Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti arvostelee minua jatkuvasti
14.06.2022 |
Mitä tehdä kun äitini arvostelee aivan kaikkea elämässäni? Kaverit, vaatteet, tekemiset, etenkin ulkonäkö ja luonteeni ovat äidille sairaalloisen tärkeitä, se arvostelee jatkuvasti sanoin ja katsein. Mikään ei ole ikinä tarpeeksi hyvää, en ole tarpeeksi nätti enkä suosittu. Tietysti olen aina ollutkin vähän tällainen friikkityttö, mutta ahdistaa kun oma äiti häpeää ja nalkuttaa kaikesta, varmaan siinä toivossa että muuttuisin jotenkin paremmaksi. Aiheesta on tapeltu meillä paljon, ja jos huomautan siitä niin äiti kiistää kaiken ja pyytää vielä anteeksi. Puolen minuutin päästä saan sitten taas kuulla että 'pitääkö se nyt tuommoisissa vaatteissa lähteä, eikö sulla oo mitään nätimpää'. Muutan kotoa syksyllä mutta pelkään tulevani hulluksi ennen sitä. Itsetunto on aina ollut huono ja nyt se on aivan pohjalla, äidin takia. Miten saan sen jättämään mun elämäni rauhaan?
Kommentit (23)
Aikuinen ihminen avaa suunsa ja toimii kuin aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta tarpeeksi kauas. Älä pidä yhteyttä.
hän uskoo vakaasti toimivansa sinun parhaaksi. Oma äitini on samanlainen. Hän on hiukan asperger eikä ihan tajua miksei ihmisen ulkonäköä ole sopivaa kommentoida tai edes sitä, että hänellä ei ole hallussaan lopullista totuutta kuhunkin tilanteeseen, että miten ne pitäisi hoitaa etc.
Ajattele äitiäsi lempeyden kautta: ehkä hän ei vaan tajua, mutta ei tarkoita kommenteillaan mitään pahaa. Voit toki keskustella aiheesta hänen kanssaan, oma äitini opetteli olemaan puuttumatta, mutta kyllä häneltä edelleen lipsahtelee.
Kamalaa että joku arvostelee oman lapsensa ulkonäköä :(
Äitisi luulee ajattelevansa sinun parastasi. Oikeasti kyse on siitä, että hän ei ole katkaissut napanuoraa eikä ymmärrä, ettet ole enää taapero. Hän ei kunnioita rajojasi tai yksilöllisyyttäsi koska sinulla ei häneen suhteutettuna ole niitä. Olet yksi hänen raajoistaan jota täytyy neuvoa käyttäytymään oikein.
Suosittelen selittämään äidille, että et hyväksy vastaavaa käytöstä enää ja sinulla on oikeus valita ketä ihmisiä elämässäsi minkäkin verran tahdot pitää. Minun äitini ei suostunut koskaan ymmärtämään tätä joten emme ole läheisiä. Surullista, mutta minkä sille voi. Jatkuva negatiivinen kritiikki ja arvostelu on myrkyllistä eikä kenenkään tarvitse kuunnella sellaista. Tiedä arvosi ja oikeutesi. T. N35
Terveiset omalle äidilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hän uskoo vakaasti toimivansa sinun parhaaksi. Oma äitini on samanlainen. Hän on hiukan asperger eikä ihan tajua miksei ihmisen ulkonäköä ole sopivaa kommentoida tai edes sitä, että hänellä ei ole hallussaan lopullista totuutta kuhunkin tilanteeseen, että miten ne pitäisi hoitaa etc.
Ajattele äitiäsi lempeyden kautta: ehkä hän ei vaan tajua, mutta ei tarkoita kommenteillaan mitään pahaa. Voit toki keskustella aiheesta hänen kanssaan, oma äitini opetteli olemaan puuttumatta, mutta kyllä häneltä edelleen lipsahtelee.
Olen samaa mieltä: Asperger ei tarkoita pahaa, mutta ikäviä asioita vaan lipsahtelee heiltä, hän ei jotenkin tajua loukkaavansa toista.
Vierailija kirjoitti:
Muuta tarpeeksi kauas. Älä pidä yhteyttä.
Ehkei välien katkaiseminen ole ihan viisasta, mutta kyllä äidin kritiikki takuulla tasaantuu, kun lapsi muuttaa pois ja pitää yhteyttä harvakseltaan.
Silloin yleensä äiti oikein kinuaa yhteydenottoa ikävissään ja kunnioituskin tulee mukaan kuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mussa asuu gootti ja nuorempana se näkyi uloskin päin. Äitini ei hyväksynyt ollenkaan. Onko pakko pukeutua noin rumasti? Miksi pitää herättää tarkoituksellista huomiota? Sitten loppuviimein hän sanoi suoraan, ettei kehtaa kulkea mun kanssa.
Mun mikään valinta ei ole kelvannut hänelle koskaan. Ei opiskelut, ei uravalinnat, ei mies... lapsissakin on vikaa.
Jatkuvaa arvostelua. Hänen kanssaan ei voi keskustella, kun hän ei suostu keskustella. Hän on menettänyt kumppaneita sen takia, kun ei suostu puhumaan.
Olen huomannut tässä vasta viime vuosina, että äiti on kateellinen (mustasukkainenkin). Meillä hänen lapsillaan on aivan toisenlainen maailma elettävänä kuin hänellä oli. Lisäksi mä olen paljon itsenäisempi ja rohkeampi kuin hän. Mulla on suht hyvä itsetunto.
