Lue keskustelun säännöt.
Aion kostaa uskottomuuden vuosien päästä
12.06.2022 |
Takaisinmaksun aika koittaa, kun lapset ovat riittävän isoja ja omillaan. En lähde vielä, koska en jaksa lasten viikko-viikko-elämää jossain kerrostaloluukussa, ja suhde toimii nytkin ihan hyvin. Elämä sujuu näinkin.
Mutta toisen teot kaihertaa koko ajan taustalla. Mulla ei ole tarvetta tehdä yhtä rumasti, mutta kun aika on, niin vain lähden. Mulle ei tehdä noin.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Mikä hiton pelle sä oikein nyt olet. Sun piti kostaa vuosien päästä ja pettäminen tapahtui jo vuosia sitten. Ja vielä et ole saanut mitään tehtyä. Et sä koskaan mihinkään uskalla lähteä. Pelkkä suunpieksiä sinä olet.
Mikä sulle antoi nyt motiivin tulla tänne avautumaan. Mitä oikein odotat tältä?
Joskus se puolison pettäminen sitten kai vaan avaa sen tollonkin silmät. Etkö antanut vaimollesi kunnon seksiä vai olitko muuten vaan mies vailla tekoja. Voisit meille sen nyt kertoa.
Lapset on tärkeintä maailmassa. Aikuisten sotkut ei kuulu niille. Lapset voi parhaiten yhdessä kodissa. Siksi odotan siihen asti, kunnes lapset on isoja.
Lapset voi parhaiten ehjässä kodissa. Sun tapainen katkera koston odottaja ei rakenna sellaista kotia.
Provohan tämän(kin) on pakko taas olla. Ei noin tyhmää miestä ole maan päällä.
Meillä onkin ehjä koti. Lue tarkemmin. Vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan.
Vaimo saanut tyydytettyä tarpeensa muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Mikä hiton pelle sä oikein nyt olet. Sun piti kostaa vuosien päästä ja pettäminen tapahtui jo vuosia sitten. Ja vielä et ole saanut mitään tehtyä. Et sä koskaan mihinkään uskalla lähteä. Pelkkä suunpieksiä sinä olet.
Mikä sulle antoi nyt motiivin tulla tänne avautumaan. Mitä oikein odotat tältä?
Joskus se puolison pettäminen sitten kai vaan avaa sen tollonkin silmät. Etkö antanut vaimollesi kunnon seksiä vai olitko muuten vaan mies vailla tekoja. Voisit meille sen nyt kertoa.
Lapset on tärkeintä maailmassa. Aikuisten sotkut ei kuulu niille. Lapset voi parhaiten yhdessä kodissa. Siksi odotan siihen asti, kunnes lapset on isoja.
Uhraat elämäsi lapsille? Entä kun lapset on maailmalla löydätkö sinä oman onnesi sieltä halvasta vuokrayksiöstä?
Silloin on jo varallisuutta niin, että voi vaikka ostaa toisen ulos.
Eli ainoa motiivi sulla on raha. Säälittävä ääliö.
Todellakin toivon, että vaimosi jättää sut ajoissa.
Anteeksianto ei ilmeisesti kuulu sanavarastoosi.
Kerrataan vielä pääsyy pysyä tässä, kun sisälukutaito on joillakin niin heikko: lapset. Rahan merkitys on kokonaisuudessa olemattoman pieni. Tärkeintä on, että on yksi yksikkö, yksi koti, jossa koko perhe asuu. Kysy vielä, jos jäi jotain epäselväksi.
Oletko puhunut vaimosi kanssa tästä katkeruudesta? Jos haluatte vielä jatkaa kuitenkin yhdessä voisiko jostakin pariterapiasta tmv olla apua? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jos suhde muuten ok kannattaisi yrittää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostat uskottomuuden sillä tavalla, että vahingoitat itseäsi hautomalla vuosikausia tuota katkeruutta ja mielipahaa?
Kun nämä suhdekuviot koskevat muitakin kuin pettäjää/petettyä.
Petetyn elämä voi olla hyvin rikki. Eikä mikään todellakaan palaa entiselleen. Mutta siitä mitä on, voi tehdä riittävän hyvää.
