Oletko anopillesi " parempi vai huonompi" miniä?

Jopa miehen veljen ex on parempi ihminen, vaikka heille tuli ero naisen petettyä. Anoppi ei pidä siitä, että minulla on omat, vahvat mielipiteet.

ja ainoa. Eli olen vertailussa omien tyttärien kanssa ja vaikka nämä ovat totaalisia luusereita (siis oikeasti, koulut kesken, työttöminä, au-lapsia), saan suut silmät täyteen näiden ylistystä.

= otetaan apuun aina tarvittaessa (siis ihan juhlien valmisteluun, kotitöihin jne). Itsestäni siis tuntuu, että olen se " antava osapuoli" ja toisen miniän ei tarvitse antaa mitään itsestään.

Pahis vai hyvis? Hmm...

Meillä ainakin minun kuullen vain toisesta puhutaan, minua ei koskaan kommentoida, tiedä sitten toisinpäin .. kun en ole paikalla. en tiedä? Millään mittapuulla meistä ei voi sanoa kumpi oikeasti pärjää paremmin, mutta silti.. koskaan en ole saanut kommenttia omasta menestymisestä. Toisesta kyllä puhutaan minulle, kehutaan hänen ruuanlaittoa mm. Toinen erit. kouluttautunut, toinen ei. sillä ei merkitystä.

a samaa ammattikuntaa ja muutenkin samantyyppisiä. Ei oikeastaan haittaa mua ollenkaan, tykkään muutenkin aina olla oppositiossa :) t.ap

Vierailija:

= otetaan apuun aina tarvittaessa (siis ihan juhlien valmisteluun, kotitöihin jne). Itsestäni siis tuntuu, että olen se " antava osapuoli" ja toisen miniän ei tarvitse antaa mitään itsestään.

Pahis vai hyvis? Hmm...

mulla elämä on alkuvaiheessa (kuten myös suhde miehen kanssa) verrattuna yli 10 vuotta vanhempaan miniään, jolla on koulutus, työpaikka, lapsi yms valmiina.

En ole hyvis enkä pahis vaan ihan kehityskelpoinen, vielä :)

Omaan vahvat mielipiteeni, jotka anopin on vaikea sulattaa. Parempi pysytellä vaan hyvän välimatkan päässä, pysyy ne vähäisetkin välit kunnossa;)

Muita ei ole eikä tule.



Anoppi on sanonut minua yhdeksi tyttäristään, vaikka tiedän, että monet tapani ja tottumukseni ovat aika vaikeasti nieltävissä. Voin sanoa, että rakastan anoppiani, vaikka välillä kyllä vihaankin...

ja anopille olen paras miniä;) Appiukolle taas maailman huonoin miniä koska en ole rikas perijätär mitä hän pojalleen tahtoi... Eli vaikka tekisin mitä, apelle en kelpaa.

miten sitten kun en ole ainut. Ei oo anopilla myöskään tyttöjä, joten ei sillä oo niitäkään mihin verrata. Luulen kyllä, että anoppi tykkää minusta, appi saattaa pitää minua vähän liian kaupunkilaisena. :)

Vain yhden miniän kanssa anopilla on sukset ihan ristissä (mistä en kyllä voi syyttää anoppia). Muiden kanssa tietääkseni välit ovat yhtä hyvät kuin mulla. Enkä tiedä, että anoppi olisi minua haukkunut, mutta muutaman kerran on kehuja kantautunut korviini.

sillä toinen on toooooosi nuori ja kokematon, mulla anoppiin vuosien suhde , luottamusta ja ymmärrystä. Ei me mitään sydänystäviä olla, mutta tullaan juttuun ja anoppi aina intopinkeenä selittää työkuvioitaan mulle;)

Kaksi muuta ovat olleet kuvioissa jo 25 vuotta ja mua paljon vanhempia. Mieheni on veljeksistä iltatähti. Ehkä suhteemme ovat vähän erilaiset. Anoppi voisi olla minulle isoäiti, mutta kahdelle muulle äiti.



Tulemme toimeen ja hän on ihana mummu lapsellemme, vaikka jo vanha.

Autan juhlien järjestämisessä, minulla on " hieno" ammatti, lapsemme ovat fiksuja yms. Mutta sitten taas minulle anoppi kehuu tauotta tytärtään, joka on kaikella tavoin luuseri... Kaikki tämän tyttären tekemä on aina hienoa ja täydellistä. Minulle ei kaunista sanaa tule, vaikka koko päivän siivoisin ja pesisin ikkunoita. Päälle saan vaan kuulla, kuinka " Kirsi niin näppärästi tiskasikin viimeksi" . Tulemme silti hyvin toimeen ja hän on hyvä isoäiti.

Siis haukkuu selän takana meitä kaikkia.



Minä olen tuhlaileva, pröystäilevä ja ylpeä ja pakotan kuulemma hänen poikansa kaikenlaisiin hullutuksiin, enkä anna kuulemma tavata äitiään. Miehen isoveljen avovaimo on liian kevytkenkäinen ja yksinkertainen eikä ota miestään tarpeeksi vakavasti (varmaan makaakin jokaisen vastaantulevan kanssa) ja kuuntelee liikaa omia vanhempiaan jne. Miehen pikkuveljen avokki taas on ihan selvästi kuulemma jotenkin neuroottinen ja sosiaalivammainen, kun ei koskaan juttelisi anopille mistään henk. koht. asioista, ja sillä on selvästi vaikka mitä salailtavaa, ja anopilla on kova kampanja tällä hetkellä, että saisi tämän tyttökaverin pois poikansa elämästä.

helpompaa; olen siis se, joka pyydetään apuun aina tarvittaessa. En välttämättä haluaisi kantaa anoppini kaikkia murheita, eikä ole kiva mennä käymään niin, että saatan joutua tekemään mitä tahansa avuksi samalla kun toinen miniä vain istuu ja " odottaa valmista" . Perusteluna oli joskus " kun sillä on ne lapset" ja mulla on nykyään saman verran, eikä hommat ole tasoittuneet.

Toinen miniä muuten tosiaan odottaa aina, että on ruokaa tulossa yms.

Kummallakin on muuten korkean asteen koulutus ja koulutusta vastaavaa työtä, joten sellaisia eroja ei ole. Olisinko kenties helpommin lähestyttävä? Mistähän sais anopinkarkoitinta... vitsi :)

Anopilla on siis neljä miniää ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Me asutaan kauimpana. Lähellä asuvat ovat läheisempiä hänelle, luulen. Ei kuulemma puhu minusta pahaa toisille miniöille, eli ei ilmeisesti pidä pahiksena. Eipä kyllä juuri minullekaan moiti muita, jotain pientä joskus.

Minä olen se " parempi" , kuin tytär anopin mukaan. Toisen minän kanssa ei tule toimeen niin hyvin, me olemme kuin ystäviä.

me asutaan hiukan kauempana heistä kuin toinen miniä mutta olen enemmän tekemisissä anopin kanssa. lisäks mä oon toista miniää paljon nuorempi.



kuitenkaan anoppi ei koskaan ole puhunut mitään pahaa toisestakaan miniästä. musta vain tuntuu että se tykkää musta enemmän. ja kyllä mäkin siitä tykkään. joskus melkein tuntuu kuin oisin sille kuin tytär.