuminen on.
Itse tekisin niin, että suunnittelisin muuttopäivän vaikkapa 1.8. mutta en kertoisi vielä miehelle. Siiten tekisin kivan kesämatkan lasten kanssa ja alkaisin vasta matkan jälkeen pakata muuttoa varten.
Anteeksi nyt mutta miksi mies edes saa päättää tämmöisiä asioita sinun elämästäsi? Jos mies ei halua matkustaa niin lähde itse matkalle. Lemmikkisi saat varmasti järjestettyä hoitoon itsekin, matkarahasi on varmasti sinun tienaamiasi - mitä sanomista miehellä siihen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltä, mitä tehdään lemmikeille, kun eroatte.
Miksi ihmeessä olet tuossa suhteessa?
Käytännössähän sinä elätät tuota loista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäydy Sika! Miehesi Ansaitsee Paremman.
Jestas sentään, millainen mies. Itse olen reissanut lasten kanssa moneen maahan ja tosi hauskoja reissuja ne ovatkin olleet. Mies ei ole koskaan sanonut mitään poikkipuolista vaan on suhtautunut positiivisesti ja on jaksanut kuunnella meidän matkajuttuja. Ap:n mies pilaa toisten matkat mennen tullen ja vielä reissun aikanakin. Tuollainen ei ole normaalia käytöstä ja ihmettelen, miten pitkään ap on tuota jaksanut. Ihan oikeasti, pärjäätte paremmin ilman tuota räyhääjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on täysin epäolennaista voisiko lemmikit viedä hoitolaan päästäkseen itse reissuun. Ongelman pointti on puoliso, joka jättäisi lemmikit hoitamatta vaikka olisi kotona. Miettikää vähän millainen luonne on ihmisellä, joka tekisi niin.
Ukko ei siis halua edes lastensa saavan iloa matkustelusta. Kuulostaa upealta isältä sen lisäksi, että puolisona ei ajattele vaimonsa onnellisuutta pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Kylläpä tuli itselleni nyt paljon miettimisen aihetta. Jotenkin tosiaan silmät nyt avautuneet tähän tilanteeseen, joka on kehittynyt pikkuhiljaa.
Tämä asenne tosiaan toistuu monessa asiassa, ruoassa, kotitöissä, työn ja kustannusten jaossa jne. Kaikki pitäisi aina mennä ns miehen mielen mukaan tai alkaa sellainen lapsellinen kiukuttelu, jota en jotenkin kestä yhtään. Varmasti siis itsessänikin vikaa siinä mielessä, että annan liian helposti periksi välttääkseni tuon.
Osa lemmikeistä on sellaisia, että ei voi viedä hoitolaan enkä voi myöskään antaa vieraan hoidettavaksi. Yhteisiä ovat, jotenkin kummasti näissä tilanteissa ne muuttuu vain minun lemmikeiksi. Uskon, että voisi todella jättää ne hoitamatta. Enkä voi pyytää tänne ketään hoitamaan, kun tuo hapannaama pyörii nurkissa. Asumme syrjässä, ei ole kenenkään kohtuullista käydä monta kertaa päivässä erikseen.
Ap
Pikkuinen ristiriita tässä. Osa eläimistä on sellaisia, ettei voi viedä hoitolaan tai antaa vieraan hoidettavaksi. Kuitenkin haluat miehesi mukaan matkalle??? Kukas niitä sitten hoitaa? Luulen että tärkeintä on että pääset itse reissuun ja sinua ketuttaa, kun haluat miehen sitouttaa matkan ajaksi kotiin ja hän pullikoi vastaan. Pakkoko niitä elukoita on hankkia hirmuinen määrä? Papukaijatko ne hyökkäilee päälle? Olisi kiva kuulla koko lajitelma eläimistä.
