Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muistellaan lapsuuden herkkuja joita ei saa enää kaupasta tai joiden maku on pilattu?
Vaahtosammuttimen kokoisena joskus 70-luvun lopussa muistan syöneeni suklaata jota kutsuttiin mansikkapötköksi, tosi hyvää, mutta kadonnut.
Kasarin huolettomina alkuvuosina tuli syötyä kokiksen makuista mehujäätä, kovasti yritän miettiä, että olisikohan sen nimi ollut mäkki tai jotain sinne päin...?
Mansikkaeskimo oli joskus jotain ihan muuta kuin nykypäivänä, reilusti isompi ja paljon enemmän makua.
MItä kadonneita herkkuja sinä muistelet lämmöllä?
Kommentit (1326)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina, kun joku tuote "uudistetaan suomalaiseen makuun sopivaksi", on tuote sen jälkeen ihan p*rseestä. Aina.
Ja lähes aina uudistuksia perustellaan kuluttajilta tulleen palautteen takia.
Joo, niin varmasti. Kuluttajat varmaankin pyytävät huonontamaan makua.
On varmaan kilpailijan masinoima palautevyöry 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m58v kirjoitti:
Itse tykkäsin 70-luvulla Rymd-juomajauheesta, sellaisesta sokerin ja esanssien sekoituksesta. Sitä oli kiva syödä ihan sellaisenaan. Lisäksi oli paljon erilaisia purukumeja, joissa oli keräilykuvasarjoja tai tarroja, esimerkiksi Hupi-purkat tai ilmailu-jenkit tai Jääkiekko-jenkit.
"Janottaa, janottaa kesällä ei ketään saa.
Uusi Rymd ja raikas vesi janon sammuttaa." :)
Vierailija kirjoitti:
Isot Fanny vanukkaat.
Pinkki super jädet on onneksi tulleet takas ja ovat yhtähyviä kuin muistinkin. Toivottavasti pysyvät valikoimassa.
Pellejätskin jonka joku mainitsi, muistinkin juuri!
Nenupelle. Jäätelössä oli punainen purkkapallo nenänä. :)
Olen täällä jo monia herkkuja haikaillut, mukava ketju!
Yksi jota muistan kaiholla on sitruunakeksi, jonka nimeä en saa päähäni; useimmiten näitä keksipaketteja ei niin lapsena pyöritellytkään, kun äiti ne annosteli tarjoiluvadille mökkinaapureiden ym. kyläillessä...muistoja, muistoja :)
Keksi oli mureaa ja kaurakeksimäistä, ja se ihanin juttu: keksin päällä oli sellainen kirkas kiille joka maistui ja tuoksui hurmaavasti sitruunalle!
Keksin pinnassa oli kuvio, jota paremman kuvauksen puutteessa kuvaan "hyrrämäiseksi".
Moni lapsuuden herkku jäisi varmaankin syömättä, mutta näiden uskoisin maistuvan vieläkin, 45v.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus 1980-luvulla oli myynnissä jäätelöä, joka oli muovisessa auton mallisessa purkissa, jota sitten saattoi käyttää hiekkamuottina. Se jäätelö ei niinkään ole jäänyt mieleen, mutta niitä hiekkamuotteja oli minulla useita. Minä keräsin niitä mahdollisimman monta eri väriä ja leikin niillä hiekkalaatikolla.
Oi, olin unohtanut tämän! Tämä oli hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat kuunnelleet huuli pyöreinä ja kadehtien, kun kerron makumuistoista lapsena 30 vuotta sitten. Juurikin nuo hauskat ja erilaiset jäätelöt (tähdet, aarrearkut, autot, pikkujädet yms.), lastenlimsat, vanukkaat, kaakaojauhemaut, lasten jogurtit...ei ole mitään vastaavaa nykypäivänä olemassakaan, maun tai kekseliäisyyden puolesta. :(
Ysärillä olikin nousukausi, ainakin siis sen loppupuolella, jolloin noitakin jätskejä myytiin. Olen niin iloinen, että sain olla lapsi siihen aikaan. Silloin ei kaikessa säästelty, toisin kuin nykyään, kun ollaan ainaisessa lamassa ja kaikessa (tuotteiden maussa, kekseliäisyydessä jne.) yritetään pihistellä.
Voihan vitsi, olen ollut kolmekymppinen ysärillä ja nämä kaikki ihanuudet on mennyt multa ihan ohi! Jos olisin tajunnut, olisin varmaan itsekin halunnut jäätelöä aarrearkusta, mutta tuo oli juuri se vaihe, jolloin makea ei mulle maistunut juuri yhtään. Nyt taas 50+ ostan jopa karkkia joskus.
