Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko autisteilla yleisestikin vaikeuksia päästä asioista yli?
11.06.2022 |
Lienen hieman autisti ja tuntuu että vanhat jutut palaa jatkuvasti mieleen ja niitä on joku ihme pakko kelata ja kirota. Välillä tuntuu että tulen hulluksi. Kunpa ne saisi jotenkin vaan deletoitua mielestä.
Kommentit (36)
Juuttuminen on yleistä autusteille, valitettavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Sinulla jokin käsittelemätön trauma?
Tuntemani autistit eivät jumita muuten kuin jos kokevat kiusaamista, eivätkä aina silloinkaan.
Suositan selvittelemään, mistä juumi johtuu.
Kaikesta ei pidäkään päästä "yli". Ei heti.
Moni on kirjoittanut menestyskirjan tms. Ehkäpä Sinäkin.
On. Minun työelämässä hyvin menestynyt DI-veljeni (Asperger) vihaa yhä koulukiusaajiaan niin paljon, että siinä ei ole mitään järkeä. Muistaa heidät jokaisen nimeltä, ja nauttii kaikesta pahasta joka heitä elämässä kohtaa avoimesti (sekä toivoo heille myös pahaa).
Minäkään en tunnu pääsevän yli pieleen menneestä suhdeyritelmästä. Aina vaan palaa siitä asiat mieleen, kunpa en olisi koskaan häneen sekaantunutkaan. Autistina ei kannata hankkia kauheasti uusia epämiellyttäviä muistoja ja kokemuksia, koska niihin jää herkästi jumiin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tunnu pääsevän yli pieleen menneestä suhdeyritelmästä. Aina vaan palaa siitä asiat mieleen, kunpa en olisi koskaan häneen sekaantunutkaan. Autistina ei kannata hankkia kauheasti uusia epämiellyttäviä muistoja ja kokemuksia, koska niihin jää herkästi jumiin.
Usein näin, etenkin jos niihin liittyy voimakkaita tunnemuistoja. Minä voin yhä pahoin pelkästään ajatuksesta tietyistä ihmisistä, enkä usko sen menevän koskaan ohi. Samoin olen yhä useita kertoja viikossa heille todella vihainen, vaikka tapahtumista on vuosia/vuosikymmeniä. Missään olosuhteissa en pystyisi asialliseen keskusteluun, luultavasti saisin neliraajaraivarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole diagnoosia, mutta piirteitä kyllä ja tunnistan hyvin tuon menneisiin takertumisen. Onneksi löysin täsmälääkkeen tuohon vaivaan (psilosybiini).
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole diagnoosia, mutta piirteitä kyllä ja tunnistan hyvin tuon menneisiin takertumisen. Onneksi löysin täsmälääkkeen tuohon vaivaan (psilosybiini).
Taikasienet 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tunnu pääsevän yli pieleen menneestä suhdeyritelmästä. Aina vaan palaa siitä asiat mieleen, kunpa en olisi koskaan häneen sekaantunutkaan. Autistina ei kannata hankkia kauheasti uusia epämiellyttäviä muistoja ja kokemuksia, koska niihin jää herkästi jumiin.
Usein näin, etenkin jos niihin liittyy voimakkaita tunnemuistoja. Minä voin yhä pahoin pelkästään ajatuksesta tietyistä ihmisistä, enkä usko sen menevän koskaan ohi. Samoin olen yhä useita kertoja viikossa heille todella vihainen, vaikka tapahtumista on vuosia/vuosikymmeniä. Missään olosuhteissa en pystyisi asialliseen keskusteluun, luultavasti saisin neliraajaraivarin.
Juurikin voimakkaat tunteet vaan pahentaa asiaa, hyvät tai huonot. Omassa tapauksessani oli niin voimakkaat ihastumisen tunteet että sen takia en vaan voi unohtaa ilmeisesti koskaan. Vieläkin kuin eilisestä palaa mieleen tietyt tilanteet, haluaisin unohtaa.
