Onko kenelläkään muulla kesämasennusta?

Minullakin nuoruudenaikaiset kesään liittyvät ahdistukset puskevat joskus pintaan. Mihinkään ei saanut lähteä kodin piiristä. Kesömökkielämää en kokenut, en festareita enkä edes rippileiriä. Opiskeluaikanakin oli huono omatunto jos ei mennyt kotipaikkakunnalle auttamaan vanhempia maatilan töissä.

Mulla vähän samoja fiiliksiä, tosin kärsin kyllä myös kaamosmasennuksesta, eli vain keväät ja syksyt on hyvää aikaa. Kesäisin olen erityisen yksinäinen, kattelen facessa kuinka tyäkaverit tapaa toisiaa ja käy lounailla kesälläkin, eikä edes ne joita pidän lähimpinä, kutsu mua mukaan. Joskus on mennyt koko kesäloma niin että olen puhunut vain miehelleni ja lapsille, ja ehkä anopille. Eikä ratkaisu ole että hanki uusia ystäviä, ei niitä näin keski-ikäisenä noin vaan löydetä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin omaa tilannetta niin voin melko hyvin nyt. Itselle kesä on surullista aikaa koska yksinäisyys korostuu, mutta samalla voin aina parhaiten kesäisin. Jopa nukun nyt kunnon unia jos vertaa talveen. Itselle pimeys ja kaamos on pahinta nykyisin ja sotkee unirytmin. Joskus marraskuun lopussa alkaa ja jatkuu sinne maaliskuuhun. Siinä mielessä itselle vähän toisin päin kuin sinulla. Joku kirjoitti ulkoilusta niin itse yritän olla ympäri vuoden melko paljon ulkona. Kesällä vaikka koko päivän. Se ehkä auttaa uneenkin itsellä ja olen kesäisin niin aktiivinen, että nukun paremmin jo sen vuoksi. Tietysti kirjoitan tähän nyt vähän itsekkäästi kuinka voin paremmin, kun muilla vaikeaa. 

Pitää vielä palata ketjuun ja jatkaa tätä viestiä. Voin siis paremmin unen puolesta kesäisin ja ehkä on sellainen rauhallisempi olo kuin talvisin. Toisaalta kun luin muiden viestejä niin hyvin tuttua on nuo yksinäisyyden kokemukset. Itsellä ei ollut nuorempanakaan ystäviä ja kiusattiin. Näin kesälläkään ei ollut mitään seuraa. Olin vain perheeni kanssa ja tiemme muutamia reissuja. Oikeastaan hyvin vähän mitään kuitenkaan. Lähinnä ehkä joku kaupunkireissu jonnekin. Isäni oli usein reissulla huonolla tuulella ja pilasi käytöksellään monia. Myöhemmin sain koiran joten reissumme rajoittuivat johonkin mökille yms paikkaan mihin koira oli helppo ottaa mukaan. Isäni ei ollut innokas hoitamaan koiraa joten emme enää äitini kanssa päässeet kaupunkiin lomalle.

Jos miettii nuoruuttani niin hyvin vähän kävin missään. Kotona asuessa kesät menivät oikeastaan melkein vaan kotona ollessa. Välillä koulussa syksyisin kuuntelin muiden kesistä ja ei ollut itsellä oikein mitään kerrottavaa. Kyllä silloinkin harmitti se, ettei ystäviä ollut. Nyt myöhemmin mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Ei tule yksin käytyä missään tapahtumissa. Samalla ei ole edelleenkään seuraa. Joskus suren sitä, että moni ajattelisi jo varmaan kesän menevän hukkaan jos eläisi minun elämääni. Tulee kyllä välillä olo etten elä kesää täysillä ja moni tekee paljon enemmän kaikkea. Yksinäisyys on yksi tekijä mikä vaikuttaa paljon itselläni. Joskus mietin sitä kuinka olen jäänyt paljosta paitsi ja vertaa "tavallisen" nuoren ja nuoren aikuisen elämään. Oikeastaan yhdenkään kesän jälkeen ei ole oloa, että otin siitä kaiken irti. Olen hyvä kestämään tylsyyttä, mutta joskus se ei riitä. Tietysti tässä voi itseäkin syyttää ja moni tekee asioita yksinkin. Koirani kanssa opin arvostamaan silti ihan sitä tavallistakin elämää. Kävimme lenkeillä ja retkeilemme kesälläkin. Nyt sekin on poissa ja se vaikuttaa.

