Lue keskustelun säännöt.
Jännittämisestä kysymys!
15.10.2006 |
Koen aikamoista jännittyneisyyttä seminaareja ja esitelmiä pitäessäni. Välillä oli helpompaa ja nyt taas tuntuu, että on niin vaikea mennä pitämään esityksiä. Ääni väpisee ja sydän hakkaa, yleensä menee alun jälkeen ohi. Ja oma tuleva ammattini on sellainen, jossa joutuu olemaan esillä.
Miten muilla? Miten olette tulleet toimeen asian kanssa? Aika moni on kertonut mulle jännittävänsä esiintymistilanteissa. En oikein osaa sanoa, mikä eniten jännittää. Ehkä se, että muut huomaisivat. Aina olen kuitenkin esitelmät ja seminaarit pitänyt!
Muita kohtalotovereita?
Kommentit (24)
Sellaista voi sanoa vain sellainen ihminen, joka ei ole ikinä oikeasti jännittänyt. Jännittäminen lähes salpaa hengen, se on jotain aivan kamalaa, kun se on riittävän pahaksi päässyt. Mulla jännittäminen alkoi jo ala-asteella, ja nyt olen 36v, ja on vaan pahentunut. Eli kokemus ei tosiaankaan ole auttanut!! Ainoa mikä mulla auttaa on Propral. En yksinkertaisesti voisi esiintyä ilman sitä, se olisi mahdotonta. Pulssi nousisi niin korkeaksi että pyörtyisin (tulee täysi paniikki). Mulla tuo jännitys ei ole pelkästään esiintymisjännitystä, vaan kärsin myös kahvikuppineuroosista, eli jotkut sukupippalot on aivan kamalia. Propralia pitää ottaa niihinkin :-(. No, onneksi en nyt ole työelämässä, vaan kotiäitinä, niin ei tarvitse niin usein tuota propralia syödä. Mutta, ap, älä kärsi tuosta tilanteesta, propral on täysin turvallinen lääke, joka ei aiheuta riippuvuutta! Sitähän syödään vaan niissä tilanteissa, kun on tarve, ei jatkuvasti! On lähes autuaallinen olo mennä jonnekin yleisön eteen, tai mun tapauksessa jopa kahvipöytään, ja keskittyä itse asiaan, ei jännittämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ikää on jo 46. Jännittäminen vain lisääntyi opiskeluvuosista ja ainut, mikä siihen auttaa, on Propral. Kyllä risoo oikeasti nämä jutut, että se kuuluu asiaan, harjoittele, kaikki jännittää. Ei todellakaan sellaisella ole kokemusta oikeasta jännittämisestä, joka tällaisia laukoo. Ja sukujuhliin otan myös minä Propral-annoksen. Täytyy sanoa, että tuo lääke suorastaan pelasti minut takaisin elävien kirjoihin.
Valitsin siis aluksi yhden ihmisen yleisössä, jolle sitten pidin esitelmää. Yritin sulkea kaikki muut ihmiset pois näkökentästä. Paniikkitaso laski heti puoleen.
miten helposti sitä saa. Mä olen myös kamala jännittäjä ja tilanne on jo sellainen, että väistelen tilanteita missä joutuu olla esillä. Opinnotkin tavallaan jääneet kesken joskus sen takia.