Tuohon oli vastaus jo alussa eli naispuolinen ystäväni tulisi hoitamaan, mutta eihän hän tänne halua eikä voi majoittua, kun mies on paikalla. Ja asumme sen verran syrjässä, että ei täällä kukaan ala rampata monta kertaa päivässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään ymmärrä, mikä ap:ta pitää vielä tuossa parisuhteessa. Jos hän maksaakin 80% menoosta, niin silloin ei voi olla edes kyse siitä, että tarvitsisi miestä rahallisesti.
Ap, sinun ei ole pakko ottaa avioeroa, jos se tuntuu liian radikaalilta. Ota ensin asunusero ja tunnustele, miltä elämä tuntuu ilman ylimääräistä kiukuttelevaa ja ryyppäävää mieslasta. Tee päätös avioerosta sen jälkkeen, kun olet nähnyt, mitä erillään asuminen on.
Itse tekisin niin, että suunnittelisin muuttopäivän vaikkapa 1.8. mutta en kertoisi vielä miehelle. Siiten tekisin kivan kesämatkan lasten kanssa ja alkaisin vasta matkan jälkeen pakata muuttoa varten.
Ja poiskaan en voi muuttaa, kun asumme minun talossani. Eikä myöskään mies suostu muuttamaan, tätäkin olen ehdottanut joskus, kun hän itse messusi ettei tällaisessa paskassa ole kuulemma mitään järkeä, hän ei enää jaksa.
Oikeastaan tilanne on mennyt siihen, että minä en varsinaisesti tarvitsisi koko miestä mihinkään.
Ap
Ymmärrän eläinrakkaana ihmisenä, että seuraava ehdotus on hankala mutta.... voisitko luopua niistä lemmikeistä, joita ei voi jättää hoitoon? Se helpottaisi lomalle lähtemistä. Jos teillä on jo "liikaa" huolehdittavia, voisi olla ratkaisu etsiä niille uudet, rakastavat kodit. Vai toimittavatko eläimet sinulle henkisen suojamuurin virkaa, joka estää sinua toimimasta ja lähtemästä lomalle ja/tai eroamasta? Me ihmiset ollaan hyviä keksimään kaikenlaisia syitä, jos emme itse ole vielä kypsyneet tekemään (pelottavia) ratkaisuja, jotka viime kädessä olisivat kuitenkin tarpeen.
Miettijä kirjoitti:
Ymmärrän eläinrakkaana ihmisenä, että seuraava ehdotus on hankala mutta.... voisitko luopua niistä lemmikeistä, joita ei voi jättää hoitoon? Se helpottaisi lomalle lähtemistä. Jos teillä on jo "liikaa" huolehdittavia, voisi olla ratkaisu etsiä niille uudet, rakastavat kodit. Vai toimittavatko eläimet sinulle henkisen suojamuurin virkaa, joka estää sinua toimimasta ja lähtemästä lomalle ja/tai eroamasta? Me ihmiset ollaan hyviä keksimään kaikenlaisia syitä, jos emme itse ole vielä kypsyneet tekemään (pelottavia) ratkaisuja, jotka viime kädessä olisivat kuitenkin tarpeen.
Tässäkin on hyvä pointti. En kuitenkaan raaski luopua eläimistä. Niihin kiintyy ja lisäksi olen sitä koulukuntaa, että kun eläin otetaan, siitä huolehditaan loppuun asti. Mutta olen päättänyt, että en enää ota uusia, joten luonnollisen poistuman kautta olen ehkä 10v kuluttua vapaa menemään. Jos olen itse hengissä. Ap
Minäkään en matkusta enää, koen että ympäristö on tärkeämpää kuin minun yksittäiset itsekkäät haluni ihmisenä.
Olen eronnut parisuhteesta jossa kerroin alkuun selkeästi että minua ei saa kaukomatkoille kaveriksi, sillä en aio enää astua lentokoneeseen tämän elämän aikana. Tämä oli miehelle ok. Sitten perin vuoden päästä tämä olisikin halunnut lähteä kaukomatkalle kanssani, ei ollut ajatellut että olin tosissani. No, valitettavasti olin.