En pysty eroamaan vaimostani vaikka rakastan toista naista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä rupeaisi suhteeseen varatun kanssa. Vaikka olisin palavasti rakastunut, antaisin olla.

Itsekin suosittelen tätä. Vahvasti. Joskus vaan asiat tapahtuu. 

Voi miten lapsellista.

Ja jos sitten saisitkin sen elämäsi rakkauden, viimeistään kahden vuoden päästä olisit samassa tilanteessa. Yhdessä eläminen näyttää raadollisesti sen, kuka on luottamuksen arvoinen, kuka ei. Se joka lähtee salasuhteeseen kerran, tekee sen takuulla toisenkin kerran. Siinä sitten parkuisit pettymystä, kun suuri rakkautesi ilmoittaisi löytäneensä oman suuren rakkautensa nyt vasta - jostain toisesta, nuoremmasta.

Näinhän se voi olla. Mutta mä olisin ollut valmis ottamaan sen riskin. Ehkä se kertoo jotain mun rakkauden määrästä. Tai mun sinisilmäisyydestä. En tiedä. Mä uskon kuitenkin, että harvat asiat on ennalta kiveen hakattuja. 

Ja mielenkiinnosta kysyn, jos pettäjä pettää uudestaan. Niin mikä saa ihmisen pettämään ensimmäisen kerran, onko se joku sisäsyntyinen luonnevika jolle ei voi mitään? Onko jo syntymän hetkellä päätetty ketkä pettää ja ketkä ei. Onko henkinen kasvu mahdollista? Vai onko kaikki jo ennalta määrättyä?

Ei ole ennalta määrättyä. Ihmisellä on vapaa tahto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä et pysty eroamaan vaimostaisi? Tämä mun rakastama mies ei kertonut syytä, mietinpä vaan mitä syitä sitä miehillä voisi olla, että eivät pysty jättämään vaimoaan vaikka haluaisivat.

Nainen ei sitä voi käsittää. Miehet ei elä vaistojen varassa, kuten naiset.

Vierestä

Mies54v

Joo, en siis käsitä. Voitko avata tätä tarkemmin. Yritän siis todella ymmärtää, että miksi tässä kävin niinkuin kävi.

Syitä voi olla useitakin ja yksi syy vois olla, että olet perheen rikkoja. Epäluotettava henkilö. Voi olla myöskin ,että miehellä on naisen kanssa paljon yhteistä ja yhteisiä muistoja ja tulevat edelleenkin keskenään toimeen.

Mies54v

Perheen rikkoja on aika mielenkiintoinen lähestymiskulma, mieshän tässä pettää, en minä. Ihan omin jaloin on mies kotoaan liikenteeseen lähtenyt. Se on jännä miten ne yhteiset muistoja ja toimeen tuleminen ei kuitenkaan estä miestä sutinoimasta. Mutta onhan yhteiset muistot tietysti mukavia.

Otetaanpa esimerkki. Kato työporukkaas ja mieti monenko miehen kanssa olisit valmis painimaan..jos mies tekee tuon saman, niin lähes kaikki naiset käy seksiin. Tuo on se meitä erottava asia. Mies ei tarvi tunteita seksiin, eikä tuolla ole sen suurempaa merkitystä miehelle..ainoastaan, että kumppani ei ole fyysisesti ällöttävä.

mies54v

Voidaanko päätellä, että pettävät miehet eivät saa kotona? Ja samalla kuitenkin rakastavat vaimoaan? En oikein ymmärrä. Jos peilaan tätä omaan tilanteeseeni, niin mies ei rakasta minua, hän on vain seksin perässä.  Ymmärtääkseni on kuitenkin miehiä jotka eivät enää rakasta vaimoaan, ja silti eivät eroa. AP taisi olla tämmöinen. Tässä ei nyt ihan kaikkiin casen tule vastausta. Toki ymmärrän, että mies on tyytyväinen kun saa piparia, kaljaa ja pitsaa. Ja huonommat on hyviä. Onko se sitten niin, että jos saa piparia, kaljaa ja pitsaa niin siinä vaiheessa ero on kauhean vaivalloinen, että mitä sitä nyt eroaan. Että minkälaista tuskaa pitää miehen tuntea, että eropaperit lähtee postiin?

Varmasti ollaan yhdessä mieluummin viimeiseen saakka,ero voidaan kokea vaivalloisena,helpompi kun asiat ovat kuitenkin nyt näin,vaikka huonomminkin,eron tullessa alkais enemmän hommaa,asunnon etsiminen,muutto,paperihommia jne....ei sitä uutta ihmistä niin vain löydä,sopivaa varsinkaan,ellei se ole valmiiksi tiedossa.....ollaanko suhteessa sitten rahan,materian,tuttuuden takia?  nainen mielestäni pystyy lähtemään suhteesta herkemmin,jos ei ole tyytyväinen...en tiedä,millaista tuskaa miehen pitää kokea,että eropaperit lähtee postiin..

Kyllä se pettäjä yleensä lopulta siitä liitosta lähtee. Ei tosin useinkaan sen uuden suhteen vuoksi, vaan sen vanhan. Kun henki ei vaan enää kulje. Kaksi tällaista miestä on avautunut mulle tilanteestaan, pyrkivät molemmat mun housuihin, mut on tärkeää ymmärtää, että syy ei ollut minussa, vaan siinä suhteessa mistä halusivat irti. Molempia pelotti eron seuraukset, molemmat kokivat katumusta ja syyllisyyttä tunteistaan ja siitä, että ovat niin syvällä suhteessa naisen kanssa joka ei koskaan tuntunut ihan täysin oikealta. Kummallekin kerroin, ettei tilanne korjaudu toisen naisen sängyssä, vaan täytyy keskittyä miettimään mitä suhteensa kanssa tahtoo tehdä. Ei mitään sivusuhdesekoiluja sekoittamaan pakkaa. Toinen on sittemmin eronnut ja jo uudessa suhteessa. Toinen jatkaa lasten ja syyllisyyden vuoksi liittoa, joka kuulema tuntuu suorittamiselta ja elämä on vaikka iloa. Surullista kun ihmiset eivät uskalla ja ymmärrä olla itselleen edes rehellisiä ja uskollisia.