Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla kesämasennusta?
13.06.2022 |
Itsellä nyt taas tosi paha masennuksen tunne. Olen jo valmiiksi todella masentunut ja todella yksinäinen mutta nyt tuntuu aivokemiat olevan vielä entistä enemmän sekaisin. Kaamosmasennusta ei ole koskaan, pidän talvesta ja syksystä. Suomen kesä on todella kaunis, mutta tosiaan yksinäisyyden tunne etenkin korostuu. Ja kroppa ei kestä kuumuutta juuri yhtään (nyt ei ole kyse ylipainosta vaan jostain muusta).
Kommentit (50)
Et ole ainoa, ap <3
Minut suljettiin kaveriporukan ulkopuolelle muutamia vuosia sitten.
Lähdin sosiaalisesta mediastakin kokonaan tänä kesänä, koska tuntui pahalta nähdä muiden kesänviettoa, sukujuhlia ym.
En pidä kuumuudesta, jatkuva valo ahdistaa ja se, että nyt jotenkin erityisesti pitäisi olla onnellinen ja nauttia.
Pelkään jo valmiiksi, tuleeko tänä kesänä helteitä. Pelkään vanhan koirani jaksamisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuumuteen tottuu myös eli ala käymään aktiivisesti ulkona.
En ole tottunut vielä 35 vuodessa.
Kiitos kaikille kivoista vastauksista :) ja myötäelämisestä.
Ap
Minulla ei ole enää kavereita. Ne vähätkin jäi ihan sillä, että muutettiin saman kaupungin toiselle puolelle.
Mennään kesät lasten tahtiin, ja tehdään pieniä päiväretkiä yhdessä perheenä tai minä yksin lasten kanssa. Mies on aina töissä, ja jos ei, ei ole koiralle hoitajaa. Kahdestaan miehen kanssa ei tehdä mitään, käydään ehkä syömässä ulkona jos lapset on mummolassa sen kerran kesässä.
Mökkiä ei ole, eikä ole rahaa ostaa. Joskus vuokrataan sellainen, missä lemmikit on sallittu. Anopilla on mökki, mutta se on pieni, eivätkä he koskaan kutsu meitä sinne. Ei sitten tuppauduta.
Tavallaan joka kesä on tekemistä ja menemistä, mutta ei minulla aikuisten kesken. Tänäkin kesänä meidän kaupungissa on kaksi musiikkitapahtumaa, mutta en halua mennä niihin yksin. Olen tehnyt yksin niin paljon vuosien aikana, että en enää jaksa. Liian surullista.
Minäkin yritin eilen poistua somesta, mutta en heti löytänyt että miten (Instagram), niin sekin masensi. Siellä ne muut elää täyttä elämää, minä olen kotona, kotona, kotona, kotona.
Aikaisemmin kesäisin sinkkuna oli tylsää kun niin monet olivat mökeillään. Nyt olen parisuhteessa ja seuraa on muutenkun enemmän, kun vuosien mittaan olen saanut uusia ystäviä. Mutta kesällä.koen silloin tällöin ahdistusta, joka juontaa juurensa nuoruuden kesiin. Oltiin vain perheen kesken, ja töitä oli tuhottomasti maalaistalossa. Uimaranta oli harvinaista herkkua, ja kavereita näin kerran pari kesässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole enää kavereita. Ne vähätkin jäi ihan sillä, että muutettiin saman kaupungin toiselle puolelle.
Mennään kesät lasten tahtiin, ja tehdään pieniä päiväretkiä yhdessä perheenä tai minä yksin lasten kanssa. Mies on aina töissä, ja jos ei, ei ole koiralle hoitajaa. Kahdestaan miehen kanssa ei tehdä mitään, käydään ehkä syömässä ulkona jos lapset on mummolassa sen kerran kesässä.
