Maisterit ja tohtorit, miten esittelette itsenne työn ja yliopiston ulkopuolella?
Esimerkiksi jos soitatte pankkiin tai kampaajalle niin esittelettekö itsenne tyyliin: "Päivää, tässä puhuu maisteri Maija Virtanen" vai käytättekö tutkintonimikkeitä vain työelämässä?
Kommentit (82)
Saksassa noin, Suomessa: "Virtasen Maija tässä, hei!"
Hah, no en todellakaan. Olen kauppatieteiden maisteri, koko urani 25 vuotta palkkaorjana naiselle. En todellakaan pidä minään omaa koulutustani. Olisi pitänyt aiemmin ymmärtää, miten maailma makaa.
No esim. omalla nimelläni? Ei siellä yliopistollakaan ketään kiinnosta, että olet tohtori, koska valtaosa on, ja iso osa vielä dosentteja tai professoreja. No luennon dioihin lähinnä laitan nimeni eteen.
t. FT
Kuten edeltäjäni tuossa kommentoikin, koska en ole saksalainen, enkä asu Saksassa, esittelen itseni ihan nimelläni. Frau Doktor Professor Brinckmann sitten kotimaassaan voi tilata kampaaja-aikansa ihan virarllisin tittelein. Tosin aika paljon tuo on vähentynty saksankielisissäkin kulttuureissa työelämän ulkopuolella.
Mulla on useampi, näitä titteleitä. Mainitsen ne kaikki, yksi toisensa jälkeen....Joskus meinaa joku unohtua.
Kutsun itseäni nimellä perverssi narsistinen maisterimies. Palstaltalta oppineena muistan aluksi mainita aina, että en ole narsisti, vaikka omaan narsistista piirteitä. Sika olen ja sen kerron suoraan.
Ellei tittelini kertominen ole välttämätöntä asianhoitamsien kannalta, niin jätän sen mainitsematta ja esittäydyn vain etu ja sukunimeni mainiten.
Uskovainen mies
No minun mielestäni maisteri on niin tusina tavaraa nykyään ja niin umpityhmiä maistereita olen nähnyt, ettei se titteli ole tae yhtään mistään. Joten omaa tutkintoani nyt ihan ekana halua korostaa. Maisteri tai AMK tai lähäri, ihan sama.
Tohtori voi vähän korottaa kulmakarvoja mutta en sitäkään nyt ekana mainostaisi.
Eiköhän se ole jotain vanhan ajan perinnettä esitellä itsensä maisteriksi tai tohtoriksi. Sanon vain nimen. Jos kysytään koulutusta, sanon olevani maisteri. Harvoin tulee puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa noin, Suomessa: "Virtasen Maija tässä, hei!"
Yksityiskirjeessäkin saksalaisen kirjekaverini nimilapussa Dr. eli kyse lääkäristä, joka on myös toiminut johtotehtävissä ja jolla myös oma lääkäriasema. Itse tosin puhuttelen häntä ilman titteleitä enkä esittele itseäni maisterina.
Olen joka tilanteessa maisteri Virtanen. Myös kotona. Gradu tosin on vieläkin ns. hieman vaiheessa.
Parempi tuokin kuin tämä, mikä joskus kävi:
"Minä olen Liisa Virtanen, Matti Niemisen vaimo. Haluaisin puhua Kalle Kekkoselle."
Kalle oli paikalla, joten rouva Virtanen pääsi hoitamaan asiansa.
Kerron koulutuksen vain jos kysytään. Tai jos kysytään missä olen töissä niin siinä yhteydessä se tulee esille joskus. Normaali esittelytilanteessa se tuskin kiinnostaa ketään...
Olen kahdesti väitellyt tohtori ja sitten vielä yksi maisteri, kaikki luettelen tetsti, siinä on kuulkaas pitsakauppias ihmeissään kun itseni esittelen. Mulla on vielä kaksoisetunimi ja yhdistelmäsukunimi, oma on ruottalainen ja mieheltä saatu puolalainen.
Tutuille terkut.
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuokin kuin tämä, mikä joskus kävi:
"Minä olen Liisa Virtanen, Matti Niemisen vaimo. Haluaisin puhua Kalle Kekkoselle."
Kalle oli paikalla, joten rouva Virtanen pääsi hoitamaan asiansa.
Miksi Liisalla oli eri sukunimi kuin Matilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuokin kuin tämä, mikä joskus kävi:
"Minä olen Liisa Virtanen, Matti Niemisen vaimo. Haluaisin puhua Kalle Kekkoselle."
Kalle oli paikalla, joten rouva Virtanen pääsi hoitamaan asiansa.
Miksi Liisalla oli eri sukunimi kuin Matilla?
Mistäs minä tietäisin? Ei tosiaankaan kuulunut minun toimenkuvaani sellaisen selvittäminen.
Näin hän halusi esittäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuokin kuin tämä, mikä joskus kävi:
"Minä olen Liisa Virtanen, Matti Niemisen vaimo. Haluaisin puhua Kalle Kekkoselle."
Kalle oli paikalla, joten rouva Virtanen pääsi hoitamaan asiansa.
Miksi Liisalla oli eri sukunimi kuin Matilla?
Esimerkiksi siksi, että nykysin Suomessa on tapana, että ellei muuta esitetä/ pyydetä niin jokainen siis myös kumpikin puolisoista pitää oman nimensä. Nimensä saa ja voi vaihtaa ja muuttaa mutta mikään pakko tai velvollisuus se ei ole. Sama koskaa myös tilannetta erotessa, e. jos aiemmin muuttanut mimeään esimerkiksi avioliitton solmiessa, niin ei nimeään tarvitse uudelleen muuttaa/ vaihtaa ellei itse halua, jos myöhemmin eroaa hänestä, jonka nimen on voinut ottaa avioliittoa solmittaessa.
Uskovainen mies
Ei missään nimessä pidä esitellä itseään tohtorina. Joutuu vaan kuuntelemaan ihmisten ruumiillisia vaivoja ja sairauksia känsistä koleraan.
Siinä ei valtiotieden tohtori paljon voi auttaa.
Ihan vain nimellä, ei sillä tittelillä ole merkitystä.