Jos ei saa asiasta selkoa nuorena, on ihan normaalia kenelle vain että juuttuu miettimään, etsii ratkaisua. Mutta jos juuttuu toistenkin asioihin tai tarkkaan sanamuotoon, se voi olla hankalampi sille toiselle. Joillakin suomalaisilla esiintyy aika paljon juuttumista ja voivat raivota yhtäkkiä, jopa optikko - vaikka toinen yrittää päästä asiassa vain eteenpäin. Mennään kuin protokollan tai byrokratian mukaan, vaikka olisi jo kiire. Ehkä on asperger tai autismipiirteitä joillakin, ilman että on varsinaisesti autisti. Mikä prosenttiosuus kullakin, ei tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taikasieni? Jee, minulla on jalkasieni😄
Mä pääsen niistä joksikin aikaa rauhaan heittäytymällä ekkoon. Sitten taas uudestaan kokeilla käsitellä asia loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Minun työelämässä hyvin menestynyt DI-veljeni (Asperger) vihaa yhä koulukiusaajiaan niin paljon, että siinä ei ole mitään järkeä. Muistaa heidät jokaisen nimeltä, ja nauttii kaikesta pahasta joka heitä elämässä kohtaa avoimesti (sekä toivoo heille myös pahaa).
Minä toivon myös todella usein vihaamilleni ihmisille pahaa ja kärsimystä, jopa rukoilen sitä heille. Ihan en kuitenkaan kehtaa noin avoimesti myöntää kuin veljesi 😅
Vierailija kirjoitti:
Mä pääsen niistä joksikin aikaa rauhaan heittäytymällä ekkoon. Sitten taas uudestaan kokeilla käsitellä asia loppuun.
Ekkot auttaa, mutta kyllä minä olen tiettyihin ihmisiin ikuisessa vihaluupissa. Loppua ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja naisilla se usein mielletään ensiksi epäluuloisen persoonallisuushäiriön oireeksi.
Vierailija kirjoitti:
On ja naisilla se usein mielletään ensiksi epäluuloisen persoonallisuushäiriön oireeksi.
Mullakin diagnosoitiin ensin tuo, ja potilaskertomuksessa korostettiin omahyväisyyttä ja töykeyttä. Väärä diagnoosi ja siitä seurannut kognitiivinen psykoterapia tuhosivat elämästäni vuosia. Sain terapiassakin kuulla olevani röyhkeä narsisti, kun kerroin kyseenalaistavani diagnoosini ja haluni selvittää asiat uudelleen.
Sain aspergerin + adhd:n diagnoosin lopulta eilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ja naisilla se usein mielletään ensiksi epäluuloisen persoonallisuushäiriön oireeksi.
Mullakin diagnosoitiin ensin tuo, ja potilaskertomuksessa korostettiin omahyväisyyttä ja töykeyttä. Väärä diagnoosi ja siitä seurannut kognitiivinen psykoterapia tuhosivat elämästäni vuosia. Sain terapiassakin kuulla olevani röyhkeä narsisti, kun kerroin kyseenalaistavani diagnoosini ja haluni selvittää asiat uudelleen.
Sain aspergerin + adhd:n diagnoosin lopulta eilen.
Minä olen joutunut tuollaisen ketjussa mainitun pyhän vihan kohteeksi, ja voin kertoa, että siihen ei tehonnut mikään, kun As-henkilö päätti että olen hänelle henkilökohtaisesti osoitettu demoni. Olen luovuttanut asian suhteen. Mikään anteeksipyyntö ei lieventänyt tai tehnyt asiaa tekemättömäksi.
Paska Ihminen
Vierailija kirjoitti:
On. Minun työelämässä hyvin menestynyt DI-veljeni (Asperger) vihaa yhä koulukiusaajiaan niin paljon, että siinä ei ole mitään järkeä. Muistaa heidät jokaisen nimeltä, ja nauttii kaikesta pahasta joka heitä elämässä kohtaa avoimesti (sekä toivoo heille myös pahaa).
Mun mies on autisti ja juuri tuollainen. Kaikki on mustavalkoista, ihmiset on joko hyviä tai pahoja.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä, mutta jos sulla on sosiaalista tai muuta ahdistusta, voi liittyä enemmän siihen.