Kumman jättäisit ostamatta, jos rahat ei riitä?
Kommentit (25)
Ruoan, Suomessa ei kukaan kuole ruoan puutteeseen. Onneksi meillä on leipäjonot ja sosiaalitoimi avustaa äärimmäisessä hätätilanteessa aivan varmasti.
On meillä sentään hyvinvointivaltion rippeet vielä toistaiseksi jäljellä.
Riippuu lääkkestä, jos ei haittaisi että muutaman kerran jättäisi ottamatta tai puolittaisi annoksen.
Jos olisi oikeasti joku lääkitys, niin pakkohan se olisi ostaa. Onneksi Suomessa tuollaista tilannetta ei tule, mikäli rahankäyttö on hallinnassa. Diakoniatyö voi auttaa akuutissa hädässä, eli kysy kirkolta. Ei tarvitse olla jäsen.
Riippuu tilanteesta ja lääkkeestä.
Mulla on vakilääkkeitä ja joskus rahapulan takia olen syönyt pienempää annosta, jotta riittää sitten rahaa ruokaankin. Tuohon pitää varautua vaan etukäteen.
Jos ei voi syödä pienempää annosta, menisin leipäjonoon.
Lääkkeiden ottamisen lopettaminen aiheuttaa myöhemmin isoja kustannuksia, joten ostan lääkkeet.
Ruoka jää ostamatta. Ruokaa on paljon helpompi näpistää kuin lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet
Lääkkeiden ottamatta jättäminen olisi monella terveydellä leikkimistä.
En suosittele. Kyllä leipäjono viimeistään pelastaa.
Omassa tapauksessani lääkkeet, tosin ei niihin mene rahaa edes joka kuukausi eivätkä ole reseptilääkkeitä, niin säästö hyvin marginaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Ruoan, Suomessa ei kukaan kuole ruoan puutteeseen. Onneksi meillä on leipäjonot ja sosiaalitoimi avustaa äärimmäisessä hätätilanteessa aivan varmasti.
On meillä sentään hyvinvointivaltion rippeet vielä toistaiseksi jäljellä.
Se ei kyllä kuulosta hyvinvointivaltiolta jos tällaisista asioista joudutaan edes keskustelemaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan, Suomessa ei kukaan kuole ruoan puutteeseen. Onneksi meillä on leipäjonot ja sosiaalitoimi avustaa äärimmäisessä hätätilanteessa aivan varmasti.
On meillä sentään hyvinvointivaltion rippeet vielä toistaiseksi jäljellä.Se ei kyllä kuulosta hyvinvointivaltiolta jos tällaisista asioista joudutaan edes keskustelemaan...
Suomessa on paljon tukia. Ongelma on se, että jos ihminen ei ole holhouksen alainen, hän saa käyttää tukensa vailla pikavippien makseluun, pakonomaiseen shoppailuun, nettipeleihin tai päihteisiin. Ja sitten on rahat loppu.
Ruuan jättäisin ostamatta, lääkkeet ostaisin. Ruokaa saisin tarvittaessa läheisiltä, voisin kerätä pulloja, yrittää myydä tavaraa torissa, jne.
Minun rahani riittäisivät sekä ruokaan että lääkkeisiin, mutta lääkereseptin uusimiseksi joutuisin kuitenkin kulkemaan taksilla lääkärille, ja siihen eivät rahani riitä. Puolisen vuotta sitten lopetin verenpainelääkityksen juuri tästä syystä.
Nyt tarvitsisin lääkärin apua korkean verenpaineen lisäksi myös ihotulehduksen, migreenin, sydänoireiden ja selkävamman hoitoon, mutta niiden vuoksi joutuisin kulkemaan erilaisissa kokeissa ja tutkimuksissa ja seurannoissa - edelleenkin taksilla, ja sellaista määrää ei edes sosiaalitoimi katso hyvällä.
Ruoka tulee ovelle kuljetettuna, samoin käsikauppalääkkeet. Tämä lääkärinhoitoa vaativa kimara on kasvanut sillä tavalla, että ehkä se toteuttaa toiveeni, ja jonakin aamuna saan havaita kuolleeni nukkuessani.
Mulla maksaa 10e kahdeksi kuukaudeksi lääkkeet. Yhdessä purkissa 60 tablettia.
Ei onneksi ole kallis lääke mulla.
Vierailija kirjoitti:
Kelakorvaukset lääkkeistä poistettiin.
Hullua touhua!
Ihmekkös silmätipat ja nenäsuihke maksoivat 84 euroa tänään apteekista haettuna. Oletin että parilla kympillä olisin selvinnyt.
Ruoka. Lääkityksen äkillinen lopettaminen johtaisi katastrofiin.