Mökkiä ei ole, eikä ole rahaa ostaa. Joskus vuokrataan sellainen, missä lemmikit on sallittu. Anopilla on mökki, mutta se on pieni, eivätkä he koskaan kutsu meitä sinne. Ei sitten tuppauduta.
Tavallaan joka kesä on tekemistä ja menemistä, mutta ei minulla aikuisten kesken. Tänäkin kesänä meidän kaupungissa on kaksi musiikkitapahtumaa, mutta en halua mennä niihin yksin. Olen tehnyt yksin niin paljon vuosien aikana, että en enää jaksa. Liian surullista.
Minäkin yritin eilen poistua somesta, mutta en heti löytänyt että miten (Instagram), niin sekin masensi. Siellä ne muut elää täyttä elämää, minä olen kotona, kotona, kotona, kotona.
Ei sieltä Instagramista muuten pääse pois. Olen yrittänyt lopettaa tilini mutta se ei onnistu mitenkään. Ihan karseaa tuollainen, että kun kerran sinne kirjaudut ja henkilötietosi syötät, niin sinne ne sitten jäävät.
On. Huhtikuussa alkaa mennä mieli maahan ja loppukesästä helpottaa. Huomaan myös, että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä voimakkaammin etenkin valon lisääntyminen vaikuttaa vaikka enää en oikein siedä lämpöäkään ja esim viime kesän kaltaiset helteet on aivan kamalia.
Nuorempana rakastin reissuja etelään ja enää mua ei saisi sinne mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä olisi kiva tehdä kaikenlaista, mutta yksinään ne on aika blaah. Talvellakin on kiva tehdä kaikenlaista, mutta silloin on enempi sellaista tekemistä joka on kivaa yksinkin ja jopa kivempaakin yksin kuin jonkun kanssa.
Sama täällä, aina on kesät masentaneet kaikista eniten ja mitä kuumempi ja poutaisempi kesä, sitä masentavampaa aikaa se on ollut (enemmän hienoja päiviä "hukkaan"). Nyt tosin kun on perhettä ja kaikki aika menee arjen pyörittämiseenja työhön, niin ei vaan ole aikaa potea kesämasennusta. Toisaalta lasten kesäleikkejä katsellessa tulee myös hyvä mieli. Mutta jos olisin yksin, niin varmasti masentaisi taas kovin kesän tulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorempana, ja se johtui pitkälti omasta ajattelustani: ajattelin, että kuuluisi käydä festareilla tai viettää aikaa kavereiden kanssa mökeillä tai terasseilla tai puistoissa, tai oman rakkaaan kanssa, ja mä olin aina vaan yksin. Juhannukset, jotka olen lapsuuden jälkeen viettänyt aina yksin, vasta surullisia olivatkin.
Mutta vanhemmiten tajusin aiheuttavani masennukseni omalla ajattelullani ja päätin lopettaa sellaisen vatvomisen ja itseni surkuttelun. Keskittyä asioihin jotka on hyviin elämässäni eikä niihin jotka ei ole. Nyt keski-ikäisenä olen ihan tyytyväinen edelleen yhtä yksinäisiin kesiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole enää kavereita. Ne vähätkin jäi ihan sillä, että muutettiin saman kaupungin toiselle puolelle.
Mennään kesät lasten tahtiin, ja tehdään pieniä päiväretkiä yhdessä perheenä tai minä yksin lasten kanssa. Mies on aina töissä, ja jos ei, ei ole koiralle hoitajaa. Kahdestaan miehen kanssa ei tehdä mitään, käydään ehkä syömässä ulkona jos lapset on mummolassa sen kerran kesässä.
Mökkiä ei ole, eikä ole rahaa ostaa. Joskus vuokrataan sellainen, missä lemmikit on sallittu. Anopilla on mökki, mutta se on pieni, eivätkä he koskaan kutsu meitä sinne. Ei sitten tuppauduta.