Ja kaipaan niitä kaikkia, joita muutkin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun ravaan karkkihyllyjä läpi, enkä löydä mitään. Joskus löytää tsinuskia, joka on vielä entistään.
No, suolaisen maistajana on mullakin kuitenkin kaipaus yli kaiken: Kolmio-salami. Hävisi jonkun pienemmän firman hävittyä kokonaan. Eipä sillä, ei ole metwurstikaan mitään enää verrattuna entiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekoja markkinoille ilmestyneitä jugurtteja. Makuina mustikka ja mansikka. Hapan, paljon marjaa sisältänyt ja maltillisesti sokeroitu herkku oli pakattu neliskanttiseen purkkiin.
Nykypäivän Valio-jugurtti on syömäkelvotonta järkyttävän makeutensa vuoksi. En käsitä miten joku ostaa niitä lapselleen välipalaksi.
Ne neliskanttisessa purkissa olleet jugurtit oli nimeltään Herajoen jugurtteja, Valion valmistamia kuitenkin. Niitä on aina silloin tällöin vaadittu takaisin, mutta eipä vain ole tulleet. Niissä oli makua ja raikkautta! Jugurtti oli paksuhkoa ja seassa kunnon mansikkamöllyköitä tai mustikoita. Ne oli happamempia kuin oikeastaan mikään nykyinen jugurtti, vaikka valikoimia on valtavasti.
Ihan ensi alkuun ei ollutkaan muita kuin tätä Herajoen jugurttia ja sitten ilmestyi rinnalle Jacky-jugurtit siinä pikarissa. Jacky oli miedomman makuista, mutta hyvää sekin oli. En tiedä miksi kaikki jugurtit on nykyään niin mietoja maultaan, ehkä ihmiset ei halua muuta.
Venäjältä toin kerran pienen sangollisen sitä, mitä ne sanoivat majoneesiksi ja kun siihen sekoitti omatekoista mansikkahilloa, pääsi maussa aika lähelle Herajokea. En tiedä sitten, oliko se oikeasti majoneesia, mutta siinä oli raikas jugurttimainen maku. Ainakin se majoneesi, mitä meillä syödään, on kauhean rasvaista eikä maistu samalta. Nyt en halua enää itärajan taakse matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen leipomosta juuri suoraan tullut ruisreikäleipä, joka vielä paperista ulos otettuna varisti jauhoja lattialle, oli taivaallista! Se oli kahvinkin kanssa suorastaan parempaa kuin mikään pulla. Voita vaan reilusti päälle ja muuta ei tarvittu. Kuori oli rapea ja sisältä ihanan pehmeä, usein vielä lämminkin. Lapsena sitä käytiin lähikaupasta ostamassa monet kerrat.
Nyt ne on kaikki pakattu muoviin ja niissä on enemmän muita jauhoja kuin ruista ja muutenkin liian teollisesti tehtyjä.
Oululaisen jälkiuunileipäkään ei ole enää niin hyvää kuin ennen. Jotain on tapahtunut. En olisi edes kaivannut sitä, että ne halkaistaan valmiiksi paloiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Limsat oli ennen maukkaampia, koska ne makeutettiin reilusti ja rehellisesti sokerilla.
Nykyään melkein kaikki limpparit makeutetaan jollain hiton aspartaamilla tai stevialla tmv. Sprite ja Coca-colakin on onnistuttu pilaamaan makeutusaineilla.
Yhteen aikaan ei ainakaan saanut minkäänlaista spritea normaalilla sokerilla makeutettuna. Laitoin oikein palautettakin valmistajalle, ja vastattiin, että näin se nyt vaan on, ja toistaiseksi pysyykin. Ilmeisesti ihmiset haluaa näitä keinomakeutuksia sitten. En ole sen jälkeen koskenutkaan spritejuomiin, maistukoon miltä maistuvat. Näistä makeutusaineista jää aina inhottava sivumaku suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Kikle-popcorn makeisia.
Nami, näitä kun vielä saisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frisco limut, Tsemppi jäätelötuutti, Faarao mix karkkipussi, Kuu-luu mehujää ja muut joke jäätelö "sarjaan" kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen leipomosta juuri suoraan tullut ruisreikäleipä, joka vielä paperista ulos otettuna varisti jauhoja lattialle, oli taivaallista! Se oli kahvinkin kanssa suorastaan parempaa kuin mikään pulla. Voita vaan reilusti päälle ja muuta ei tarvittu. Kuori oli rapea ja sisältä ihanan pehmeä, usein vielä lämminkin. Lapsena sitä käytiin lähikaupasta ostamassa monet kerrat.
