Lue keskustelun säännöt.
Miten 70- ja 80-luvulla suhtauduttiin naimattomiin?
12.06.2022 |
Kiinnostaisi nyt aikuisten oikeasti tietää, että miten 70- ja 80-luvulla suhtauduttiin naimattomiin ja lapsettomiin?
Miten työelämässä heihin suhtauduttiin? Jos oli esimerkiksi vaikkapa talouspäällikön rekry ja vastakkain oli kaksi kandinaattia, toinen naimisissa/perheellinen ja toinen naimaton, niin valittiinko naimisissa oleva, vaikka naimattomalla olisi parempi työkokemus ja koulutus? Nykyäänhän varsinkin julkisella puolella tuollainen ei mene läpi, vaan hallinto-oikeus kumoaisi päätöksen ennen pitkää.
Kommentit (8)
Ei tietenkään valittu sitä jolla huonommat edellytykset, edes vaikka olisi parempi koulutus ja työkokemus saati että huonommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970-luvulla ja vähän sen jälkeenkin parasta nuoruutta eläneenä en ymmärrä kysymystä. Ei niihin mitään erityistä "suhtautumista" ollut. Lestadiolaisten piirissäkin osoitettiin lievää ymmärrystä seurusteleviin pareihin, jotka eivät olleet menossa naimisiin, siis niiden perheenjäsenten suhteisiin, jotka eivät olleet uskossa.
Työpaikkojen hakemisessa painoivat aivan eri tekijät, kuten esimerkiksi reserviupseerikoulu ja hakijan sukunimi.
Ei hallinto-oikeus kumoa jonkun valintaa, vaikka tällä olisi huonompi koulutus ja työkokemus kuin muilla hakijoilla, kunhan tehtävässä vaadittavat edellytykset täyttyvät. Sen jälkeen riittää, että soveltuvuus on muita parempi.
Meillä on tästä tuoretta kokemusta eli päälliköksi valittiin 8 kk sitten valmistunut, jolla on työkokemusta yhteensä noin 1,5 v ja hallinto-oikeuden mukaan tämä on OK, vaikka yli 12 v päälliköntehtävässä ollut sivuutettiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhanpojan_ja_vanhanpiian_vero
No nykypäivänäkin sinkut elättävät lapsiperheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla vielä puhuttiin vanhoistapiioista. Ja sävy oli hiukan sellainen asenteellinen. Vanhapiika oli siis naimaton ja lapseton yli kolmekymppinen nainen, joka muka pelkäsi miehiä, tai jolla oli kauhea miehen nälkä ja kaikki mitä se ihminen teki tai edusti, voitiin kuitata sillä vanhapiikuudella.
Mun mielestä 80-luvulla asenteet muuttui, oikeastaan aika nopeastikin. Ainakin nuoremman ikäluokan kohdalla. Naimattomuus ja lapsettomuus alettiin käsittää jo omaksi valinnaksikin , eikä aina vain sellaiseksi, että tuo olisi halunnut lapsia tai miestä, mutta ei ole saanut. Ja sen takia se on tuollainen ja tuollainen.
Työelämästä en osaa sanoa, meillä oli töissä sekä naimisissa olevia että naimattomia, eikä se asia ollut missään vaiheessa ratkaiseva mihinkään.
Ja tässä tarkoitan nyt naisia.
Miesten maailma tuossa asiassa on minulle vieras. Yhden kerran on miehelleni töissä vitsailtu lapsettomuudesta, suht. rankkaa huumoria, mutta ei mun mies siitä ole nokkiinsa ottanut. Työhönottohaastattelussa siltä oli kysytty perhesuhteista, mutta vain kysytyt, että onko parisuhteessa.
Tämä oli 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla vielä puhuttiin vanhoistapiioista. Ja sävy oli hiukan sellainen asenteellinen. Vanhapiika oli siis naimaton ja lapseton yli kolmekymppinen nainen, joka muka pelkäsi miehiä, tai jolla oli kauhea miehen nälkä ja kaikki mitä se ihminen teki tai edusti, voitiin kuitata sillä vanhapiikuudella.
Mun mielestä 80-luvulla asenteet muuttui, oikeastaan aika nopeastikin. Ainakin nuoremman ikäluokan kohdalla. Naimattomuus ja lapsettomuus alettiin käsittää jo omaksi valinnaksikin , eikä aina vain sellaiseksi, että tuo olisi halunnut lapsia tai miestä, mutta ei ole saanut. Ja sen takia se on tuollainen ja tuollainen.
Työelämästä en osaa sanoa, meillä oli töissä sekä naimisissa olevia että naimattomia, eikä se asia ollut missään vaiheessa ratkaiseva mihinkään.
Ja tässä tarkoitan nyt naisia.
Miesten maailma tuossa asiassa on minulle vieras. Yhden kerran on miehelleni töissä vitsailtu lapsettomuudesta, suht. rankkaa huumoria, mutta ei mun mies siitä ole nokkiinsa ottanut. Työhönottohaastattelussa siltä oli kysytty perhesuhteista, mutta vain kysytyt, että onko parisuhteessa.
Tämä oli 80-luvulla.
Nykyäänhän tuollaisia ei saisi edes kysyä haastattelussa. Ajat ovat muuttuneet.
Ajateltiin että he ovat niitä jotka eivät lypsätytä lettuaan.