Eri asia tietysti, jos aiheesta riidellään kaiken aikaa ja lapset joutuvat kärsimään. Itse nuorena matkalaukkuelämää eläneenä en tekisi lapsistani kahden kodin mierolaisia ilman perusteltua syytä.
Eikö puolison pettäminen muka riitä syyksi?
Mikä riittäisi?
No vähän kyllä mietityttää millaiset pinkit lasit silmillä sitä on perhettä ruvettu alkujaan perustamaan. Ei tarvitse kuin katsoa pettämistilastoja, ei se ole kovin harvinaista. Niin yleistä että jos et tietääksesi tunne yhtäkään joka olisi kertaakaan pettänyt, niin todennäköistä melkein on että se olet sinä tai puolisosi. Se että joku joskus pettää on usein virheellisten ihmisten tekoja jotka on tunteidensa vietävissä, ei ne ole kaikki jotain pakkopaitapsykopaatteja tai pakkomielteisiä seksiriippuvaisia jotka tunnistaa jo kaukaa. Onhan noita pakonomaisia sarjapettäjiä tietysti mutta veikkaan että vähemmistö.
Mielestäni perhettä perustaessa pitää yrittää vähän enemmän selättää vaikeudet kuin jos lapsia ei olisi. Mutta yksilöllisiä asioita nämä tietysti on kuten myös se, mitkä asiat ovat kellekin dealbreaker. En minäkään mitään vuosien kaksoiselämää saati toista perhettä (näistäkin kuulee) antaisi anteeksi mutta satunnaishairahdukset todennäköisesti kyllä enkä ihan helposti hankaloittaisi lasten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Mikä hiton pelle sä oikein nyt olet. Sun piti kostaa vuosien päästä ja pettäminen tapahtui jo vuosia sitten. Ja vielä et ole saanut mitään tehtyä. Et sä koskaan mihinkään uskalla lähteä. Pelkkä suunpieksiä sinä olet.
Mikä sulle antoi nyt motiivin tulla tänne avautumaan. Mitä oikein odotat tältä?
Joskus se puolison pettäminen sitten kai vaan avaa sen tollonkin silmät. Etkö antanut vaimollesi kunnon seksiä vai olitko muuten vaan mies vailla tekoja. Voisit meille sen nyt kertoa.
Lapset on tärkeintä maailmassa. Aikuisten sotkut ei kuulu niille. Lapset voi parhaiten yhdessä kodissa. Siksi odotan siihen asti, kunnes lapset on isoja.
Uhraat elämäsi lapsille? Entä kun lapset on maailmalla löydätkö sinä oman onnesi sieltä halvasta vuokrayksiöstä?
Silloin on jo varallisuutta niin, että voi vaikka ostaa toisen ulos.
Eli ainoa motiivi sulla on raha. Säälittävä ääliö.
Todellakin toivon, että vaimosi jättää sut ajoissa.
Anteeksianto ei ilmeisesti kuulu sanavarastoosi.
Kerrataan vielä pääsyy pysyä tässä, kun sisälukutaito on joillakin niin heikko: lapset. Rahan merkitys on kokonaisuudessa olemattoman pieni. Tärkeintä on, että on yksi yksikkö, yksi koti, jossa koko perhe asuu. Kysy vielä, jos jäi jotain epäselväksi.
Yksi kysymys olisi.
Tietääkö vaimosi sun katkeruudestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostat uskottomuuden sillä tavalla, että vahingoitat itseäsi hautomalla vuosikausia tuota katkeruutta ja mielipahaa?
Kun nämä suhdekuviot koskevat muitakin kuin pettäjää/petettyä.
Petetyn elämä voi olla hyvin rikki. Eikä mikään todellakaan palaa entiselleen. Mutta siitä mitä on, voi tehdä riittävän hyvää.
Eri asia tietysti, jos aiheesta riidellään kaiken aikaa ja lapset joutuvat kärsimään. Itse nuorena matkalaukkuelämää eläneenä en tekisi lapsistani kahden kodin mierolaisia ilman perusteltua syytä.
