Mikä saa luulemaan, että joku on ivallinen ja ilkea tai hullu, kun nauraa tai hymyilee?
Kommentit (20)
En ole koskaan kuullut moisesta. Onko ilo, hymyileminen ja nauru meidän kulttuurissa niin harvinaista että sitä ei tunnisteta? Ei todellakaan. Joku väärinkäsitys kyseessä?
No sehän riippuu ihan tilanteesta. Jos naurat toisen vahingolle tai hautajaisissa niin kyllä siitä hullun vaikutelman saa.
Kaveri pyysi lapsensa rippijuhliin mutta
Kyseinen lapsi ei edes tervehdi vaikka tervehtisin vaan mulkoilee tai nauraa ivallisesti.
Menisittekö juhliin ja jos menisitte paljonko antaisitte rahaa lahjaksi
https://www.vauva.fi/keskustelu/4692949/kaveri-pyysi-lapsensa-rippijuhl…
Kimmoke avaukseen tuli tästä ja olen törmännyt asiaan muutamia kertioja ihan irl.
Mulle tulis mieleen ensimmäisenä että lapsi on ujo.
ap.
Suomessa niin moni on vaan edelleenkin kasvatettu sillä tavalla, että täytyy pitää naama peruslukemilla ja muutenkin olla mahdollisimman iloton, hajuton ja mauton. Kännissä toki saa hymyillä, mutta selvinpäin se on hulluuden merkki.
Multa on kysytty useaan otteeseen, miksi virnuilen, koska perusilmeeni on hymyilevä. Kuvittelevat, että ihminen hymyilee vaan v*ttuillakseen. Ulkomaalaiset taas kysyy, olenko todella suomalainen, kun en siltä vaikuta.
Eiköhän joku hapannaama lue tämänkin kommentin mustien lasien läpi. Joo, en luule olevani parempi kuin muut, olen vain oma itseni. Ja kyllä, harkitsen jatkuvasti maasta muuttoa. Toivon kuitenkin edelleen, että Suomessakin aletaan pikkuhiljaa oppia sosiaalisiksi.
No 5 jatkaa: Täällä osataan yleisesti hymyillä vain suulla. Silmillä hymyileminen on harvinaista ja se myös pelottaa niitä, jotka eivät ole tottuneet.
Minä hymyilen, jos vaikka puolituttu tulee vastaan, eikä minulla ole mitään asiaa enkä halua pysähtyä juttelemaan.
Jos kuljet jonkun porukan ohi, jotka remahtavat nauramaan, niin todennäköisesti heti ajattelet, että "nauraakohan ne mulle". Tähän ajatusmalliin olen törmännyt usein.
Vierailija kirjoitti:
No 5 jatkaa: Täällä osataan yleisesti hymyillä vain suulla. Silmillä hymyileminen on harvinaista ja se myös pelottaa niitä, jotka eivät ole tottuneet.
Muistatteko kun silloin yhteen aikaan ihmisillä oli ne sellaiset koronamaskit naamalla eikä muuta näkynyt kuin silmät...
Mietipä ihan itse omilla aivoilla missä tilanteissa hymyily ja naureskelu on epäadekvaattia tai sopimatonta. Vinkki: tilannetaju.
Kaffebulla kirjoitti:
Paranoidissa skitsofreniassa ihminen voi kokea niin.
Ai siis ap:n esittämän linkin henkilö?
Mites se vanha sanonta "ennen räkänokastakin mies tuloo kuin tyhjännaurajasta"?
Vierailija kirjoitti:
Mietipä ihan itse omilla aivoilla missä tilanteissa hymyily ja naureskelu on epäadekvaattia tai sopimatonta. Vinkki: tilannetaju.
Ai tilannetaju on kaikilla sama? Samoin kuin huumorintaju? Miksi toinen loukkaantuu sanoista joista toinen ei piittaa pätkääkään?
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Paranoidissa skitsofreniassa ihminen voi kokea niin.
Ai siis ap:n esittämän linkin henkilö?
Mites se vanha sanonta "ennen räkänokastakin mies tuloo kuin tyhjännaurajasta"?
nuhaisena joskus todennu että pakko tyhjännauraa vähän ettei tulis liian mies!
se "tyhjän"nauraja voi esim. ajatella mielessään jotain naurattavaa ja sinä vain et tiedä ettei ole "tyhjännauraja". useimmiten varmaan näin.
Sen näkee silmistä, kehonkielestä ja keskustelun kontekstista onko hymy aito vai pilkallinen.
Narsistinen virne/hymy on ihan oma käsitteensä. Se huokuu omahyväisyyttä ja halveksuntaa.
Sitten ihan vain sarkastisilla henkilöillä, pätijöillä ja huvikseen kettuilua harrastavilla voi olla todella "ilkeä" mairea hymy, vaikka he eivät olisikaan pahantahtoisia.
Jos joku puhuu yksinään niin ei hän ole puhelias vaan vika on muualla.
Sosiaaliset tilanteet ovat monimutkainen konstruktio.
Monet k-päät luulee ettei niiden iva tule ilmi, mutta yllättävän monet huomaa.
Esim. Mies ja nainen ja yksinäinenmies. Mies katsoo korotetulla virneellä tuntematonta sekunnin ajan ja jatkaa virnuilla poispäin katsoessa omahyväinen oloisesti. Koska näkee että yksinäinen ei saisi koskaan hänen tasoista naista jonka hän pokasi.
Semmoistaa kirjoitti:
Sosiaaliset tilanteet ovat monimutkainen konstruktio.
Monet k-päät luulee ettei niiden iva tule ilmi, mutta yllättävän monet huomaa.
Esim. Mies ja nainen ja yksinäinenmies. Mies katsoo korotetulla virneellä tuntematonta sekunnin ajan ja jatkaa virnuilla poispäin katsoessa omahyväinen oloisesti. Koska näkee että yksinäinen ei saisi koskaan hänen tasoista naista jonka hän pokasi.
Olen kuullut kusipäisistä kusipäisimpien oikein kehuvan ydinosaamistaan, että osaavat v1ttuilla niin ettei toinen muka edes tajua sitä v1ttuiluksi. Tällaista Kuopiossa...
Mä oon kuullut niin usein väitteen, että joku nauraa ivallisesti kun pitäisi esim. tervehtiä että asiassa on kyllä jotain perää. Miten vastapuoli voi käsittää niin väärin? Aspergerithan ei tunnista ilmeitä, mutta tuskin tästä on kyse.