En pysty eroamaan vaimostani vaikka rakastan toista naista

Mistä tiedät että vaimosi kuolee ensin? Ei ehkä kannata edes "tavallaan" odottaa sitä toisen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä et pysty eroamaan vaimostaisi? Tämä mun rakastama mies ei kertonut syytä, mietinpä vaan mitä syitä sitä miehillä voisi olla, että eivät pysty jättämään vaimoaan vaikka haluaisivat.

Moraalinen dilemma. Vaikea jättää toinen ja murskata tämän elämä, vaikkei hän ole tehnyt mitään väärää. Siinä saa olla aika kylmä ihminen, että pystyy sen jälkeen vain aloittamaan uuden elämänsä toisen kanssa hyvällä omallatunnolla miettimättä sitä mitä taakseen jätti. Tunnistan itse tämän tilanteen omasta elämästäni ja olen pitkässä suhteessa todella hyvän ihmisen kanssa, mutta silti tunnen aina että jotain puuttuu.

Jos ajatellaan, että on niin huono suhde, että miettii eroa. Niin eikö huono suhde ole yleensä molempien syytä? Vai voiko sitä ajatella, että on itse vaan niin vaativa, ettei se huonous johtuu omasta nirsoudesta, eikä siitä, että parisuhde on oikeasti huono.  En tiedä. Tavallaan ymmärrän, että jos se puuttumisen tunne ei ole kovin häiritsevä niin sen kanssa pystyy elämään. Että täydellistä suhdetta voi olla typerää tavoitella. Itse erosin koska ´jonkin puuttuminen´ oli ajaa mut hulluuteen.  Vaikka olin suhteessa hyvän ihmisen kanssa. 

Esimerkiksi minulla on se tilanne, että olen parisuhteelta aina halunnut omia biologisia lapsia. Se on ollut minulle kaikki kaikessa. Nyt olen ollut jo vuosia parisuhteessa maailman parhaan ihmisen kanssa, mutta hän kärsii lapsettomuudesta.

Tilanne on minulle kauhea. En tule saamaan biologisia lapsia ja minusta tuntuu, että sama vaikka kuolisin huomenna, koska ei minusta kuitenkaan jää tähän maailmaan mitään jäljelle. Toisaalta en voisi ikinä enää elää onnellisena hyvällä omallatunnolla, jos jättäisin tämän maailman ihanimman ihmisen itsekkäistä syistäni. Se olisi hänelle murskaavaa. Kumpikin skenaario ajaa minut hulluksi ja siksi minulle onkin sama että kuolenko huomenna vaiko 40 vuoden päästä. Oikeastaan melkein vihaan elämääni ja tätä moraalista umpikujaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että vaimosi kuolee ensin? Ei ehkä kannata edes "tavallaan" odottaa sitä toisen kuolemaa.

Elämä valuu hukkaan tuollaisessa odottelussa... Vaimo kuitenkin arvaa ja tiedostaa, ettet enää aidosti rakasta. Hänelläkin voisi olla muita ottajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä et pysty eroamaan vaimostaisi? Tämä mun rakastama mies ei kertonut syytä, mietinpä vaan mitä syitä sitä miehillä voisi olla, että eivät pysty jättämään vaimoaan vaikka haluaisivat.

Moraalinen dilemma. Vaikea jättää toinen ja murskata tämän elämä, vaikkei hän ole tehnyt mitään väärää. Siinä saa olla aika kylmä ihminen, että pystyy sen jälkeen vain aloittamaan uuden elämänsä toisen kanssa hyvällä omallatunnolla miettimättä sitä mitä taakseen jätti. Tunnistan itse tämän tilanteen omasta elämästäni ja olen pitkässä suhteessa todella hyvän ihmisen kanssa, mutta silti tunnen aina että jotain puuttuu.

Jos ajatellaan, että on niin huono suhde, että miettii eroa. Niin eikö huono suhde ole yleensä molempien syytä? Vai voiko sitä ajatella, että on itse vaan niin vaativa, ettei se huonous johtuu omasta nirsoudesta, eikä siitä, että parisuhde on oikeasti huono.  En tiedä. Tavallaan ymmärrän, että jos se puuttumisen tunne ei ole kovin häiritsevä niin sen kanssa pystyy elämään. Että täydellistä suhdetta voi olla typerää tavoitella. Itse erosin koska ´jonkin puuttuminen´ oli ajaa mut hulluuteen.  Vaikka olin suhteessa hyvän ihmisen kanssa. 

