Koiran menetys

Osanotot. Mekin olimme 14v yhdessä ja tuntuu että itseltä joku ruumiin osa poissa. Eläinlääkäri sanoi jo pari vuotta aiemmin että varautua jo, tein sen päätöksen että heti kun tuntuu ja näyttää että on huono olla niin vein nukutukselle. Ell kiitteli että vein ajoissa, ihmiset pitävät liian pitkään kun eivät osaa luopua ajoissa ja eläin joutuu kärsimään tai ei ole enää hyvä olla. Eläimen omistajana ei saa olla itsekäs vaan eläimen hyvinvointi on kaiken a ja o. Usein kuulen kynsien äänet lattialla ja veden juonnin, ja patjakin heilahtaa jalkopäästä, kyllä se sinunkin vierelläsi kulkee, olen aivan varma.

Suru sydämessä, tassunjälki tatuoituna sydämen päälle kirjoitti:

Osanotot. Mekin olimme 14v yhdessä ja tuntuu että itseltä joku ruumiin osa poissa. Eläinlääkäri sanoi jo pari vuotta aiemmin että varautua jo, tein sen päätöksen että heti kun tuntuu ja näyttää että on huono olla niin vein nukutukselle. Ell kiitteli että vein ajoissa, ihmiset pitävät liian pitkään kun eivät osaa luopua ajoissa ja eläin joutuu kärsimään tai ei ole enää hyvä olla. Eläimen omistajana ei saa olla itsekäs vaan eläimen hyvinvointi on kaiken a ja o. Usein kuulen kynsien äänet lattialla ja veden juonnin, ja patjakin heilahtaa jalkopäästä, kyllä se sinunkin vierelläsi kulkee, olen aivan varma.

Aivan samat fiilikset kuin mitä sinulla on. Tuntuu, että osa sielusta olisi revitty irti. :( 

Onneksi sait pitää koirasi pitkään kanssasi. Itsekin olen koko ajan kuulevinani kynnet lattialla ja kun nousen sohvalta meinaan vaistomaisesti väistää lattialla makaavaa koiraa. 

Osanotot <3 Itselläni on 16-vuotias koira jolla alkaa jo ikä selkeästi painaa. Joka päivä pelkään koirani menettämistä, mutta samalla myös sitä että osaanko päästää ajoissa irti, mitkä oireet menevät suoraan vanhuuden piikkiin ja mistä taas pitäisi huolestua. Jos kroppa pikkuhiljaa vanhuuden myötä rapistuu niin missä vaiheessa elämä ei ole enää elämisen arvoista. Koitan henkisesti varautua siihen että tämä hyvin todennäköisesti on meidän viimeinen kesä yhdessä ja jokainen päivä yhdessä on lahja ja lähtö voi tulla milloin tahansa. Tiedän että sitten kun koirasta aika jättää tulen hajoamaan ihan täysin. Pelkkä ajatuskin sattuu vaikka tuo vielä tuhisee tuossa vieressä. Kyseessä ensimmäinen koirani jonka sain 15-vuotiaana. Muutti myös mukanani heti kun sain asunnon missä sai pitää lemmikkejä ja on aina kulkenut vierelläni, ollaan kasvettu yhdessä ja pidetty toisistamme huolta. Kun sairastuin masennukseen koira oli ainoa asia mikä piti minut hengissä, se pakotti ylös sängystä, piti huolta siitä että muistan syödä ja ulkoilen, antoi paljon rakkautta ja tuli pyytämään leikkimään. Nyt koira on selkeästi "jäänyt eläkkeelle" kaikista aikaisemmista puuhistaan ja talvella tuntui valitsevan mieheni seuraajakseen. Haki miehen luokseni ihan kuin olisi pyytänyt miestä huolehtimaan musta sitten kun koiraa ei enää ole <3

Vierailija kirjoitti:

