Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaaminen ja työpaikalta ulos savustaminen. Kuinka päästä yli katkeruudesta ja häpeästä?
15.06.2022 |
Se alkoi vaivihkaa. Henkinen väkivalta. Sättiminen. Huutaminen. Vähitellen minut eristettiin koko työyhteisöstä. Kokouksiin ei kutsuttu. En saanut kutsuja myöskään vapaa-ajan tilaisuuksiin. Taukohuoneessa minulle ei juteltu. Työpaikalla sain kuulla perättömiä väitteitä itsestäni. Lopulta minua ei enää tervehtinyt kuin pieni osa työyhteisöstä. Osaamistani kyseenalaistettiin ja lopulta tulin savustetuksi ulos työpaikalta. Työsuhdetta ei jatkettu esimieheni mukaan puutteellisen osaamiseni vuoksi. Olo on katkera ja nöyryytetty. En tiedä kuinka voin päästä tästä koskaan yli.
Kommentit (73)
Minulle on käynyt samansuuntaisesti. Pystyin ennen lähtöäni aiheuttamaan kiusaamisen mahdollistaneelle esimiehelle tosi paljon harmia. Ei se silti oikein lohduttanut. Ei sekään, että minulla menee nykyään paremmin kuin siellä ollessani.
Kaikesta huolimatta kaipaan juuri sitä työpaikkaa. Siellä oli myös todella kivoja ihmisiä ja pääsin tekemään siellä asioita, mitä en ole sen jälkeen päässyt tekemään. Olisin tosi mielelläni jatkanut siellä töissä, ellei siellä olisi ollut sellaista kuin siellä oli.
Lähtöni jälkeen firmassa pidettiin yt:t. Kiusaajat saivat jäädä ja jatkavat kiusaamista. Siihen otetaan aina vuorollaan joku uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kolmas työntekijä kertoi havainneensa työpaikkakiusaamista, joka viides kokee tai epäilee tulleensa kiusatuksi. Joka kolmas työntekijä on huomannut työpaikkakiusaamista työpaikallaan viimeisen vuoden aikana, kertoo kyselytutkimus. Joka viides puolestaan kokee tai epäilee joutuneensa itse työpaikallaan kiusatuksi. (Yle, 2019)
23: Yleistä on... Liian yleistä...
Oikeuteen noita juttuja pitäisi viedä kylmästi nykyistä enemmän. Harvempi kiusaaja haluaa merkintöjä rikosrekisteritietoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on kiusattu 3 paikassa ja savustettu ulos. Henkinen helpotus alkaa kun pääsee pois. Mieluummin perseauki ja vapaa kuin rahaa ja se että itket paria päivää lomalla enne työn alkua. Ihan oikeasti. Vapaus on asia mitä ei saa rahalla ja aina löytyy kummiski joskus se työ jossa sulla on siedettävät työkaverit ja jotka sietää just sua ja siellä on ihan kivaa.
No on varmaan peiliin katsomisen paikka jos joka paikasta savustetaan ulos.
Muistelisin lukeneeni, että yleensä kiusataan sellaista henkilöä, joka vaikuttaa aralta tai ei osaa pitää puoliaan. Onko kukaan nähnyt kiusattavan itsevarmaa tai ylimielisen röyhkeän luonteista henkilöä?
No samat ihmisethän siellä työpaikalla on kuin peruskoulussa. Ei ne mihinkään muutu. Uupumustilastot kertoo omaa kieltään työpaikkojen meiningistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sääli, että tuommoinen kiusaajaporukka saa jatkaa toimiansa, ainakin toistaiseksi ja uhri joutuu työttömäksi. Sehän pitäisi olla toisinpäin niin oikeus toteutuisi. Tämä voi olla järjestelmällistä ajojahtiakin ihmistä kohtaan, johon on sekaantunut koko kansan kollektiivinen osa. Tai sitten jonkun narsistin tai psykopaatin junailema juttu.
Puutteellinen osaaminen ei oikeuta tuota muuta käytöstä. Jos se on syy on vika esimiehissä jotka eivät osanneet hoitaa tilannetta muuten.
Olen ollut yli 20 vuotta työelämässä ja oikeastaan yhtään selkeää työpaikkakiusaamistapausta en ole nähnyt. Joka työpaikassa on ollut vähemmän suosittuja henkilöitä, mutta he ovat tehneet sen ihan itse.