Eikö puolison pettäminen muka riitä syyksi?
Mikä riittäisi?
No vähän kyllä mietityttää millaiset pinkit lasit silmillä sitä on perhettä ruvettu alkujaan perustamaan. Ei tarvitse kuin katsoa pettämistilastoja, ei se ole kovin harvinaista. Niin yleistä että jos et tietääksesi tunne yhtäkään joka olisi kertaakaan pettänyt, niin todennäköistä melkein on että se olet sinä tai puolisosi. Se että joku joskus pettää on usein virheellisten ihmisten tekoja jotka on tunteidensa vietävissä, ei ne ole kaikki jotain pakkopaitapsykopaatteja tai pakkomielteisiä seksiriippuvaisia jotka tunnistaa jo kaukaa. Onhan noita pakonomaisia sarjapettäjiä tietysti mutta veikkaan että vähemmistö.
Mielestäni perhettä perustaessa pitää yrittää vähän enemmän selättää vaikeudet kuin jos lapsia ei olisi. Mutta yksilöllisiä asioita nämä tietysti on kuten myös se, mitkä asiat ovat kellekin dealbreaker. En minäkään mitään vuosien kaksoiselämää saati toista perhettä (näistäkin kuulee) antaisi anteeksi mutta satunnaishairahdukset todennäköisesti kyllä enkä ihan helposti hankaloittaisi lasten elämää.
Satunnaishairahdukset. WTF.
Kerran vuodessa, kerran kuukaudessa vai kerran viikossa?
Saman vai eri partnerin kanssa?
No jakaisella on oma arvomaailmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostat uskottomuuden sillä tavalla, että vahingoitat itseäsi hautomalla vuosikausia tuota katkeruutta ja mielipahaa?
Kun nämä suhdekuviot koskevat muitakin kuin pettäjää/petettyä.
Petetyn elämä voi olla hyvin rikki. Eikä mikään todellakaan palaa entiselleen. Mutta siitä mitä on, voi tehdä riittävän hyvää.
Eri asia tietysti, jos aiheesta riidellään kaiken aikaa ja lapset joutuvat kärsimään. Itse nuorena matkalaukkuelämää eläneenä en tekisi lapsistani kahden kodin mierolaisia ilman perusteltua syytä.
Eli toinen saa sikailla välittämättä perheestä ja toisen täytyy kestää kaikki perheen takia? Jännä ajatusmalli. Muutenkin, jos aikoo elää kostoa hautoen, vaikea kuvitella ettei tämä heijastuisi lapsiin.
Minä tulen kodista, jossa oli päätetty pysyä yhdessä lasten takia. Ei ollut terveilmapiiri kasvaa, vaikkei meidän lasten aikana riidelty tai muutenkaan draamailtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Kokemus onnellisuudesta on toki yksilöllistä, mutta vaikea uskoa, että joku pystyy samaan aikaan elämään onnellisesti ja hautomaan kostoa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko puhunut vaimosi kanssa tästä katkeruudesta? Jos haluatte vielä jatkaa kuitenkin yhdessä voisiko jostakin pariterapiasta tmv olla apua? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jos suhde muuten ok kannattaisi yrittää...
On puhuttu ja käyty terapiassa. Koko ajanhan me yritetään, ja hyvin menee. Ei meillä ole tässä hetkessä mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Mikä hiton pelle sä oikein nyt olet. Sun piti kostaa vuosien päästä ja pettäminen tapahtui jo vuosia sitten. Ja vielä et ole saanut mitään tehtyä. Et sä koskaan mihinkään uskalla lähteä. Pelkkä suunpieksiä sinä olet.
Mikä sulle antoi nyt motiivin tulla tänne avautumaan. Mitä oikein odotat tältä?
Joskus se puolison pettäminen sitten kai vaan avaa sen tollonkin silmät. Etkö antanut vaimollesi kunnon seksiä vai olitko muuten vaan mies vailla tekoja. Voisit meille sen nyt kertoa.