Tavallaan joka kesä on tekemistä ja menemistä, mutta ei minulla aikuisten kesken. Tänäkin kesänä meidän kaupungissa on kaksi musiikkitapahtumaa, mutta en halua mennä niihin yksin. Olen tehnyt yksin niin paljon vuosien aikana, että en enää jaksa. Liian surullista.
Minäkin yritin eilen poistua somesta, mutta en heti löytänyt että miten (Instagram), niin sekin masensi. Siellä ne muut elää täyttä elämää, minä olen kotona, kotona, kotona, kotona.
Ei sieltä Instagramista muuten pääse pois. Olen yrittänyt lopettaa tilini mutta se ei onnistu mitenkään. Ihan karseaa tuollainen, että kun kerran sinne kirjaudut ja henkilötietosi syötät, niin sinne ne sitten jäävät.
Jep aivan älyttömän hankalaksi tehty se instagram tilin poisto. Olin 9 kk pois sieltä, ja tuntuu että se teki hyvää itselle. Vaikka aina sanotaan että "ei pidä verrata itseä tai omaa elämää muihin" niin se on mahdotonta koska ihminen peilaa itseään muiden kautta ja on laumaeläin. Tuntuu että instagram on jotenkin niin myrkyllinen paikka ja aiheuttaa ihan hirveää kateuden ja vertailun tunnetta ihan huomaamatta, tästä on kai tehty tutkimuksiakin. Joten yritän nyt taas poistaa sen tilin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana, ja se johtui pitkälti omasta ajattelustani: ajattelin, että kuuluisi käydä festareilla tai viettää aikaa kavereiden kanssa mökeillä tai terasseilla tai puistoissa, tai oman rakkaaan kanssa, ja mä olin aina vaan yksin. Juhannukset, jotka olen lapsuuden jälkeen viettänyt aina yksin, vasta surullisia olivatkin.
Mutta vanhemmiten tajusin aiheuttavani masennukseni omalla ajattelullani ja päätin lopettaa sellaisen vatvomisen ja itseni surkuttelun. Keskittyä asioihin jotka on hyviin elämässäni eikä niihin jotka ei ole. Nyt keski-ikäisenä olen ihan tyytyväinen edelleen yhtä yksinäisiin kesiini.
Vai niin. Hyvä että tajusit. Kaikilta ei tajuaminen onnistu, vaikka yrittääkin. T. Toinen keski-ikäinen syksy ja talvi-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana, ja se johtui pitkälti omasta ajattelustani: ajattelin, että kuuluisi käydä festareilla tai viettää aikaa kavereiden kanssa mökeillä tai terasseilla tai puistoissa, tai oman rakkaaan kanssa, ja mä olin aina vaan yksin. Juhannukset, jotka olen lapsuuden jälkeen viettänyt aina yksin, vasta surullisia olivatkin.
Mutta vanhemmiten tajusin aiheuttavani masennukseni omalla ajattelullani ja päätin lopettaa sellaisen vatvomisen ja itseni surkuttelun. Keskittyä asioihin jotka on hyviin elämässäni eikä niihin jotka ei ole. Nyt keski-ikäisenä olen ihan tyytyväinen edelleen yhtä yksinäisiin kesiini.
Anteeksi vaan, mutta ei se ole itsensä surkuttelusta kiinni jos ei kesästä tykkää. Aina jonkun pitää tulla toitottamaan omaa paremmuuttaan joka ketjuun. Mutta, hyvää kesää sulle kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole enää kavereita. Ne vähätkin jäi ihan sillä, että muutettiin saman kaupungin toiselle puolelle.
Mennään kesät lasten tahtiin, ja tehdään pieniä päiväretkiä yhdessä perheenä tai minä yksin lasten kanssa. Mies on aina töissä, ja jos ei, ei ole koiralle hoitajaa. Kahdestaan miehen kanssa ei tehdä mitään, käydään ehkä syömässä ulkona jos lapset on mummolassa sen kerran kesässä.