Esimerkiksi minulla on se tilanne, että olen parisuhteelta aina halunnut omia biologisia lapsia. Se on ollut minulle kaikki kaikessa. Nyt olen ollut jo vuosia parisuhteessa maailman parhaan ihmisen kanssa, mutta hän kärsii lapsettomuudesta.

Tilanne on minulle kauhea. En tule saamaan biologisia lapsia ja minusta tuntuu, että sama vaikka kuolisin huomenna, koska ei minusta kuitenkaan jää tähän maailmaan mitään jäljelle. Toisaalta en voisi ikinä enää elää onnellisena hyvällä omallatunnolla, jos jättäisin tämän maailman ihanimman ihmisen itsekkäistä syistäni. Se olisi hänelle murskaavaa. Kumpikin skenaario ajaa minut hulluksi ja siksi minulle onkin sama että kuolenko huomenna vaiko 40 vuoden päästä. Oikeastaan melkein vihaan elämääni ja tätä moraalista umpikujaa.

Sijaissynnyttäjä? Oletko itse nainen vai mies? Jos olet nainen, voit hankkia luovutetulla spermalla jälkikasvua.

Ap on säälittävä pelle.

Minulle kävi näin - mies ei pysty eroamaan vaimostaan. Oma sydämeni särkyi, lopetimme suhteen ja jäimme kaveripohjalta pitämään yhteyttä... paitsi että kävi ilmi taannoin (pari vuotta tästä suhteen lopettamisesta) että mies elää jossain kuvitelmissa, jossa suhde vielä jatkuukin näin traagisena rakkaustarinana, jossa hän ei pysty jättämään perhettään koska vaimo alkaisi uhkailemaan itsarilla (minkä uskon kyllä, tiedän vaimon) mutta olen silti hänen elämänsä rakkaus ja hän on kuvitellut että me tässä jotenkin ollaan vieläkin toisissamme kiinni, vaikka teeskentelemme muuta.

Itse yritän siirtyä eteenpäin, ja alkaa etsimään uutta kumppania. Tämä mies roikkuu jalassani kiinni, on ihan rikki kun ei pysty jättämään perhettään muttei pääse minusta yli.

Että näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi näin - mies ei pysty eroamaan vaimostaan. Oma sydämeni särkyi, lopetimme suhteen ja jäimme kaveripohjalta pitämään yhteyttä... paitsi että kävi ilmi taannoin (pari vuotta tästä suhteen lopettamisesta) että mies elää jossain kuvitelmissa, jossa suhde vielä jatkuukin näin traagisena rakkaustarinana, jossa hän ei pysty jättämään perhettään koska vaimo alkaisi uhkailemaan itsarilla (minkä uskon kyllä, tiedän vaimon) mutta olen silti hänen elämänsä rakkaus ja hän on kuvitellut että me tässä jotenkin ollaan vieläkin toisissamme kiinni, vaikka teeskentelemme muuta.

Itse yritän siirtyä eteenpäin, ja alkaa etsimään uutta kumppania. Tämä mies roikkuu jalassani kiinni, on ihan rikki kun ei pysty jättämään perhettään muttei pääse minusta yli.

Että näinkin voi käydä.

Hah hah! Sama vanha tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä et pysty eroamaan vaimostaisi? Tämä mun rakastama mies ei kertonut syytä, mietinpä vaan mitä syitä sitä miehillä voisi olla, että eivät pysty jättämään vaimoaan vaikka haluaisivat.

Moraalinen dilemma. Vaikea jättää toinen ja murskata tämän elämä, vaikkei hän ole tehnyt mitään väärää. Siinä saa olla aika kylmä ihminen, että pystyy sen jälkeen vain aloittamaan uuden elämänsä toisen kanssa hyvällä omallatunnolla miettimättä sitä mitä taakseen jätti. Tunnistan itse tämän tilanteen omasta elämästäni ja olen pitkässä suhteessa todella hyvän ihmisen kanssa, mutta silti tunnen aina että jotain puuttuu.