Lapset on tärkeintä maailmassa. Aikuisten sotkut ei kuulu niille. Lapset voi parhaiten yhdessä kodissa. Siksi odotan siihen asti, kunnes lapset on isoja.
Uhraat elämäsi lapsille? Entä kun lapset on maailmalla löydätkö sinä oman onnesi sieltä halvasta vuokrayksiöstä?
Silloin on jo varallisuutta niin, että voi vaikka ostaa toisen ulos.
Eli ainoa motiivi sulla on raha. Säälittävä ääliö.
Todellakin toivon, että vaimosi jättää sut ajoissa.
Anteeksianto ei ilmeisesti kuulu sanavarastoosi.
Kerrataan vielä pääsyy pysyä tässä, kun sisälukutaito on joillakin niin heikko: lapset. Rahan merkitys on kokonaisuudessa olemattoman pieni. Tärkeintä on, että on yksi yksikkö, yksi koti, jossa koko perhe asuu. Kysy vielä, jos jäi jotain epäselväksi.
Miksi avaudut täällä etkä ammattiauttajan luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostat uskottomuuden sillä tavalla, että vahingoitat itseäsi hautomalla vuosikausia tuota katkeruutta ja mielipahaa?
Kun nämä suhdekuviot koskevat muitakin kuin pettäjää/petettyä.
Petetyn elämä voi olla hyvin rikki. Eikä mikään todellakaan palaa entiselleen. Mutta siitä mitä on, voi tehdä riittävän hyvää.
Eri asia tietysti, jos aiheesta riidellään kaiken aikaa ja lapset joutuvat kärsimään. Itse nuorena matkalaukkuelämää eläneenä en tekisi lapsistani kahden kodin mierolaisia ilman perusteltua syytä.
Eli toinen saa sikailla välittämättä perheestä ja toisen täytyy kestää kaikki perheen takia? Jännä ajatusmalli. Muutenkin, jos aikoo elää kostoa hautoen, vaikea kuvitella ettei tämä heijastuisi lapsiin.
Minä tulen kodista, jossa oli päätetty pysyä yhdessä lasten takia. Ei ollut terveilmapiiri kasvaa, vaikkei meidän lasten aikana riidelty tai muutenkaan draamailtu.
Minä osaan elää niin, ettei se heijastu. Lasten hyvinvointi motivoi mua niin paljon. Eikä tietenkään saa sikailla, mutta syyt siihen pitää edes jollain tasolla ymmärtää, jotta pystyy elämään näin, siis ainakin siihen asti kunnes lapset on isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Mikä hiton pelle sä oikein nyt olet. Sun piti kostaa vuosien päästä ja pettäminen tapahtui jo vuosia sitten. Ja vielä et ole saanut mitään tehtyä. Et sä koskaan mihinkään uskalla lähteä. Pelkkä suunpieksiä sinä olet.
Mikä sulle antoi nyt motiivin tulla tänne avautumaan. Mitä oikein odotat tältä?
Joskus se puolison pettäminen sitten kai vaan avaa sen tollonkin silmät. Etkö antanut vaimollesi kunnon seksiä vai olitko muuten vaan mies vailla tekoja. Voisit meille sen nyt kertoa.
Lapset on tärkeintä maailmassa. Aikuisten sotkut ei kuulu niille. Lapset voi parhaiten yhdessä kodissa. Siksi odotan siihen asti, kunnes lapset on isoja.
Uhraat elämäsi lapsille? Entä kun lapset on maailmalla löydätkö sinä oman onnesi sieltä halvasta vuokrayksiöstä?
Silloin on jo varallisuutta niin, että voi vaikka ostaa toisen ulos.
Eli ainoa motiivi sulla on raha. Säälittävä ääliö.
Todellakin toivon, että vaimosi jättää sut ajoissa.
Anteeksianto ei ilmeisesti kuulu sanavarastoosi.
Kerrataan vielä pääsyy pysyä tässä, kun sisälukutaito on joillakin niin heikko: lapset. Rahan merkitys on kokonaisuudessa olemattoman pieni. Tärkeintä on, että on yksi yksikkö, yksi koti, jossa koko perhe asuu. Kysy vielä, jos jäi jotain epäselväksi.