Parempi on oikeastaan viettää kesää niin ettei ole suuria odotuksia. Näin en pety jos kesästä tulee tavanomainen. Itse olen yksinäisyyteen tottunut jo melko hyvin. Somessa (face, insta yms) en ole koskaan ollut ja ei olisi ketään sinne "kavereiksi". Joku kirjoitti juhannuksesta ja kyllä se on itselleni joulun kanssa pahin päivä nykyisin. Korostuu se yksinäisyys. Syntymäpäiväni voin vielä lisätä listaan.

Nykyisin olen silti ehkä paremmin alkanut kestä näitä kesiä ja en ole niin surullinen kuin aiemmin. Välillä meinaan silti kyllästyä elämääni ja vähän hävettää kuinka kaikki menee. Ehkä olen silti jo tottunut tähän ja en odota mitään ihmeellistä. Jos on hyvä päivä joukossa niin nautin siitä. Talvea ja pimeää itse pelkään vähän nykyisin koska unettomuus on ollut parina vuonna niin pahaa. Jollakin menee toisin päin, mutta itsellä vaan se pelko etten saa kerättyä tarpeeksi voimaa kesästä talvea varten ja voin taas huonosti talvella. Silti helppoa ymmärtää jonkun voivan huonosti juuri kesällä. Itsellä menee nykyisin vaan toisin päin nämä asiat.

Nosto

Onko kenelläkään muulla jo kevätmasennusta? Vaikka ulkona on kaunista, olo on silti synkkä.

Nosto

Maatilan kesät edelleen töitten kannalta pakkotahtisia ja orjuuttavia. Onneksi lapset seurana. Muuten olisin yksin koko ajan kun puoliso urakoi. Tätä ei moni tajua.

Täällä myös kesäyksinäinen. Olen hiljaa pelännyt just sitä kesän levottomuutta ja yksinäisyyden korostumista ja kohta se on taas täällä. Olisipa joku, joka lähtisi viettämään vaikka uimapäivää ja juttelemaan elämästä, ihan näin aikuisten kesken. Tai tulisi kylään ja vaikka jäisi yöksi, katselemaan kesäyön leffaa yms. Mutta kaikki aikuiset on omien yhteisöjensä kanssa. Siltä ainakin tuntuu.Paitsi minä. Vain teini-ikäiset lapset ruokittavana ja joo, voi ne joskus jotain mullekin seurustella mutta niiden kuuluu elää omiensa kanssa. Olen miettinyt että loppuuko tää yksinäisyyden tunne koskaan jos en ala seurustella? Tällä hetkellä itkettää muutenkin, pa*ka päivä. Enkä ole aina yksinäinen, mutta kesäyksinäisyyttä inhoan. Löydettäispä toisemme.

Mulla on järkyttävä kesämasennus ja se liittyy omasta mielestäni täysin säähän. Viihdyn kylmässä. Kuuma on yhtä helvettiä, turpoan, ahdistaa, hikoiluttaa, iho tulee täyteen vesikelloa auringosta, minkä raavin rikki ja tulee bakteeritulehduksia jne. Olo on koko kesäkauden aivan järkyttävän hirveä paitsi satunnaisina sadepäivinä, joilla ei nykykesissä meitä enää paljoakaan hellitä. Nykyään on vaan sitä järkyttävää hellettä, joka jatkuu ja jatkuu...

Nyt jo ahdistaa tuleva kesä. Syksyllä olo helpottuu ja talvi on kivaa aikaa.

Nostetaan ajankohtaista aihetta