Mökkiä ei ole, eikä ole rahaa ostaa. Joskus vuokrataan sellainen, missä lemmikit on sallittu. Anopilla on mökki, mutta se on pieni, eivätkä he koskaan kutsu meitä sinne. Ei sitten tuppauduta.
Tavallaan joka kesä on tekemistä ja menemistä, mutta ei minulla aikuisten kesken. Tänäkin kesänä meidän kaupungissa on kaksi musiikkitapahtumaa, mutta en halua mennä niihin yksin. Olen tehnyt yksin niin paljon vuosien aikana, että en enää jaksa. Liian surullista.
Minäkin yritin eilen poistua somesta, mutta en heti löytänyt että miten (Instagram), niin sekin masensi. Siellä ne muut elää täyttä elämää, minä olen kotona, kotona, kotona, kotona.
Ei sieltä Instagramista muuten pääse pois. Olen yrittänyt lopettaa tilini mutta se ei onnistu mitenkään. Ihan karseaa tuollainen, että kun kerran sinne kirjaudut ja henkilötietosi syötät, niin sinne ne sitten jäävät.
Sovelluksen kautta ei voi poistaa. Pitää esim. Chromen kautta kirjautua ja siten pääsee muokkaa omia tietoja-kohdasta poistamaan tilin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana, ja se johtui pitkälti omasta ajattelustani: ajattelin, että kuuluisi käydä festareilla tai viettää aikaa kavereiden kanssa mökeillä tai terasseilla tai puistoissa, tai oman rakkaaan kanssa, ja mä olin aina vaan yksin. Juhannukset, jotka olen lapsuuden jälkeen viettänyt aina yksin, vasta surullisia olivatkin.
Mutta vanhemmiten tajusin aiheuttavani masennukseni omalla ajattelullani ja päätin lopettaa sellaisen vatvomisen ja itseni surkuttelun. Keskittyä asioihin jotka on hyviin elämässäni eikä niihin jotka ei ole. Nyt keski-ikäisenä olen ihan tyytyväinen edelleen yhtä yksinäisiin kesiini.
Anteeksi vaan, mutta ei se ole itsensä surkuttelusta kiinni jos ei kesästä tykkää. Aina jonkun pitää tulla toitottamaan omaa paremmuuttaan joka ketjuun. Mutta, hyvää kesää sulle kuitenkin.
Tiedän, ettei se ole kaikilla kiinni siitä, kerroin vaan oman kokemukseni miten mulla se ol siitä kiinni. Mutta ymmärrän, että jos olisin vaikka siitepölyille allergiinen ja kuuma tuntuisi raskaalta ja uuvuttavalta, ei nämä oireet asennemuutoksella poistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole enää kavereita. Ne vähätkin jäi ihan sillä, että muutettiin saman kaupungin toiselle puolelle.
Mennään kesät lasten tahtiin, ja tehdään pieniä päiväretkiä yhdessä perheenä tai minä yksin lasten kanssa. Mies on aina töissä, ja jos ei, ei ole koiralle hoitajaa. Kahdestaan miehen kanssa ei tehdä mitään, käydään ehkä syömässä ulkona jos lapset on mummolassa sen kerran kesässä.
Mökkiä ei ole, eikä ole rahaa ostaa. Joskus vuokrataan sellainen, missä lemmikit on sallittu. Anopilla on mökki, mutta se on pieni, eivätkä he koskaan kutsu meitä sinne. Ei sitten tuppauduta.
Tavallaan joka kesä on tekemistä ja menemistä, mutta ei minulla aikuisten kesken. Tänäkin kesänä meidän kaupungissa on kaksi musiikkitapahtumaa, mutta en halua mennä niihin yksin. Olen tehnyt yksin niin paljon vuosien aikana, että en enää jaksa. Liian surullista.
