Maisterit ja tohtorit, miten esittelette itsenne työn ja yliopiston ulkopuolella?

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä pidä esitellä itseään tohtorina. Joutuu vaan kuuntelemaan ihmisten ruumiillisia vaivoja ja sairauksia känsistä koleraan.

Siinä ei valtiotieden tohtori paljon voi auttaa.

Onko jossain oikeasti ihmisiä, jotka luulevat, että tohtori = lääkäri? Olen aina luullut, että tämä on jotain kummelihuumoria.

Vierailija kirjoitti:

Käyttävätkö sakemannit oikeasti jotain tutkintonimikkeitä työelämän ulkopuolella? Esimerkiksi vuokrasopimus tai asunnon ostaminen. Onko heillä siellä oikeasti allekirjoituskohdassa myös titteli, esim MSc. tai vastaava?

Ei ole. Ainoastaan Dr. ja Prof. saatetaan käyttää. Suomessa ei aina ymmärretä osoitekentän (Anschrift) ja puhuttelusanojen (Anrede) eroa. Jos on asiakirja niin siinä voi lukea kaikki mahdolliset tohtorista ylöspäin, esim. Uni.-Prof. Dr.-Ing. habil. Max Mustermann, mutta puhuttelumuoto on pelkkä Herr Prof. Mustermann kirjallisesti tai Prof. Mustermann.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi tuokin kuin tämä, mikä joskus kävi:

"Minä olen Liisa Virtanen, Matti Niemisen vaimo. Haluaisin puhua Kalle Kekkoselle."

Kalle oli paikalla, joten rouva Virtanen pääsi hoitamaan asiansa.

Miksi Liisalla oli eri sukunimi kuin Matilla?

Miksi heillä sitten pitäisi olla sama sukunimi?

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan opiskelijat puhuttelee professoreitakin yliopistolla ihan vaan etunimellä. "Vesa hei, kerkeisitkö vilkaista tätä mun gradusuunnitelmaa." Itselleni oli todella epäluontevaa Saksassa, kun olin siellä työharjoittelussa ja tekemisissä yliopiston henkilöstön kanssa. Miten kukaan nyt voi muistaa kenenkin titteleitä ja se tuntui myös niin oudon formaalilta. Selvisin jotenkin. Yhden kerran kämmäsin jonkun tittelin ja tyyppi käänsi mulle heti selkänsä (pyörähti toimistotuolillaan ympäri). Hetken mietin, että mitäs nyt, mutta jatkoin sitten muina naisina selostustani sille takaraivolle ja lopulta tyyppi taas kiinnostui mun asiastani ja jatkoi keskustelua mun kanssani.

Saksassa asuneena sanoisin, etteivät nuo vaadi kyllä mitään erityisvaivaa. Käytettäviä titteleitä kun ei ole kuin kaksi: tohtori ja professori. Enkä ole kyllä ikinä puheessa käyttänyt titteleitä muuta kuin esitellessä kollegoita ensimmäistä kertaa ("tässä on professori X"). Kirjallisesti ensimmäistä kertaa jutellessa Sehr geehrte Frau Dr. XXX, mutta sen jälkeen pelkkä teitittely riittää. Ei eroa mitenkään Englannista, jossa ensimmäinen yhteydenotto myös usein Dear Dr. XXX.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi tuokin kuin tämä, mikä joskus kävi:

"Minä olen Liisa Virtanen, Matti Niemisen vaimo. Haluaisin puhua Kalle Kekkoselle."

Kalle oli paikalla, joten rouva Virtanen pääsi hoitamaan asiansa.

Miksi Liisalla oli eri sukunimi kuin Matilla?

Miksi heillä sitten pitäisi olla sama sukunimi?

Luepa tummennettu kohta uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä pidä esitellä itseään tohtorina. Joutuu vaan kuuntelemaan ihmisten ruumiillisia vaivoja ja sairauksia känsistä koleraan.

Siinä ei valtiotieden tohtori paljon voi auttaa.

Näin filosofian maisterina minua ei aina oteta edes töissä tosissaan.

Olen luonnontieteilijä. Filosofiaa en ole lukenut kuin pakollisen kurssin lukiossa.

Joskus ysärillä tietojenkäsittelyopin pakollisiin kursseihin kuului "teknillisen filosofian perusteet" (tjsp) jonka perusteella opiskelijoista saatiin sitten filosofian maistereita. Kurssin arvostus olo jokseenkin samaa tasoa kuin ruotsin virkamiestenttiin tähtäävillä kursseilla.

Minä arvostan ihmisiä käytöstapojen perusteella, en titteleiden mukaan. Lähipiirissä on pari henkilöä, jotka aina muistavat mainita, että "olen varatuomari". Kummallakaan ei käytöstapoja ole, vaan kyykyttävät mielellään esim. kaupankassoja ja muita mielestään itseään alempana olevia, jos asiat eivät suju heidän haluamallaan tavalla. Kummasti tämä kaksikko unohtaa tyystin mainita sen, että ovat myös pitkäaikaistyöttömiä... Eli ei se titteli mitään ihmisestä kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan opiskelijat puhuttelee professoreitakin yliopistolla ihan vaan etunimellä. "Vesa hei, kerkeisitkö vilkaista tätä mun gradusuunnitelmaa." Itselleni oli todella epäluontevaa Saksassa, kun olin siellä työharjoittelussa ja tekemisissä yliopiston henkilöstön kanssa. Miten kukaan nyt voi muistaa kenenkin titteleitä ja se tuntui myös niin oudon formaalilta. Selvisin jotenkin. Yhden kerran kämmäsin jonkun tittelin ja tyyppi käänsi mulle heti selkänsä (pyörähti toimistotuolillaan ympäri). Hetken mietin, että mitäs nyt, mutta jatkoin sitten muina naisina selostustani sille takaraivolle ja lopulta tyyppi taas kiinnostui mun asiastani ja jatkoi keskustelua mun kanssani.

