Lue keskustelun säännöt.
Itken niitä kaikkia unelmia jotka olen jättänyt toteuttamatta kun olen jäänyt suhteeseen mieheni kanssa
12.06.2022 |
Josta nyt kuitenkin lopulta olen päättänyt erota.
Nuorena unelmoin esimerkiksi muuttamisesta ulkomaille tai muuten vaihtoehtoisemmasta elämäntyylistä, matkustelusta ym. Mies ei halunnut. Unelmoin adoptiosta. Mies ei halunnut. Unelmoin velattomuudesta, tietynlaisesta vapaudesta Mitä vielä, tuollaiset unelmat olivat miehen mielestä lapsellisia ja naurettavia. Oma koti piti ostaa kalliilla rahalla. Mies valitsi alueen.
Nyt on yhteisiä lapsia ja elämä ollut jo vuosia täällä. Lasten koulut ja kaverit, en tiedä voinko viedä heiltä tätä kaikkea.
Miten väärin olen tehnyt itseäni kohtaan. Miten katkeraksi olen muuttunut miestäni kohtaan. Vaikka mies väittää ymmärtävänsä tuskaani jossain määrin, en usko että se muuttaa mitään.
Miten sitä ihminen osaakin elää unohtaen täysin itsensä? Voiko itseään enää sen jälkeen löytääkään?
Kommentit (32)
Kuules ap, mitä olet tehnyt ulkomailla asumisen ja velattoman elämän eteen? Monikin perheellinen nainen on ollut esim. vuoden töissä ulkomailla. Osa lapsista on lähtenyt mukaan ja pitänyt välivuoden. Se vaatii järjestelyjä, jotka sinun pitää itse hoitaa.
Voithan tarjota puolisollesi, että hän ostaa osuutesi kodista ja sinä alat maksaa hänelle vuokraa. Mutta laske nyt ensin, onko se sinulle järkevää, käytännössähän maksaisit miehen lainaa pois.
Miksi ajattelet, että miehestä eroaminen ratkaisisi ongelmasi? Ota elämäsi omiin käsiisi, vaikka oletkin parisuhteessa. Uhrautuvat naiset on niin out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja eikä kaikkea voi saada. Sinä valitsit miehen ja perheen ja sen valinnan kanssa sinä nyt elät. Ei mikään estä sinua toteuttamasta unelmiasi sitten, kun lapset ovat omillaan - vai estääkö?
En sentään ole ainoa tähän ketjuun kirjoittava, joka ei ole koskaan tehnyt yhtään valintaa miehen vuoksi niin, että olisi tinkinyt omista suunnitelmistaan. Nuorena lähdin opiskelemaan ja mies lähti perään. Välillä asuin miehen luona, mutta valinta sekin siinä vaiheessa oli, mutta sitten muutin toiselle paikkakunnalle mieheltä kyselemättä.
Vierailija kirjoitti:
Miten kannustaa lapsia? NÄYTTÄMÄLLÄ ESIMERKKIÄ! Ei riitä, että sanot eläkää omannäköistä elämää ja älkää tehkö niin kuin minä tein. Varsinkin, jos lapsesi ovat perineet (niin kuin varmasti ovatkin) sun alistuvasta luonteesta edes osan, on iso riski, että toistavat edellisen sukupolven virheitä. Saitko itse lapsuudenkodissa alistuvan naisen mallin?
Kyllä sain. Kaiken se kärsii Vanhempani olivat uskonnollisia. Isäni väkivaltainen ja silti äiti jäi suhteeseen, kunnes kuoli melko nuorena. Näen jo itselläni saman kohtalon, jos en eroa miehestäni. Vanhin lapsi on tullut ikävä kyllä minuun. On kiltti, huomaavainen ja haluaa miellyttää. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuules ap, mitä olet tehnyt ulkomailla asumisen ja velattoman elämän eteen? Monikin perheellinen nainen on ollut esim. vuoden töissä ulkomailla. Osa lapsista on lähtenyt mukaan ja pitänyt välivuoden. Se vaatii järjestelyjä, jotka sinun pitää itse hoitaa.
Voithan tarjota puolisollesi, että hän ostaa osuutesi kodista ja sinä alat maksaa hänelle vuokraa. Mutta laske nyt ensin, onko se sinulle järkevää, käytännössähän maksaisit miehen lainaa pois.
Miksi ajattelet, että miehestä eroaminen ratkaisisi ongelmasi? Ota elämäsi omiin käsiisi, vaikka oletkin parisuhteessa. Uhrautuvat naiset on niin out.
Onneksi ehdin pitää tällaisen välivuoden jo nuoruudessani, ennen kuin tapasin mieheni.