Jos ajatellaan, että on niin huono suhde, että miettii eroa. Niin eikö huono suhde ole yleensä molempien syytä? Vai voiko sitä ajatella, että on itse vaan niin vaativa, ettei se huonous johtuu omasta nirsoudesta, eikä siitä, että parisuhde on oikeasti huono.  En tiedä. Tavallaan ymmärrän, että jos se puuttumisen tunne ei ole kovin häiritsevä niin sen kanssa pystyy elämään. Että täydellistä suhdetta voi olla typerää tavoitella. Itse erosin koska ´jonkin puuttuminen´ oli ajaa mut hulluuteen.  Vaikka olin suhteessa hyvän ihmisen kanssa. 

Esimerkiksi minulla on se tilanne, että olen parisuhteelta aina halunnut omia biologisia lapsia. Se on ollut minulle kaikki kaikessa. Nyt olen ollut jo vuosia parisuhteessa maailman parhaan ihmisen kanssa, mutta hän kärsii lapsettomuudesta.

Tilanne on minulle kauhea. En tule saamaan biologisia lapsia ja minusta tuntuu, että sama vaikka kuolisin huomenna, koska ei minusta kuitenkaan jää tähän maailmaan mitään jäljelle. Toisaalta en voisi ikinä enää elää onnellisena hyvällä omallatunnolla, jos jättäisin tämän maailman ihanimman ihmisen itsekkäistä syistäni. Se olisi hänelle murskaavaa. Kumpikin skenaario ajaa minut hulluksi ja siksi minulle onkin sama että kuolenko huomenna vaiko 40 vuoden päästä. Oikeastaan melkein vihaan elämääni ja tätä moraalista umpikujaa.

Sijaissynnyttäjä? Oletko itse nainen vai mies? Jos olet nainen, voit hankkia luovutetulla spermalla jälkikasvua.

Mies ja ihan omaa spermaa käyttäisin. Ja vaikka olisinkin nainen, niin en osaisi hyvällä moraalilla sanoa lapsettomuudesta kärsivälle miehelleni että haluan lapsen vieraalla spermalla siitettynä. Se olisi toista kohtaan todella tylyä. Tässä se moraalinen dilemma tuleekin.

Ap:n rakkautta en toivo kenellekään. En vaimolle enkä toiselle naiselle. Karmivaa. Provo tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että vaimosi kuolee ensin? Ei ehkä kannata edes "tavallaan" odottaa sitä toisen kuolemaa.

Elämä valuu hukkaan tuollaisessa odottelussa... Vaimo kuitenkin arvaa ja tiedostaa, ettet enää aidosti rakasta. Hänelläkin voisi olla muita ottajia.

Miksi aina jonkun pitäisi "ottaa". En ole paritellut neljään vuoteen.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et rakasta toista naista, se on himoitsemista ja syntiä. Opettele rakastamaan vaimoasi.

Suurempi synti liene odottaa toisen kuolemaa. Mikä avioliitto se on, jos vaimoa tarvitsee OPETELLA rakastamaan. Kyllä se rakkaus ja halu sitä omaa vaimoa kohtaan tulee olla suurinta.

Jos vaakakupissa painaa vaan talo ja tavarat sekä kulissit, niin sellaisessa liitossa ei ole mitään pelastettavaa.

Sen takia oletkin rakastunut toiseen, koska et oikeasti rakasta enää vaimoasi.

Rakastuminen kestää korkeintaan puolitoista vuotta, sitten pitää alkaa opetella rakastamaan.

Terv. 30 vuotta naimisissa, yhä yhdessä köllötellään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi näin - mies ei pysty eroamaan vaimostaan. Oma sydämeni särkyi, lopetimme suhteen ja jäimme kaveripohjalta pitämään yhteyttä... paitsi että kävi ilmi taannoin (pari vuotta tästä suhteen lopettamisesta) että mies elää jossain kuvitelmissa, jossa suhde vielä jatkuukin näin traagisena rakkaustarinana, jossa hän ei pysty jättämään perhettään koska vaimo alkaisi uhkailemaan itsarilla (minkä uskon kyllä, tiedän vaimon) mutta olen silti hänen elämänsä rakkaus ja hän on kuvitellut että me tässä jotenkin ollaan vieläkin toisissamme kiinni, vaikka teeskentelemme muuta.

Itse yritän siirtyä eteenpäin, ja alkaa etsimään uutta kumppania. Tämä mies roikkuu jalassani kiinni, on ihan rikki kun ei pysty jättämään perhettään muttei pääse minusta yli.

Että näinkin voi käydä.

