HUHTIKSET VIIKKO 42

Lähdemme pian miehen kanssa hakemaan lapsia mummolasta. He olivat siis eilen yökylässä, ja saimme ukon kanssa viettää iltaa/yötä/aamua kahden. Ja kyllä teki kutaa! Kävimme eilen moikkaamassa kaverimme tuoretta esikoista (6 viikkoinen miehen alku), kävimme syömässä sushia ja tulimme kotiin pelailemaan lautapeliä ja nautiskelemaan hyvää viiniä. Aamulla nukuimme pitkään ja mieheni teki hyvää munakasta. Nyt on rentoutunut olo, ja parisuhde on saannut tarvitsemansa piristysruiskeen. Toimii!



Lapset olivat myös nauttineet ja kuulemma myös nukkuneet pitkään. Pihla onkin viimeiset 4 aamua herännyt jo kuudelta ja ollut sitten armottoman väsynyt. Tiistaina lähdemme sitten neidin kanssa sinne Husukeen ja jospa nyt saisimme sen ajan putkitukseen.



Mukavaa sunnuntaita ihan kaikille!



Lyle

Heipä hei.

Kävin sitten Elmon kanssa eilen lääkärissä, kun pe-la välisenä yönä huusi mulle selkä kaarella parin tunnin ajan. Pamol-f lääke ei edes auttanut ja lopuksi 2 aikaan yöllä löysin jonkin veikan vanhan pronaxen purkin ja sitten Pharmakasta kotitohtoroin Elmolle sopivan annostuksen.....ja vihdoin auttoi. ja tadaa korvatulehdushan se siell...taas :-( Viime kuuri loppui viikko sitten.

Nyt on sitten ollut 5 korvatulehdusta vuoden sisällä ja lääkäri käskikin keskustelemaan oman lääkärin kanssa mahdollisesta putkituksesta. No katsellaan.....

Mutta kyllä mä silloin perjantai yönä ajattelin, että onko mun lapsen vallannut jokin demoni, niin hurjaa katseltavaa sen huutaminen oli. Mä yritin silitellä Elmoa ja sanoin :" rauhoituhan nyt" , niin jätkä otti tutin pois suusta ja karjui mulle pää punaisena, silleen tosi vihaisesti. Ihan kun se olis yrittänyt sanoa, että :" tunge äiti se rauhoittuminen pyllyys, sillä mulla räjähtää korvassa" . No nyt on onneks lääkekuuri päällä ja omat kipulääkkeet, joten elämä on kivuttomampaa ;-)

Nyt päivällisen laittoon

Vaakamom, pikaiset paranemiset Elmolle. Meillähän siis sama vaiva menossa, kolmas tulehdus ja lääkekuuri peräjälkeen. Pihlalla on tämä viimeinen kuuri veinyt pahimman kivun pois, mutta korvien räpläily on jatkunut, enkä usko, että tulehdus on vieläkään selätetty.



Elmon huuto kuulosta niin tutulta. Ja kun itsellä oli vuosi sitten korvatulehdus, niin ymmärrän hyvin, miksi lapsi huutaa..



Mutta siis, paranemisia.

Toivottavasti Katsura on jo päässyt matkaan! Synnytyskertomus pitää sitten laittaa meillekin. Tsemppiä tsemppiä ja kaikenlaisia tarpeellisia säteitä ~~~



Ja kun nyt innostuin lähettelemään, niin parannussäteitä ~~~ ja kivunpoistotähtiä ****** kaikille korvakipuisille. Mulla oli pienenä tosi paljon korvatulehduksia. Niitä siihen aikaan puhkottiin jne. Musta tuntuu, että mulla saattaa olla sen takia kuulon alenemaa. Viimeisin korvatulehdus mulla oli joskus lukiossa tai opiskeluaikana, en muista aivan tarkkaan. Lääkäri oli aivan innoissaan, ja kyseli että miltä se oikein tuntuu, kun lapset ei osaa sanoa. Enpä kyllä minäkään osannut sen kummemmin, kuin että SATTUU! Se oli vähän pettyneen oloinen, toivoi varmaan että olisin jotenkin osannut eritellä kivun. Sama kun joku kysyy, että miltä supistuskipu tuntuu - öö, no kipeeltä!



Helka oli eilen aivan ihana! Minä olin tosi väsynyt ja mua paleli kauheesti, makasin toppavaatteet (!) päällä sohvalla viltin alla ja inisin. Helka tuli ensin nykimään mua varpaasta, sitten kun näytin naamani viltin alta, niin se silitti minua poskesta ja halaili monta kertaa :) Että kyllä se varmaan minustakin tykkää, eikä vaan isästään ;) Tuosta hymiöstä tulikin mieleen, että Helka osaa iskeä silmää eli rypistellä molempia silmiä ja väännellä samalla naamaansa omituisen näköisesti...



Palelemisesta ja väsymyksestä tuleekin hyvä aasinsilta navantakaisiin. Mulla on ollut peloistani huolimatta paaaaljon helpompi tämä alkuraskaus kuin Helkaa odottaessa. Ei ole ollut ollenkaan sellaista halolla päähän väsymystä, mitä eniten pelkäsin. Muutenkin on paljon lievemmät kaikki oireet, mandariinejakaan en ole syönyt vasta kuin ehkä pari kiloa :D Vähän tietty arveluttaa, että onkohan siellä kaikki sitten ihan ok, kun ei ole niin paljon oireita, mutta voihan se olla, ettei hormonivaihtelut vaikuta niin paljon, ehkä olen valmiiksi sekaisin. En kyllä ole miettinyt tällä kertaa asiaa ollenkaan niin paljon kuin Helkaa odottaessa, toisaalta nyt tähän suhtautuu paljon enemmän totena... Helkan ekassa ultrassa tuli isona yllätyksenä, ettei se ollutkaan mikään eloton möntti, vaan ihan minikokoinen ihmisenalku. Mulla on ultra parin viikon päästä, sittenpä sen näkee. Sori meni vähän odotuspuolen jutuiksi, mutta odottelen rauhassa ultraa ennen kuin aion sinne liittyä - että tulee vähän enemmän selvyyttä la:nkin.



Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille, alan tuijottamaan hiljaista todistajaa.