En toki ole työskennellyt sellaisessa organisaatiossa, jossa olisi silmiinpistävä naisenemmistö. Tällaiset paikat kuuluvat olevan kiusaamisen tyyssijoja. Ei kyllä mikään ihme. Kun tätäkin palstaa lukee, niin akoista sen voi kyllä hyvin uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella yleistä. Minuakin on kiusattu hyvin rankasti ja kerran jouduin lähtemäänkin pois koeajalla siksi. Ihan tutkittu juttu, että Suomessa työpaikkakiusaamista on kaikista eniten maailmassa. Kertoo jotain ihmisten pahoinvoinnista ja ongelmista?
Kiusaaminen ei ole koskaan uhrin syy. Saa olla erilainen kunhan tekee työnsä hyvin. Kiusaaminen on väkivaltaa johon johtajan on puututtava!
Meillä ei ole kiusaamista,mutta huonoa johtamista kyllä. Se tuntuu välillä kiusaamiselta .Sellaista lähinnä että johtajat juttelee keskenään ja sitten vaan tuuppaa tehtävät eteenpäin ja kappas dl on huomenna.Tai otetaan jotain uuttaa käyttöön niin demot ja koulutus on johdolle jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on kiusattu 3 paikassa ja savustettu ulos. Henkinen helpotus alkaa kun pääsee pois. Mieluummin perseauki ja vapaa kuin rahaa ja se että itket paria päivää lomalla enne työn alkua. Ihan oikeasti. Vapaus on asia mitä ei saa rahalla ja aina löytyy kummiski joskus se työ jossa sulla on siedettävät työkaverit ja jotka sietää just sua ja siellä on ihan kivaa.
No on varmaan peiliin katsomisen paikka jos joka paikasta savustetaan ulos.
Olen samaa mieltä, vaikka näinhän ei oikeasti saisi sanoa.
Totuus on kuitenkin se, että suurin osa ihmisistä luovii työelämässä (ja henk.koht. elämässäkin) ilman isompia riitoja ja välirikkoja. Ihmis- ja työsuhteita alkaa ja loppuu ilman ylimääräistä draamaa. Toki hekin kokevat vastoinkäymisiä. He kuitenkin ottavat myös vastuuta elämästään ja interaktioistaan, eivätkä syytä muita mahdollisista ongelmistaan. Ristiriidat selvitetään, eikä välejä tarvitse katkoa.
Sitten ovat ne ihmiset, jotka kokevat tulleensa kiusatuksi ihan jatkuvasti ja joka paikassa. Miksi? Ei ole kovin todennäköistä, että he vain sattuvat kohtaamaan kiusaajia aina uudelleen ja uudelleen ja he vain aina tulevat kaltoinkohdelluiksi ilman, että heillä itselläänkin on osuutta tapahtumiin.
Ap:n tapauksesta en tiedä mitään, joten kommenttini ei ole niinkään hänelle. Kommentoin vain sellaisia tilanteita, joissa ihminen joutuu samoihin ongelmiin eri ihmisten ja yhteisöjen kohdalla aina uudestaan, eikä ymmärrä olevansa itse haasteista vastuussa.
Elämä yleensä tuo eteemme saman läksyn uudelleen ja uudelleen, niin kauan, että opimme toimimaan toisin. Tehdä samaa uudelleen ja uudelleen, mutta odottaa eri lopputulosta, no, tiedämme minkälaista käytöstä se osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on jo parempi. Tuo "kuinka päästä yli" -on kumminkin niin tyypillinen, että se pistää silmään. Samoin tuo viimeinen lause. Ei oo kumminkaan vielä haukat iskenyt. Hyvin ja nopeasti vetää kommentteja.
