Uusperhe, voiko toimia?

Kyllä voi, mutta se vaatii paljon.

ei katkeria ja kiusaa tekeviä exiä

kummallakin osapuolella järki päässä

osataan kohdella lapsia tasapuolisesti

jos kuvioihin tulee yhteinen lapsi niin puolison (tai omatkaan) lapset EIVÄT ole lastenhoitajia, jos lapsia hankkii niin ne on myös itse hoidettava

Terveisin erittäin huonossa uusperheessä kasvanut

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, mutta se vaatii paljon.

ei katkeria ja kiusaa tekeviä exiä

kummallakin osapuolella järki päässä

osataan kohdella lapsia tasapuolisesti

jos kuvioihin tulee yhteinen lapsi niin puolison (tai omatkaan) lapset EIVÄT ole lastenhoitajia, jos lapsia hankkii niin ne on myös itse hoidettava

Terveisin erittäin huonossa uusperheessä kasvanut

Mä olen ihan ydinperheessä hoitanut nuorempia sisaruksiani...

Usein ei toimi, että kaikki olisivat siinä onnellisia. Joskus toimii.

Kyllä voi toimia. vaatii yleensä sen, että kaikki ovat sujut menneisyyden kanssa

Että voidaan keskustella avoimesti kaikkien huoltajien kesken ja hyväksyä heidät. 

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan, mutta vähän ihmettelen, mikä hinku ihmisillä on muuttaa yhteen, jos ei edes ole aikeissa hankkia yhteistä lasta?

Siis mikä ihmeen aivopieru tämä oli? Miten se yhteen muuttaminen vaatii muka sen, että pitää olla yhteinen lapsi? Todella uskomatonta logiikkaa sulla ja ei voi kuin ihmetellä sun ajatusmaailmaa..

Ei se sitä vaadikaan, mutta toisaalta ei ole pakko muuttaa yhteen jos ei ole aietta hankkia yhteisiä lapsia.

Mikä ihmeen pakko 🤣 Aatteles, joku saa lapsia, eikä sittenkään muuta yhteen. Tai muuttaa yhteen, vaikka ei koskaan aio hankkia lapsia!

Hyvin on toiminut 26v. Minulla 3 valmista lasta, yhteinen syntyi 20v sitten.

Isompien lasten bioisä oli hyvin vähän lasten elämässä rahallisesti tai ajallisesti, nyt isoisänä enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja onko mietitty, miten kulut jaetaan uusperheessä? Että jos vaikka miehellä on neljä lasta ja naisella yksi, niin pitääkö naisen osallistua miehen lasten kustannuksiin?

Jokainen maksaa toki omat lapsensa.

En pidä tätä huonona periaatteena ollenkaan, mutta sitten herää kysymys, onko järkeä muuttaa yhteen ja perustaa uusperhettä, jos kuitenkin kyseisen niin sanotun perheen sisällä on vielä pienempiä kokoonpanoja. Käytännössähän tuo saattaa tarkoittaa sitä, että parempituloisen lapsilla on omat huoneet ja harrastukset, ja pienempituloisen lapsen jakavat yhteisen huoneen eivätkä pääse harrastamaan. Tällainen olisi täysin ok jos asuttaisiin erillään, mutta yhdessä asuessa pitäisi kodin toki tuntua tasa-arvoisesti kaikkien kodilta, eikä niin että perheessä on sisäisiä luokkajakoja. Ketä tuo kuvio edes lopulta palvelisi? Luulisi, että se olisi sille parempituloisellekin huono, kun hän kokisi koko ajan kumppaninsa lapsineen taloudellisena riippakivenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan, mutta vähän ihmettelen, mikä hinku ihmisillä on muuttaa yhteen, jos ei edes ole aikeissa hankkia yhteistä lasta?

Siis mikä ihmeen aivopieru tämä oli? Miten se yhteen muuttaminen vaatii muka sen, että pitää olla yhteinen lapsi? Todella uskomatonta logiikkaa sulla ja ei voi kuin ihmetellä sun ajatusmaailmaa. Herääs nyt kuule todellisuuteen.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta taisi varmaan tarkoittaa, että ei ole mitään erityisen painavaa syytä perustaa uusperhettä, ja lähinnä yhteinen lapsi voisi olla sellainen syy. En itsekään keksi mitään muuta syytä uusperheen perustamiselle - tottahan sellaista kuviota mieluiten välttää, jos mahdollista.

Itse olen eronnut ja minulla on lapsia, enkä missään tapauksessa haluaisi uusperhettä! En varsinkaan sellaista, jossa kumppanillakin olisi lapsia. Yksi uusi suhteeni kaatui juuri tähän: uusi kumppani (itse lapseton) olisi halunnut muuttaa yhteen ja perustaa uusperheen, minä en halunnut.

Ei toimi!

Kannattaa kiertää kaukaa kaikki, joilla ennestään kersoja!

Joissakin tapauksissa toimii ja joissakin ei. Meillä toimii. Kun tapasimme miehen kanssa niin mulla oli 11v. lapsi ja miehellä kolme lasta joista nuorin 16v. Olimme seurustelleet alle vuoden kun muutimme yhteen, mukana mun lapsi ja miehen nuori lapsi. Miehen kaksi vanhempaa lasta muuttaneet jo muutama vuosi sitten omilleen. Olemme olleet nyt yhdessä melkein 10 vuotta, olemme naimisissa, olemme ostaneet omakotitalon ja yhteinen lapsi saa tulla jos on tullakseen. Miehen lapsi on muuttanut omilleen jo muutama vuosi sitten, mutta mun lapsi asuu vielä tässä.

En todellakaan olisi alkanut asumaan vuosikausia erillään. Eikä olisi ollut edes taloudellisesti järkevää asua kahta vuokra-asuntoa. Nyt asumme omakotitalossa omassa rauhassa. Lapsetkin tykkäsivät kun pääsivät rivarista pois.

Ei toimi jos paljon lapsia.

Aina joku kokee ulkopuolisuutta/epäreiluutta/ahdistusta jostakin.

Raha-asiat, kuskaamiset, jne .

Kokeilin ja olin hermoromahduksen partaalla.

Töissäkäyntiä ei meinannut jaksaa kaiken sen ongelmavyyhdin keskellä.

Isoin virhe elämässäni.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.