Miksi avaudut täällä etkä ammattiauttajan luona?
Avaudun mä sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Mikä hiton pelle sä oikein nyt olet. Sun piti kostaa vuosien päästä ja pettäminen tapahtui jo vuosia sitten. Ja vielä et ole saanut mitään tehtyä. Et sä koskaan mihinkään uskalla lähteä. Pelkkä suunpieksiä sinä olet.
Mikä sulle antoi nyt motiivin tulla tänne avautumaan. Mitä oikein odotat tältä?
Joskus se puolison pettäminen sitten kai vaan avaa sen tollonkin silmät. Etkö antanut vaimollesi kunnon seksiä vai olitko muuten vaan mies vailla tekoja. Voisit meille sen nyt kertoa.
Lapset on tärkeintä maailmassa. Aikuisten sotkut ei kuulu niille. Lapset voi parhaiten yhdessä kodissa. Siksi odotan siihen asti, kunnes lapset on isoja.
Uhraat elämäsi lapsille? Entä kun lapset on maailmalla löydätkö sinä oman onnesi sieltä halvasta vuokrayksiöstä?
Silloin on jo varallisuutta niin, että voi vaikka ostaa toisen ulos.
Eli ainoa motiivi sulla on raha. Säälittävä ääliö.
Todellakin toivon, että vaimosi jättää sut ajoissa.
Anteeksianto ei ilmeisesti kuulu sanavarastoosi.
Kerrataan vielä pääsyy pysyä tässä, kun sisälukutaito on joillakin niin heikko: lapset. Rahan merkitys on kokonaisuudessa olemattoman pieni. Tärkeintä on, että on yksi yksikkö, yksi koti, jossa koko perhe asuu. Kysy vielä, jos jäi jotain epäselväksi.
Yksi kysymys olisi.
Tietääkö vaimosi sun katkeruudestasi?
Ei tässä mitassa. Hän ei olisi nyt niin tasapainoinen ja onnellinen, jos kertoisin. Häntä pitää suojella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että jaksat ajatella lapsia! Harva vanhempi nykyisin asettaa lapsia itsensä edelle.
Itse tekisin ehdottomasti juuri noin.
Jatkaisit pettäjän kanssa. Joka pettää vielä toisenkin kerran.
Wau miten mahtavaa elämää. Luuletkos, että lapset ei muka huomaa mitään, kun asiat on päin v.ttua?
Sotkuista on jo aikaa. Nyt on ollut jo vuosia tasaista, onnellista elämää. Perhe voi paremmin kuin koskaan.
Mikä hiton pelle sä oikein nyt olet. Sun piti kostaa vuosien päästä ja pettäminen tapahtui jo vuosia sitten. Ja vielä et ole saanut mitään tehtyä. Et sä koskaan mihinkään uskalla lähteä. Pelkkä suunpieksiä sinä olet.
Mikä sulle antoi nyt motiivin tulla tänne avautumaan. Mitä oikein odotat tältä?
Joskus se puolison pettäminen sitten kai vaan avaa sen tollonkin silmät. Etkö antanut vaimollesi kunnon seksiä vai olitko muuten vaan mies vailla tekoja. Voisit meille sen nyt kertoa.
Lapset on tärkeintä maailmassa. Aikuisten sotkut ei kuulu niille. Lapset voi parhaiten yhdessä kodissa. Siksi odotan siihen asti, kunnes lapset on isoja.
Lapset voi parhaiten ehjässä kodissa. Sun tapainen katkera koston odottaja ei rakenna sellaista kotia.
Provohan tämän(kin) on pakko taas olla. Ei noin tyhmää miestä ole maan päällä.
Meillä onkin ehjä koti. Lue tarkemmin. Vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan.
Vaimo saanut tyydytettyä tarpeensa muualla.
Hehe, olipa nasevasti lohkaistu! Kato Sami Hedbergkin käy palstalla. Hehe, vieläkin naurattaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä toivon, että miehesi jättää sinut mahdollisimman pian.
Sen verran tyhmältä vaikutat. Siksi se sua pettikin.