Olen uskaltanut olla oma itseni pienestä pitäen ja olen määrätietoisesti tehnyt tiettyjä valintoja elämässäni, joiden avulla olen päässyt - omasta mielestä pitkälle. Toiset vanhemmat voisivat olla ylpeitä lapsestaan, mutta ei meidän äiti. Se jatkuvasti vertaa asioita yhä, kun hän oli nuori. Ei ollut varaa kouluihin, ei siihen, eikä tähän. Lisäksi sosiaalinen paine on ollut järjettömän kova.
Tuon kun mä tajusin, niin äidin kanssa välit ovat parantuneet. Olen oppinut ottamaan paremmin kritiikin vastaan. Hänelläkin on oikeus mielipiteeseensä vaikkei sitä kukaan edes kysynyt. ;)
Ehkä siinä on myös kyse siitä hänen tavastaan kannustaa, ei vaan osaa muuten.
Kun äitisi väittää, ettei ole arvostellut, ja heti perään arvostelee, toteat heti, että taas arvostelet, vaikka juuri muuta väitit. Pysyt kovana ja vaikka otat sitä matsia hänen kanssaan, pysyypähän ainakin sulla itsearvostus, vaikkei toinen tapojaan parantaisikaan. Tai jos et enää jaksa tapella, anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, toteat kyllästyneenä että joojoo taas tai sitten vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa, kunnes pääset muuttamaan. Muuton jälkeen määrittelet täysin itse, kuinka paljon, jos ollenkaan, olet äitisi kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä hyvä, että äiti puuttuu jos aikoo ottaa naamaan tatskoja tai jotain lävistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hyvä, että äiti puuttuu jos aikoo ottaa naamaan tatskoja tai jotain lävistyksiä.
Ei ole hyvä. 18 vuotias päättää itse ja kestää seuraukset itse. Äiti ei voi elää aikuisen lapsen elämää vaan äidillä on oma elämä mihin keskittyä. Tai sitten hankkii sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksen äänellä: ota etäisyyttä heti kun voit. Älä tee dramaattista välien katkaisua, sillä se vie turhaa energiaa kaikilta. Elä elämääsi, vastaa kun kysytään, mutta älä anna arvoa mielipiteelle, jonka koet loukkaavana. Vähitellen vastapuoli ymmärtää että ei voi vaikuttaa sinuun, ja voit elää onnellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hyvä, että äiti puuttuu jos aikoo ottaa naamaan tatskoja tai jotain lävistyksiä.
Ei ole hyvä. 18 vuotias päättää itse ja kestää seuraukset itse. Äiti ei voi elää aikuisen lapsen elämää vaan äidillä on oma elämä mihin keskittyä. Tai sitten hankkii sellaisen.
On hyvä. Jos lapsi lähtee aivan väärille teille, on vanhemman tehtävä yrittää auttaa. Lapseen voi olla vaikuttanut vaikka mikä tuttava tai media.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hyvä, että äiti puuttuu jos aikoo ottaa naamaan tatskoja tai jotain lävistyksiä.
Ei ole hyvä. 18 vuotias päättää itse ja kestää seuraukset itse. Äiti ei voi elää aikuisen lapsen elämää vaan äidillä on oma elämä mihin keskittyä. Tai sitten hankkii sellaisen.
On hyvä. Jos lapsi lähtee aivan väärille teille, on vanhemman tehtävä yrittää auttaa. Lapseen voi olla vaikuttanut vaikka mikä tuttava tai media.
Jos se ei ole laitonta niin se ei ole väärä tie. Et voi elää toisen puolesta.
Paljon on häiriintyneitä aikuisia (äitejäkin) tai tuo aiemmin mainittu aspergerpiirre, kenties pakkomielle, urastressi tai neuroosi. Jokin vaivaa kuitenkin äitiä. Osalla narsismia. Hyökkäys on jatkuvaa tai usein noissa tapauksissa. Pidä rajat. Älä mene riitaan mukaan jos voit. Pääsetkö muuttamaan kotoa esim. opiskelemaan ja opiskelija-asuntoon, entä sukulainen. Auttaisiko sinua muut sukulaiset, isä, mummo, kummitäti jne. Entä voiko tyyli olla erilainen sen ajan kun asuu kotona.
Äidit haluaa lapsilleen parempaa elämää kuin itselleen ja tietävät kyllä, millaiset ratkaisut ovat oikeita, että elämästä tulisi hyvää, mutta tietysti jokaisen aikuistuvan lapsen pitää tehdä ne omat virheensä ja elää sitten niiden kanssa. Se on vaan äitinä kamalaa vierestä katsoa, kun näkee miten lapsi vähät välittää omasta tulevaisuudesta ja heittää mahdollisuutensa hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidit haluaa lapsilleen parempaa elämää kuin itselleen ja tietävät kyllä, millaiset ratkaisut ovat oikeita, että elämästä tulisi hyvää, mutta tietysti jokaisen aikuistuvan lapsen pitää tehdä ne omat virheensä ja elää sitten niiden kanssa. Se on vaan äitinä kamalaa vierestä katsoa, kun näkee miten lapsi vähät välittää omasta tulevaisuudesta ja heittää mahdollisuutensa hukkaan.
Jätä lapset tekemättä jos ei pää kestä.
Kaikki äidit eivät ole hyviä ja heidät voi hyvin jättää huomioimatta kokonaan ja voit elää omassa rauhassa omaa elämääsi...
sama huomioimatta jättämisen sääntö koskee vielä enemmän yleensä isä hahmoja jotka eivät monesti välitä tuon taivaallista lapsestaan...
Äidilläsi saattaa olla vaikea henkisesti hyväksyä lapsensa itsenäistymistä. Yleensä teini on se hankalampi osapuoli. Selitä hänelle, että sinä aloittelet nyt omaa aikuistumistasi ja sitä jatkat vaikka hänellä olisi vaikeata.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelu ilmoitus. Itsestäsi