Nyt ne on kaikki pakattu muoviin ja niissä on enemmän muita jauhoja kuin ruista ja muutenkin liian teollisesti tehtyjä.
Oululaisen jälkiuunileipäkään ei ole enää niin hyvää kuin ennen. Jotain on tapahtunut. En olisi edes kaivannut sitä, että ne halkaistaan valmiiksi paloiksi.
Jälkiuunileivässä on joskus ollut suolaa 1,6 %, nykyään enää 1,1 %. Se on tapahtunut.
Ennen oli aidot ainesosat ja enemmän makua. Nykyään kaikki on feikkiä ja maku poissa. Esim. huoneenlämmössä säilyvät unelmatortut tai bebe-leivokset eivät voi olla hyvänmakuisia, sillä niissä tulisi olla runsaasti aitoa voita- joka taas ei säily huoneenlämmössä. Samoin ihmiset on peloteltu kerman suhteen, vaan kuka kertoisi näille palmurasvan vaarallisuudesta?
Lapsena ja nuorena syötiin merkkareita, joihin meinasi tukehtua- mutta ne olivat täynnä makua ja sitä irtosi vielä vartin makustelun jälkeenkin. Ja kyllä, minäkin poltin kieleni ekstrakirpeisiin Aakkosiin, nahka kuoriutui pois useamman kerran- mutta sitä pussillista ei syötykään koskaan yksin, vaan aina kaveriporukalla, joten syöty määrä jäi pieneksi (näitä oli joskus ysärin lopulla muuten).
Vierailija kirjoitti:
Limsat oli ennen maukkaampia, koska ne makeutettiin reilusti ja rehellisesti sokerilla.
Nykyään melkein kaikki limpparit makeutetaan jollain hiton aspartaamilla tai stevialla tmv. Sprite ja Coca-colakin on onnistuttu pilaamaan makeutusaineilla.
Yhteen aikaan ei ainakaan saanut minkäänlaista spritea normaalilla sokerilla makeutettuna. Laitoin oikein palautettakin valmistajalle, ja vastattiin, että näin se nyt vaan on, ja toistaiseksi pysyykin. Ilmeisesti ihmiset haluaa näitä keinomakeutuksia sitten. En ole sen jälkeen koskenutkaan spritejuomiin, maistukoon miltä maistuvat. Näistä makeutusaineista jää aina inhottava sivumaku suuhun.
2000-luvun alussa Suomesta alkoi saamaan Snapple-juomia. Niissä oli makeutuksena pelkkää sokeria. Maku oli herkullinen, ja mansikka-kiivimehu maistui sen ajan teinin suuhun mielettömältä luksusherkulta. Ostinpa huvikseni samaa mehua jonkin aikaa sitten, mutta se maistui jotenkin valjulta. Syykin selvisi kun luin tuoteselostetta: osa sokerista oli korvattu makeutusaineilla.
Eivätkö firmat itse tajua, miten järjetöntä tämä kaikki on? Jos tuotetta x on ostettu sen maun takia , sitä ei taatusti kukaan osta jos/kun maku huononee! Sama tuon Royalin kanssa; muuttivat paitsi maun, mutta myös sen pienen luksusfiiliksen, mikä kiiltelevästä ja napakasta pakkauksesta tuli. Nyt se on kuin joululahjapaperiin käärittyä baltialaista bulkkisuklaata, jolla ei ole mitään yhteyttä makumuistoihin edes ulkokuorensa puolesta. Ihmiset eivät osta, joten pian sen varmaan voikin lakkauttaa. :/
Olen vähävaraisesta perheestä, jossa herkkuja ja karkkia sai harvoin. Ei ollut varaa. Muistan aina ne lauantait, kun pääsin isän kanssa aamulla torille. Tiesin, että saan aina sillä reisulla tietystä paikasta ostetun kuuman lihapiirakan. Syötiin kahdestaan lihapiirakat puiston penkillä isäni kanssa ja se maistui taivaalliselta. En ole saanut sitä makua enää suuhuni sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dumpper nikkeli, se oli sellainen iso soikea pipari jossa oli pinkki kuorrutus.
Mun maanrakennusalalla oleva siippa tukehtuisi kahviinsa, jos tämän lukisi. Nuo herkut ovat pumpernikkeleitä.
Muistohan se tässä tärkein on. Nimestä viis. Pääasia, että tiedetään mistä muistosta on kyse. Minullekin tuttu herkku. Se pupernikkeli tarkoitan. Dumpperilla tuli ajeltua soramontulla kesätöissä.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsit varmasti, mitä tarkoitin. Kaikki raaka-aineet, joita on mahdollista saada Suomesta, myös olisivat sieltä, kuten ennen wanhaan.