Tollo. En edelleenkään ole nainen.
Aivan sama. Tyhmä silti.
Naisesi ansaitsee viisaamman miehen itselleen. Toivottavasti jättää sut ja ymmärtää sun yksinkertaisuutesi.
Tulit tänne varmaan hakemaan kannustuksia ja yläviitosia. Vihkoon meni.
Jos petti, niin ansaitsee kivitys-kuoleman. Tai jos ei sitä, niin vähintään mitä ikinä petetty haluaa hänelle tehdä. Ei todellakaan mitään parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostat uskottomuuden sillä tavalla, että vahingoitat itseäsi hautomalla vuosikausia tuota katkeruutta ja mielipahaa?
Kun nämä suhdekuviot koskevat muitakin kuin pettäjää/petettyä.
Petetyn elämä voi olla hyvin rikki. Eikä mikään todellakaan palaa entiselleen. Mutta siitä mitä on, voi tehdä riittävän hyvää.
Eri asia tietysti, jos aiheesta riidellään kaiken aikaa ja lapset joutuvat kärsimään. Itse nuorena matkalaukkuelämää eläneenä en tekisi lapsistani kahden kodin mierolaisia ilman perusteltua syytä.
Eikö puolison pettäminen muka riitä syyksi?
Mikä riittäisi?
No vähän kyllä mietityttää millaiset pinkit lasit silmillä sitä on perhettä ruvettu alkujaan perustamaan. Ei tarvitse kuin katsoa pettämistilastoja, ei se ole kovin harvinaista. Niin yleistä että jos et tietääksesi tunne yhtäkään joka olisi kertaakaan pettänyt, niin todennäköistä melkein on että se olet sinä tai puolisosi. Se että joku joskus pettää on usein virheellisten ihmisten tekoja jotka on tunteidensa vietävissä, ei ne ole kaikki jotain pakkopaitapsykopaatteja tai pakkomielteisiä seksiriippuvaisia jotka tunnistaa jo kaukaa. Onhan noita pakonomaisia sarjapettäjiä tietysti mutta veikkaan että vähemmistö.
Mielestäni perhettä perustaessa pitää yrittää vähän enemmän selättää vaikeudet kuin jos lapsia ei olisi. Mutta yksilöllisiä asioita nämä tietysti on kuten myös se, mitkä asiat ovat kellekin dealbreaker. En minäkään mitään vuosien kaksoiselämää saati toista perhettä (näistäkin kuulee) antaisi anteeksi mutta satunnaishairahdukset todennäköisesti kyllä enkä ihan helposti hankaloittaisi lasten elämää.
Satunnaishairahdukset. WTF.
Kerran vuodessa, kerran kuukaudessa vai kerran viikossa?
Saman vai eri partnerin kanssa?
No jakaisella on oma arvomaailmansa.
Juuri näin! Avioliittoon minäkin menin löhes 10 vuoden yhteiselon jälkeen, eli tunsimme toisemme varmasti paremmin kuin moni muu pari. Tai niin luulin.
Mies päätti omin päin elää ns. aikuinen tietää mitä tekee- elämää ja petti, valehteli, salaili, huo rasi työreussuillaan jne.
Yhteiset pelisäännöt oli vain kulissi, jonka takana hän hääräili mitä huvittaa. Pelisääntöjen muutoksesta hön ei tosin koskaa puhunut minun kanssani!
Mutta nyt katsotaan tämä liitto loppuun ja tulee olemaan pysöyttävö hetki, kun mies vastaa teoistaan.
Ap, ymmärrän tasan tarkkaan mikä tilanteesi on. Rohkeaa ja parempaa tulevaisuutta!
Aika kylmää toimintaa, että venaillaan vuosikausia kostoa "lasten takia" ja esitetään, että kaikki on mukamas hyvin...Lapset vaistoaa enemmän kuin aikuiset ymmärtääkään ja kyllä toisen vanhemman katkeruus ja anteeksiantamattomuus toista kohtaan aistitaan, ellet ole Oscar-palkinnon veroinen näyttelijä
Suoraselkäisempää olisi erota saman tien eikä odotella vuosia elellen jossain kostofantasioissa ja myrkyttäen anteeksiantamattomuudella kodin ilmapiiriä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kostat uskottomuuden sillä tavalla, että vahingoitat itseäsi hautomalla vuosikausia tuota katkeruutta ja mielipahaa?