Osanotot <3 Itselläni on 16-vuotias koira jolla alkaa jo ikä selkeästi painaa. Joka päivä pelkään koirani menettämistä, mutta samalla myös sitä että osaanko päästää ajoissa irti, mitkä oireet menevät suoraan vanhuuden piikkiin ja mistä taas pitäisi huolestua. Jos kroppa pikkuhiljaa vanhuuden myötä rapistuu niin missä vaiheessa elämä ei ole enää elämisen arvoista. Koitan henkisesti varautua siihen että tämä hyvin todennäköisesti on meidän viimeinen kesä yhdessä ja jokainen päivä yhdessä on lahja ja lähtö voi tulla milloin tahansa. Tiedän että sitten kun koirasta aika jättää tulen hajoamaan ihan täysin. Pelkkä ajatuskin sattuu vaikka tuo vielä tuhisee tuossa vieressä. Kyseessä ensimmäinen koirani jonka sain 15-vuotiaana. Muutti myös mukanani heti kun sain asunnon missä sai pitää lemmikkejä ja on aina kulkenut vierelläni, ollaan kasvettu yhdessä ja pidetty toisistamme huolta. Kun sairastuin masennukseen koira oli ainoa asia mikä piti minut hengissä, se pakotti ylös sängystä, piti huolta siitä että muistan syödä ja ulkoilen, antoi paljon rakkautta ja tuli pyytämään leikkimään. Nyt koira on selkeästi "jäänyt eläkkeelle" kaikista aikaisemmista puuhistaan ja talvella tuntui valitsevan mieheni seuraajakseen. Haki miehen luokseni ihan kuin olisi pyytänyt miestä huolehtimaan musta sitten kun koiraa ei enää ole <3

Sun koirasi on jo koiraksi todella vanha, joten älä jää liiaksi samaan ajatuskehään kun minä joskus koiravanhukseni kanssa, että koiran parempana päivänä ajattelet ettei nyt olekaan aika ja huonompana päivänä taas että nyt on tullut aika. Itsensä, ehkä koirankin piinaamista on tehdä sitä hidasta kuolemaa jopa kuukausia. Lupaan että toipuminen alkaa kun toimenpide on ohi ja alkaa ymmärtää että se oli koirallekin helpotus. Iso hali sulle sekä aplle yhteen pahimmista asioista mitä käydä läpi. Itsellänikin otti menetys niin koville etten koskaan palautunut niin ehjäksi että olisin uuden koiran pystynyt ottamaan.

Pahoittelut koirasi menettämisen vuoksi. Koiran lopettaminen on aina kamala päätös tehtäväksi eikä siinä ole hyviä vaihtoehtoja. Voit joko toimia nopeasti ja tuntea syyllisyyttä siitä että koiran loppu tuli ehkä liian nopeasti tai sitten odottaa ja antaa koiran kärsiä kivuistaan. Kuolema on lyhyt tapahtuma ja on parasta että se on armollinen. Sait olla monta hyvää vuotta koirasi kanssa, ja se ettei koiran tarvi kärsiä lopun lähestyessä on kaunis kruunu ja sinetti niille vuosille. Voimia ja jaksamista sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Älkää vastatko tälle tuhannen nikin trollille Hennalle, joka väittää olevansa uskovainen, keski-ikäinen asbergerihminen, mutta on oikeasti mielisairas ja kehitysvammainen hullu, joka esimerkiksi syö kakkaa ja on julkisilla paikoilla alasti

Ai se akkapentu? Minusta tämä ei kuulosta hänen aloitukseltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tunnet tehneesi väärin, kun päästit koiran kärsimyksistä? 

Mulle oli helpotus, kun ei tarvinnut tehdä itse päätöstä vaan koira lopetettiin samantien eläinlääkärissä. Tulin kotiin ja koira makasi pöydän alla ja näin sillä olevan kipuja, joten lähdin samantien eläinlääkäriin. Kuvissa näkyi kasvain ja mahassa oli paljon verta. Sanottiin, että tässä ei ole enää mitään tehtävissä. Mitään oireita ei ollut tuota ennen. 

En tunne tehneeni siinä, että päästin koiran menemään, vaan sen takia koska tuntuu etten ollut viimeistä päivää sen tukena. Valitsin mielummin työt, kuin rakkaan perheenjäsenen. 