Saksassa asuneena sanoisin, etteivät nuo vaadi kyllä mitään erityisvaivaa. Käytettäviä titteleitä kun ei ole kuin kaksi: tohtori ja professori. Enkä ole kyllä ikinä puheessa käyttänyt titteleitä muuta kuin esitellessä kollegoita ensimmäistä kertaa ("tässä on professori X"). Kirjallisesti ensimmäistä kertaa jutellessa Sehr geehrte Frau Dr. XXX, mutta sen jälkeen pelkkä teitittely riittää. Ei eroa mitenkään Englannista, jossa ensimmäinen yhteydenotto myös usein Dear Dr. XXX.

Kyllä olen nähnyt myös Dipl.-Ing.:iä viljeltävän..

Maisteri on nykyään kyllä aika tavanomainen koulutustaso. Tuntuu muutenkin, että työn ulkopuolella on enemmän sillä tutkinnolla merkitystä vähemmän opiskelleille/ kouluttamattomille kuin itselle.

Perhejuhlissa jne. tiettyjen sukulaisten on päästävä esittelemään henkilö, koulutustaso ja ammatti. Itsestäni se on lähin kiusallista.

En tuo normielämässä koulutustasoani mitenkään esille, miksi pitäisi? Eikä mua yhtään haittaa vaikka joku kuvittelisi mun olevan jotain muuta kuin mitä oikeasti olen.

Tutkinto on kuitenkin vaan tutkinto: tärkeämpää on, että mitä tekee, miten tekee ja millä tavoin ottaa muut ihmiset huomioon.

Esittelen itseni tohtori Virtasen miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan opiskelijat puhuttelee professoreitakin yliopistolla ihan vaan etunimellä. "Vesa hei, kerkeisitkö vilkaista tätä mun gradusuunnitelmaa." Itselleni oli todella epäluontevaa Saksassa, kun olin siellä työharjoittelussa ja tekemisissä yliopiston henkilöstön kanssa. Miten kukaan nyt voi muistaa kenenkin titteleitä ja se tuntui myös niin oudon formaalilta. Selvisin jotenkin. Yhden kerran kämmäsin jonkun tittelin ja tyyppi käänsi mulle heti selkänsä (pyörähti toimistotuolillaan ympäri). Hetken mietin, että mitäs nyt, mutta jatkoin sitten muina naisina selostustani sille takaraivolle ja lopulta tyyppi taas kiinnostui mun asiastani ja jatkoi keskustelua mun kanssani.

Saksassa asuneena sanoisin, etteivät nuo vaadi kyllä mitään erityisvaivaa. Käytettäviä titteleitä kun ei ole kuin kaksi: tohtori ja professori. Enkä ole kyllä ikinä puheessa käyttänyt titteleitä muuta kuin esitellessä kollegoita ensimmäistä kertaa ("tässä on professori X"). Kirjallisesti ensimmäistä kertaa jutellessa Sehr geehrte Frau Dr. XXX, mutta sen jälkeen pelkkä teitittely riittää. Ei eroa mitenkään Englannista, jossa ensimmäinen yhteydenotto myös usein Dear Dr. XXX.

Kyllä olen nähnyt myös Dipl.-Ing.:iä viljeltävän..

Sitä voidaan käyttää osoitekentässä (kuten muitakin tutkintoja), muttei koskaan puhuttelussa.

Yleensä näin:

Hei. Nimeni on XXXX ja olen vannoutunut ns. Old-school -satanisti.

Täällä puhuu tieteen mestari, tapani tulette tuntemaan.

Monet lääkärit tykkäävät esitellä itsensä lääkäreinä.

Jos on kauppatieteiden maisteri vaasan hankenista, kannattaa ennemmin esitellä itsensä vaikka yövartijana.

Vielä 50-luvulla noin ehkä esiteltiin itsensä, ei enää.

Kuulostaa vanhalta Suomi-filmiltä jos noin tekee.

DI:nä vaadin että minua kutsutaan herra diplomi-insinööriksi, kuten esim Saksassa tehdään. Maistereita ei herroitella. Vain korkeampiarvoisia tutkintoja kuten DI, lääkäri, tohtori jne.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 50-luvulla noin ehkä esiteltiin itsensä, ei enää.

Kuulostaa vanhalta Suomi-filmiltä jos noin tekee.

Ei edes 50-luvulla enää. 20-luvulla ennemminkin. 

Näin tietysti:

"Hei, olen Maija Maijanen, akateeminen työtön jo kolmatta vuotta"

Maisteri .

Tai: , maisteri