Kun nämä suhdekuviot koskevat muitakin kuin pettäjää/petettyä.
Petetyn elämä voi olla hyvin rikki. Eikä mikään todellakaan palaa entiselleen. Mutta siitä mitä on, voi tehdä riittävän hyvää.
Eri asia tietysti, jos aiheesta riidellään kaiken aikaa ja lapset joutuvat kärsimään. Itse nuorena matkalaukkuelämää eläneenä en tekisi lapsistani kahden kodin mierolaisia ilman perusteltua syytä.
Eikö puolison pettäminen muka riitä syyksi?
Mikä riittäisi?
No vähän kyllä mietityttää millaiset pinkit lasit silmillä sitä on perhettä ruvettu alkujaan perustamaan. Ei tarvitse kuin katsoa pettämistilastoja, ei se ole kovin harvinaista. Niin yleistä että jos et tietääksesi tunne yhtäkään joka olisi kertaakaan pettänyt, niin todennäköistä melkein on että se olet sinä tai puolisosi. Se että joku joskus pettää on usein virheellisten ihmisten tekoja jotka on tunteidensa vietävissä, ei ne ole kaikki jotain pakkopaitapsykopaatteja tai pakkomielteisiä seksiriippuvaisia jotka tunnistaa jo kaukaa. Onhan noita pakonomaisia sarjapettäjiä tietysti mutta veikkaan että vähemmistö.
Mielestäni perhettä perustaessa pitää yrittää vähän enemmän selättää vaikeudet kuin jos lapsia ei olisi. Mutta yksilöllisiä asioita nämä tietysti on kuten myös se, mitkä asiat ovat kellekin dealbreaker. En minäkään mitään vuosien kaksoiselämää saati toista perhettä (näistäkin kuulee) antaisi anteeksi mutta satunnaishairahdukset todennäköisesti kyllä enkä ihan helposti hankaloittaisi lasten elämää.
Satunnaishairahdukset. WTF.
Kerran vuodessa, kerran kuukaudessa vai kerran viikossa?
Saman vai eri partnerin kanssa?
No jakaisella on oma arvomaailmansa.
Juuri näin! Avioliittoon minäkin menin löhes 10 vuoden yhteiselon jälkeen, eli tunsimme toisemme varmasti paremmin kuin moni muu pari. Tai niin luulin.
Mies päätti omin päin elää ns. aikuinen tietää mitä tekee- elämää ja petti, valehteli, salaili, huo rasi työreussuillaan jne.
Yhteiset pelisäännöt oli vain kulissi, jonka takana hän hääräili mitä huvittaa. Pelisääntöjen muutoksesta hön ei tosin koskaa puhunut minun kanssani!
Mutta nyt katsotaan tämä liitto loppuun ja tulee olemaan pysöyttävö hetki, kun mies vastaa teoistaan.
Ap, ymmärrän tasan tarkkaan mikä tilanteesi on. Rohkeaa ja parempaa tulevaisuutta!
Kiitos! Kiva nähdä että meitä on muitakin samanlaisessa tilanteessa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin aikoinaan tehdä samoin, mutta en ole vieläkään seitsemän vuoden jälkeen lähtenyt. Yhteiselo sujuu riittävän hyvin, mutta unohtanut en ole enkä myöskään ole antanut anteeksi. Katkera minusta vain tuli, joten suosittelen kuitenkin lähtemään heti.
Lue tarkemmin. Slummielämä ja lasten reppureissut ei kiinnosta. En katkeroidu vaan elän elämääni suunnitelmallisesti.
Slummielämä? Jos pidät kerrostaloja slummina, muuta omakotitaloon. Ihannetapauksessahan lasten koti säilyy, ja vanhemmat asuvat siellä vuoroviikoin. Eikö tämä ole tullut mieleen?
Ainahan sitä voi niikin unelmoida.