Voiko yksinäisyys tehdä ärtyisäksi?

Ei ainakaan mun yli 70-vuotiaita vanhempia joista aina toinen kiukuttelee puhelimessa. Tapaamaan ei uskalla mennä kun kiroilevat ja kiukuttelevat paikan päällä. Mielellään muita sukulaisia matkassa mukana niin osaavat käyttäytyä.

Kyllä varmaan voi. Virikkeetön elämä turhauttaa lemmikitkin, miksei sitten ihmisiä. Kiinnostaisiko sua joku uusi harrastus?

No kyllä tietenkin, yksinäisyys ei ole kivaa, eikä kyllästyneisyys.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan voi. Virikkeetön elämä turhauttaa lemmikitkin, miksei sitten ihmisiä. Kiinnostaisiko sua joku uusi harrastus?

Kyllä tänäänkin kävin ulkoilemassa ja leffassa etten vaan pelkästään kotona istu. Mutta aika samantekevältä tuntuu kaikki.

Itsetuntokin laskenut entisestään. Vaikea edes yrittää tutustua uusiin ihmisiin kun tulee olo että olen niin tympiintynyt että kuka mua edes kestäisi edes yhden päivän. Tai olisikohan sitä pirteämpi jos olisi seuraa 🤔

Tähän viestiketjuun tullut yllättävän vähän vastauksia.

Tottakai voi näkyä ärtyisyytenä.

Kuinkahan moni meistä keski-ikäisistä yksineläjistä (sukupuoleen katsomatta) on ärtyneitä siksi ettemme saa läheisyyttä ja lämmintä koskatusta joko ollenkaan tai aivan liian vähän.

2v koron"karanteenia" on varmasti pahentanut vaan asiaa.

Ihan varmaan voi ja näkyykin.

Itse olin parikymppisenä sellaisessa parisuhteessa 2,5v jossa mies oli ensimmäistä puolta v lukuunottamatta melko epäseksuaalinen eikä muutenkaan sellanen toista hyvänä pitävä läheisyystyyppi.

Makkarissa hoiti vaan itse osuutensa 15 sekunnissa ja sit se oliki taas pariks viikkoo siinä. Kun menin illalla sohvalle viereen ei tehnyt elettäkään silittääkseen tms.

Olin välillä haljeta raivosta.

Ihmettelin sillon mikä mulla on (ja varmaan hänkin ihmetteli epäilemättä) kun pinna aina niin tiukalla vaikka muuten suhteemme oli melko hyvä ja tykkäsin hänestä.

Tajusin varmaan vasta joskus kolmekymppisenä kun opin ymmärtämään kehomieliyhteyttä, että siitähän se kiukkuni johtui. En saanut riittävästi kosketusta ja läheisyyttä.