Minäkin yritin eilen poistua somesta, mutta en heti löytänyt että miten (Instagram), niin sekin masensi. Siellä ne muut elää täyttä elämää, minä olen kotona, kotona, kotona, kotona.
Ei sieltä Instagramista muuten pääse pois. Olen yrittänyt lopettaa tilini mutta se ei onnistu mitenkään. Ihan karseaa tuollainen, että kun kerran sinne kirjaudut ja henkilötietosi syötät, niin sinne ne sitten jäävät.
Jep aivan älyttömän hankalaksi tehty se instagram tilin poisto. Olin 9 kk pois sieltä, ja tuntuu että se teki hyvää itselle. Vaikka aina sanotaan että "ei pidä verrata itseä tai omaa elämää muihin" niin se on mahdotonta koska ihminen peilaa itseään muiden kautta ja on laumaeläin. Tuntuu että instagram on jotenkin niin myrkyllinen paikka ja aiheuttaa ihan hirveää kateuden ja vertailun tunnetta ihan huomaamatta, tästä on kai tehty tutkimuksiakin. Joten yritän nyt taas poistaa sen tilin.
Ap
Eikö tuo insta nimenomaan olekin just sitä varten kehitettykin, että olisi mahdollista "tirkistellä" toisten elämää ja täten helppoa vertailla itseään ja elämäänsä muihin?
Ja sitten ihminen kateuksissaan ostaa ne kaikki mahdolliset tavarat jotka kuviin on tägätty. Ja menee niihin kahviloihin/ravintoloihin/palveluihin joissa muiden näkee käyvän ja elämän kateutta herättävää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana, ja se johtui pitkälti omasta ajattelustani: ajattelin, että kuuluisi käydä festareilla tai viettää aikaa kavereiden kanssa mökeillä tai terasseilla tai puistoissa, tai oman rakkaaan kanssa, ja mä olin aina vaan yksin. Juhannukset, jotka olen lapsuuden jälkeen viettänyt aina yksin, vasta surullisia olivatkin.
Mutta vanhemmiten tajusin aiheuttavani masennukseni omalla ajattelullani ja päätin lopettaa sellaisen vatvomisen ja itseni surkuttelun. Keskittyä asioihin jotka on hyviin elämässäni eikä niihin jotka ei ole. Nyt keski-ikäisenä olen ihan tyytyväinen edelleen yhtä yksinäisiin kesiini.
Anteeksi vaan, mutta ei se ole itsensä surkuttelusta kiinni jos ei kesästä tykkää. Aina jonkun pitää tulla toitottamaan omaa paremmuuttaan joka ketjuun. Mutta, hyvää kesää sulle kuitenkin.
Tiedän, ettei se ole kaikilla kiinni siitä, kerroin vaan oman kokemukseni miten mulla se ol siitä kiinni. Mutta ymmärrän, että jos olisin vaikka siitepölyille allergiinen ja kuuma tuntuisi raskaalta ja uuvuttavalta, ei nämä oireet asennemuutoksella poistuisi.
Hyvä että ymmärrät :) itsellä esim kroppa ei kestä kuumuutta vaan sydän rupee hakkaamaan, huimaa ja tulee koko loppupäivän kestävä sairaalloinen väsymys joka saattaa kestää jopa seuraavaan päivään saakka. Siinä ei asennemuutokset auta.
Ap
Ihmiset ovat tosi suloisia kirjoittaessaan omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan kesästä. Ovat jotenkin niin nöyriä elämän asioiden edessä. Kyllä niin toivon, että kaikille löytyy jonkinlaista apua ja helpotusta, että kesä ei tuntuisi niin raskaalta.
Täällä myös yksi joka kärsii kesämasennuksesta. En ole koskaan ollut kesäihminen. Tuntuu että kaikki muut ympärillä nauttiivat ja ilotsevat kesästä, kun taas minua ei kiinnosta mikään. Ihan liikaa aurinkoa, valoa ja ääniä. Olisipa aina syksy, huoh.