Miten sä pääset eteenpäin? Mulla on todella tällä hetkellä vaikea usko tulevaan ja sydän on vaan niin tuhannen palasena, että en tiedä mitä tehdä. Tuntuu, että just pystyn hengittämään ja ehkä syömään jugurttia ja juomaan sokerilitkua jolla sinnittelen päivästä toiseen. 

Ja itse siis pelkään sitä, että jos nyt jotenkin löydän jonkun uuden ja tämä mies saakin jätettyä vaimonsa ja tulee vonkumaan ovelle.  Mitä helvettiä mä sitten teen? Hän on kuitenkin tähän astisen elämäni suurin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi näin - mies ei pysty eroamaan vaimostaan. Oma sydämeni särkyi, lopetimme suhteen ja jäimme kaveripohjalta pitämään yhteyttä... paitsi että kävi ilmi taannoin (pari vuotta tästä suhteen lopettamisesta) että mies elää jossain kuvitelmissa, jossa suhde vielä jatkuukin näin traagisena rakkaustarinana, jossa hän ei pysty jättämään perhettään koska vaimo alkaisi uhkailemaan itsarilla (minkä uskon kyllä, tiedän vaimon) mutta olen silti hänen elämänsä rakkaus ja hän on kuvitellut että me tässä jotenkin ollaan vieläkin toisissamme kiinni, vaikka teeskentelemme muuta.

Itse yritän siirtyä eteenpäin, ja alkaa etsimään uutta kumppania. Tämä mies roikkuu jalassani kiinni, on ihan rikki kun ei pysty jättämään perhettään muttei pääse minusta yli.

Että näinkin voi käydä.

Meneekö joku tähän halpaan vielä vuonna 2022? Siis eikä... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että vaimosi kuolee ensin? Ei ehkä kannata edes "tavallaan" odottaa sitä toisen kuolemaa.

Ap voi kuolla esim. autokolarissa vaikka jo huomenna. Koskaan ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä et pysty eroamaan vaimostaisi? Tämä mun rakastama mies ei kertonut syytä, mietinpä vaan mitä syitä sitä miehillä voisi olla, että eivät pysty jättämään vaimoaan vaikka haluaisivat.

Moraalinen dilemma. Vaikea jättää toinen ja murskata tämän elämä, vaikkei hän ole tehnyt mitään väärää. Siinä saa olla aika kylmä ihminen, että pystyy sen jälkeen vain aloittamaan uuden elämänsä toisen kanssa hyvällä omallatunnolla miettimättä sitä mitä taakseen jätti. Tunnistan itse tämän tilanteen omasta elämästäni ja olen pitkässä suhteessa todella hyvän ihmisen kanssa, mutta silti tunnen aina että jotain puuttuu.

Jos ajatellaan, että on niin huono suhde, että miettii eroa. Niin eikö huono suhde ole yleensä molempien syytä? Vai voiko sitä ajatella, että on itse vaan niin vaativa, ettei se huonous johtuu omasta nirsoudesta, eikä siitä, että parisuhde on oikeasti huono.  En tiedä. Tavallaan ymmärrän, että jos se puuttumisen tunne ei ole kovin häiritsevä niin sen kanssa pystyy elämään. Että täydellistä suhdetta voi olla typerää tavoitella. Itse erosin koska ´jonkin puuttuminen´ oli ajaa mut hulluuteen.  Vaikka olin suhteessa hyvän ihmisen kanssa. 

Esimerkiksi minulla on se tilanne, että olen parisuhteelta aina halunnut omia biologisia lapsia. Se on ollut minulle kaikki kaikessa. Nyt olen ollut jo vuosia parisuhteessa maailman parhaan ihmisen kanssa, mutta hän kärsii lapsettomuudesta.

Tilanne on minulle kauhea. En tule saamaan biologisia lapsia ja minusta tuntuu, että sama vaikka kuolisin huomenna, koska ei minusta kuitenkaan jää tähän maailmaan mitään jäljelle. Toisaalta en voisi ikinä enää elää onnellisena hyvällä omallatunnolla, jos jättäisin tämän maailman ihanimman ihmisen itsekkäistä syistäni. Se olisi hänelle murskaavaa. Kumpikin skenaario ajaa minut hulluksi ja siksi minulle onkin sama että kuolenko huomenna vaiko 40 vuoden päästä. Oikeastaan melkein vihaan elämääni ja tätä moraalista umpikujaa.