Pahoittelut myös sulle menetyksen johdosta. 

Mä olisin kyllä jäänyt töistä pois. Mutta kukin tyylillään. En olisi voinut jättää eläintä yksin kärsimään.

Ei taida lemmikkiin liittyvä syy olla monessakaan työpaikassa syy poissaololle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tunnet tehneesi väärin, kun päästit koiran kärsimyksistä? 

Mulle oli helpotus, kun ei tarvinnut tehdä itse päätöstä vaan koira lopetettiin samantien eläinlääkärissä. Tulin kotiin ja koira makasi pöydän alla ja näin sillä olevan kipuja, joten lähdin samantien eläinlääkäriin. Kuvissa näkyi kasvain ja mahassa oli paljon verta. Sanottiin, että tässä ei ole enää mitään tehtävissä. Mitään oireita ei ollut tuota ennen. 

En tunne tehneeni siinä, että päästin koiran menemään, vaan sen takia koska tuntuu etten ollut viimeistä päivää sen tukena. Valitsin mielummin työt, kuin rakkaan perheenjäsenen. 

Pahoittelut myös sulle menetyksen johdosta. 

Mä olisin kyllä jäänyt töistä pois. Mutta kukin tyylillään. En olisi voinut jättää eläintä yksin kärsimään.

Ei taida lemmikkiin liittyvä syy olla monessakaan työpaikassa syy poissaololle.

Näin muuten on, kertoo paljon meidän työelämästä, eikä niin hyvää. Itselle sattunut onneksi inhimillisiä pomoja ja työkavereita niin lemmikkien lopetuksista ja yllättävistä lääkärikäynneistä on selvitty vuoronvaihdoilla ja palkattomilla, joten kehoitan kaikkia ainakin kysymään joustoa töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tunnet tehneesi väärin, kun päästit koiran kärsimyksistä? 

Mulle oli helpotus, kun ei tarvinnut tehdä itse päätöstä vaan koira lopetettiin samantien eläinlääkärissä. Tulin kotiin ja koira makasi pöydän alla ja näin sillä olevan kipuja, joten lähdin samantien eläinlääkäriin. Kuvissa näkyi kasvain ja mahassa oli paljon verta. Sanottiin, että tässä ei ole enää mitään tehtävissä. Mitään oireita ei ollut tuota ennen. 

En tunne tehneeni siinä, että päästin koiran menemään, vaan sen takia koska tuntuu etten ollut viimeistä päivää sen tukena. Valitsin mielummin työt, kuin rakkaan perheenjäsenen. 

Pahoittelut myös sulle menetyksen johdosta. 

Mä olisin kyllä jäänyt töistä pois. Mutta kukin tyylillään. En olisi voinut jättää eläintä yksin kärsimään.

Ei taida lemmikkiin liittyvä syy olla monessakaan työpaikassa syy poissaololle.

Näin muuten on, kertoo paljon meidän työelämästä, eikä niin hyvää. Itselle sattunut onneksi inhimillisiä pomoja ja työkavereita niin lemmikkien lopetuksista ja yllättävistä lääkärikäynneistä on selvitty vuoronvaihdoilla ja palkattomilla, joten kehoitan kaikkia ainakin kysymään joustoa töistä.

Mun mielestä on kyllä ihan hyvä että johonkin vedetään raja poissaolojen hyväksymisessä. Henkilöllä A ei ole lapsia eikä lemmikkejä, kun taas henkilöllä B on 3 pientä lasta, 2 koiraa ja 2 kissaa. Ei ole reilua että molemmat saavat samaa palkkaa, jos B on vähän väliä pois töistä joko lemmikin tai lapsen takia.

Palkattoman kysyminen toki kannattaa, mutta ei sitäkään aina voi antaa.

Et tehnyt väärin, eikä koira kuolemaansa ymmärtänyt. Itselläni on ainakin helpottanut juuri se ajatus, että se koira itse ei ole tajunnut että kuolee. Se vaan meni nukkumaan.