Mies on liian hallitseva ja rajoittava. Koen että en voi olla vapaasti oma itseni hänen kanssaan. Aina saa pelätä arvostelua ja napinaa. Olen niin herkkä, etten vaan jaksa sellaista. Muutenkin mies vie liikaa energiaani. Tunnen oloni paljon paremmaksi, kun hän on poissa. T. Ap
Nainen, tuo oman elämänsä tahdoton matkustaja syyttämässä jälleen yhdessä ketjussa asioistaan miestä ja miehiä.
Klassikon ainekset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa epäkiitollinen. Mistä tiedät olisitko enää edes elossa, jos olisit valinnut toisin, eikä terveyskään mikään itsestäänselvyys ole.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa epäkiitollinen. Mistä tiedät olisitko enää edes elossa, jos olisit valinnut toisin, eikä terveyskään mikään itsestäänselvyys ole.
No näinpä. Saat kiittää itsekästä miestä elämästäsi. Hänhän on oikeastaan pelastajasi ja sinun tulisi tuntea kiitollisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painin saman asian kanssa silloisen avopuolisoni kanssa noin 15v sitten. Meillä ei tosin ollut lapsia. Kaipuuni kasvoi lopulta niin suureksi, että erosimme ja lähdin reppuselässä aasiaan. Vietin reissussa noin vuoden päivät ja vaikka yksi suhde päättyikin, olen itseäni monesti taputellut selkään että lähdin. Kannattaa toteuttaa myös itseään, toki lapsista tulee huolehtia parhaansa mukaan, muuten elämän ehtoolla ei jää kuin katkeruus elämätöntä elämää kohtaan. Täällä ollaan vain kerran. Itse arvioisin eromahdollisuutta riippuen lasten iästä ja lähtisin kun lapset lentää pesästä. Paljon tapasin matkoillani noin 50v seikkailijoita.
Minkä ikäinen olet? Keski-ikäisenä sitä tuppaa katselemaan taaksepäin ja miettimään miten elämä on mennyt. Elämä arkipäiväistyy ja kaikenlaista tulee mieleen. Elämä olisi voinut olla erilaista, mutta ei välttämättä sen onnellisempaa. Olisitko liihotellut ulkomailla lapsettomana ja velattomana? Halusitko ylipäätään lapsia, jos ihan rehellinen olet? Tuntuu että kadut lapsiakin, koska rajoittavat kuitenkin uutta elämää. Kaikkea ihminen ei voi saada. Valinnat ovat valintoja ja usein tehty sillä hetkellä parhaan tiedon ja tunteen mukaan. Käyt nyt kriisiä läpi ja suosittelen, että käyt nyt juttelemassa jonkun terapeutin tms. kanssa ja mietit miten ero muuttaa elämääsi ja miksi haluat erota. Se kannattaa muistaa, että itseään ei pääse pakoon. Jos ongelma on enemmänkin sinun päässäsi kuin perhe-elämässä, et välttämättä ole onnellisempi kun teet irtioton. Vanhemmuus tuo tullessaan vastuuta ja velvollisuuksia, joten jossain määrin omia tarpeita on laitettava taka-alalle. Koet ilmeisesti olevasi jollain tapaa vankina omassa elämässäsi. Kyllä itseään ja omia tarpeitaan voi toteuttaa myös perhe-elämässä. Tee pieniä irtiottoja ja valintoja. Ei kenenkään tarvitse olla tahdoton nukke ja uhrautuja. Elämä voi olla hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde yksin pariksi kolmeksi viikoksi tuulettumaan, kyllä miehen sen verran täytyy pystyä lapsia katsomaan. Otat lennot jonnekin ja olet itseksesi, kiertelet kahviloita ja juttelet uusien ihmisten kanssa. Jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa enemmänkin kuin sen tunnin iltaisin kun lapset jo nukkuu. Se saattaa mieli tuona aikana jo muuttuakin. nimim: itse teen tämän parin vuoden välein.
Ei miehesi ole tuollaisia valintoja tehnyt vaan ihan itse olet ne valinnut. Olisit voinut valita toisinkin.
Nyt vaan pienin askelin toteuttamaan niitä haaveita mitkä on vielä mahdollisia. Eivät lapset ole sinun vastuullasi ikuisesti ja veloistakin pääsee myymällä omaisuuden tai maksamalla ne pois. Ensin ehkä ero miehestä, sitten pohtimaan mihin omat resurssit riittää ja millaista elämää haluat niillä resursseilla elää. Lapset tietenkin asettaa rajoitteensa, mutta heillähän on isäkin, voit kyllä reissata silloin kun he ovat isällään. Ja he kasvavat ja muuttavat pois kotoa aikanaan, jolloin sinulle jää enemmän aikaa. Älä nyt juutu ajattelemaan että elämäsi on takana, ei ole!