Sijaissynnyttäjä? Oletko itse nainen vai mies? Jos olet nainen, voit hankkia luovutetulla spermalla jälkikasvua.

Mies ja ihan omaa spermaa käyttäisin. Ja vaikka olisinkin nainen, niin en osaisi hyvällä moraalilla sanoa lapsettomuudesta kärsivälle miehelleni että haluan lapsen vieraalla spermalla siitettynä. Se olisi toista kohtaan todella tylyä. Tässä se moraalinen dilemma tuleekin.

Mun lapset on hankittu luovutetulla siittiöillä ja ihan kivasti on lasten isälle kelvanneet. 

En tiedä onko tiedän tapauksessa luovutetut munasolut vaihtoehto. Luovutetut munasolut on vaan melkoisen kalliita ja jonokin lienee pitkä. Ellei joku tuttu luovuta. Tosin jos vaimolta puuttuu kohtu tms, niin tämä vaihtoehto ei tietenkään toimi. 

Jotain vaihtoehtoja teidän kannattaisi miettiä, jotta elämän ilo palaisi. Ja koitan katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Yleisestikin mua kiinnostaa tietää miksi mies tai miksei nainenkin jätä puolisoaan, jos rakastaa jota kuta toista? Lapset on varmasti yksi syytä, raha ehkäpä toinen,  mutta mitä muita syitä sitä voisi olla? Yritän siis ymmärtää miksi mies vannoo minulle rakkautta, eikä kuitenkaan jätä vaimoaan. Ja on siis lähtökohtaisestikin jo valitettavaa, että tämän kaltaiseen tilanteeseen on päädytty.  Se ns. työtapaturma.

Ei asiat ole aina niin yksinkertaisia. Katso elokuva Hiljaiset sillat tai lue se kirjana.

Kerro vaimolle, se voi päästää sut ilomielin menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisestikin mua kiinnostaa tietää miksi mies tai miksei nainenkin jätä puolisoaan, jos rakastaa jota kuta toista? Lapset on varmasti yksi syytä, raha ehkäpä toinen,  mutta mitä muita syitä sitä voisi olla? Yritän siis ymmärtää miksi mies vannoo minulle rakkautta, eikä kuitenkaan jätä vaimoaan. Ja on siis lähtökohtaisestikin jo valitettavaa, että tämän kaltaiseen tilanteeseen on päädytty.  Se ns. työtapaturma.

Ei asiat ole aina niin yksinkertaisia. Katso elokuva Hiljaiset sillat tai lue se kirjana.

Olen nähnyt elokuvana. Se on vaan kun omalle kohdalle osuu, niin se tarve ymmärtää on valtava. Itse ainakin yritän löytää jotain kaiken tarkoitusta tms. Ja samalla se tuska on niin käsinkosketeltavaa. Ja jotenkin sitä on niin vaikea uskoa huomiseen. 

Miksi mies jättäisi vaimonsa, jos kotona saa ilmaiset kodinhoitopalvelut ja halvemmat asumiskulut kuin yksin asuessa ja sala rakkaan kanssa hoituu seksipuoli? Mies saa näin tarpeensa tyydytetyksi eikä koe tarvetta erota. Toiselle naiselle on hyvä lupailla eroa, kun tietää että se vilpittömästi uskoo kaiken, näin voi pitää kahta naista yhtä aikaa ja hyötyä molemmista...Raadollista mutta näin moni mies toimii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisestikin mua kiinnostaa tietää miksi mies tai miksei nainenkin jätä puolisoaan, jos rakastaa jota kuta toista? Lapset on varmasti yksi syytä, raha ehkäpä toinen,  mutta mitä muita syitä sitä voisi olla? Yritän siis ymmärtää miksi mies vannoo minulle rakkautta, eikä kuitenkaan jätä vaimoaan. Ja on siis lähtökohtaisestikin jo valitettavaa, että tämän kaltaiseen tilanteeseen on päädytty.  Se ns. työtapaturma.

Ei asiat ole aina niin yksinkertaisia. Katso elokuva Hiljaiset sillat tai lue se kirjana.

Katsoin joskus nuorena Hiljaiset sillat. Elokuva on tehty muka-kauniiksi, mutta mikään ei oikeuta vaimon lankeamista vieraaseen mieheen. -eri