Näin hätäisten ja väärien kaukojohtopäätösten erikoisasiantuntijana musta tuntuisi että asperger-tyyppinen persoonallisuus voisi hyvinkin selittää paremmin kuin työyhteisön poikkeavuudella. Neurotyypillisten laumaihmisten rajoitettu kyky empatiaan ajaa heidät toimimaan ilkeästi poikkeavia ryhmän jäseniä kohtaan ja poistamaan heidät ryhmästä
Ihmiset kokee kiusallisen helposti kiusaamiseksi sellaisetkin asiat jotka ei sitä ole. Esimerkki: viime vuonna yksi alaiseni tuli keskustelemaan kanssani, koska olin tarjonnut auki tullutta vaativampaa tehtävää toiselle ja hän koki että on tullut syrjäytetyksi. Kerroin, että olin arvioinut kolmea henkilöä tähän tehtävään, että hän oli ollut yksi heistä, ja että valitsin sen joka vastasi parhaiten kriteereitä. Hän halusi kuulla tarkemmin, jolloin kävin hänen kanssaan läpi sekä kriteerit että sen miten näin hänet niiden valossa. Osa asioista oli positiiviisia, yksi iso miinus. Hän totesi että ok ja lähti pois, ajattelin että homma selvä. Parin päivän päästä oma pomoni tuli kyselemään mistä on kyse, koska tiimiläiseni oli käynyt sanomassa että häntä kiusataan ja että minä olen pahin kiusaaja. Asia on nyt selvitetty (luulisin). Mutta hirveästi kului aikaa ihan turhaan, ja välillä kävi mielessä että onko tiimiläisen tarkoitus jotenkin kiusata minua. Tällä hetkellä tiimiläinen tekee työnsä hyvin, mutta kyllä minulla on iso kynnys suositella häntä mihinkään (vaativampaan) tehtävään jossa tarvittaisiin esim. hyviä vuorovaikutustaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on kiusattu 3 paikassa ja savustettu ulos. Henkinen helpotus alkaa kun pääsee pois. Mieluummin perseauki ja vapaa kuin rahaa ja se että itket paria päivää lomalla enne työn alkua. Ihan oikeasti. Vapaus on asia mitä ei saa rahalla ja aina löytyy kummiski joskus se työ jossa sulla on siedettävät työkaverit ja jotka sietää just sua ja siellä on ihan kivaa.
No on varmaan peiliin katsomisen paikka jos joka paikasta savustetaan ulos.
Olen samaa mieltä, vaikka näinhän ei oikeasti saisi sanoa.
Totuus on kuitenkin se, että suurin osa ihmisistä luovii työelämässä (ja henk.koht. elämässäkin) ilman isompia riitoja ja välirikkoja. Ihmis- ja työsuhteita alkaa ja loppuu ilman ylimääräistä draamaa. Toki hekin kokevat vastoinkäymisiä. He kuitenkin ottavat myös vastuuta elämästään ja interaktioistaan, eivätkä syytä muita mahdollisista ongelmistaan. Ristiriidat selvitetään, eikä välejä tarvitse katkoa.
Sitten ovat ne ihmiset, jotka kokevat tulleensa kiusatuksi ihan jatkuvasti ja joka paikassa. Miksi? Ei ole kovin todennäköistä, että he vain sattuvat kohtaamaan kiusaajia aina uudelleen ja uudelleen ja he vain aina tulevat kaltoinkohdelluiksi ilman, että heillä itselläänkin on osuutta tapahtumiin.
Ap:n tapauksesta en tiedä mitään, joten kommenttini ei ole niinkään hänelle. Kommentoin vain sellaisia tilanteita, joissa ihminen joutuu samoihin ongelmiin eri ihmisten ja yhteisöjen kohdalla aina uudestaan, eikä ymmärrä olevansa itse haasteista vastuussa.
Elämä yleensä tuo eteemme saman läksyn uudelleen ja uudelleen, niin kauan, että opimme toimimaan toisin. Tehdä samaa uudelleen ja uudelleen, mutta odottaa eri lopputulosta, no, tiedämme minkälaista käytöstä se osoittaa.
Asioilla on monta puolta ja yleensä riitaan tarvitaan kaksi. On täysin normaalia, että työyhteisöissä tulee riitoja ja väärinkäsityksiä. Jotkut ihmiset kokevat ne voimakkaammin, jäävät murehtimaan niitä ja tulkitsevat itseään masentaen tilanteita.
Työelämän kilpailu myös lisää stressiä.
Mulla on joka työpaikalla tullut vastaan ikäviä tilanteita, jos olen ollut parisuhteessa on sen tuki ollut suuri voimavara. Tai sattunut olemaan hyvä pomo. Mutta uskon, ettei sellaista työpaikkaa ole missä ei pahoinvointia, epäasiallista kohtelua yms ole. Herkemmät ihmiset kärsii näissä eniten.
Työelämä on. turha ottaa itseensä. Hoitaa omat työnsä ja nauttii palkkaa, lopusta viis.
Työpaikassa pitää olla näkymätön ellei kuulu sisäpiiriin jo valmiiksi. Tsemppiä vaan Suomelle. :D